Punkari opiskeli Suupohjan maamieskoulussa ja Tuomarniemen metsäkoulussa Ähtärissä, josta hän valmistui metsäteknikoksi. Ähtäristä Aaro löysi myös itselleen vaimon Vieno Sipilän (1909-2002).

 

Nuori perhe muutti Satakuntaaan Kiukaisiin, josta Aarolle löytyi työ metsänhoitoyhdistyksestä 1932. Pian Aaro sai kuitenkin pestin Laatokan Karjalasta ja perhe muutti Lahdenpohjaan. Sota pakotti kuitenkin takaisin Pohjanmaalle. Aaro oli mukana sekä talvi- että jatkosodassa. Hän oli sotilasarvoltaan ylikersantti.

 

Seuraava työ liittyi sodan seurausten selvittelyyn. Aaro oli mukana järjestelemässä evakkojen asuttamista Isokyrön pitäjässä ja sen lähikunnissa. Sen jälkeen töitä löytyi Seinäjoelta Etelä-Pohjanmaan metsänhoitolautakunnasta.

 

Vuonna 1954 keskusmetsäseura Tapio perusti neljä metsäpuiden taimitarhaa. Yksi niistä oli Ravikko Liedon Asemanseudulla. Aaro Punkari muutti Lietoon taimitarhan hoitajaksi. Kesäisin kymmeniä työllistänyt tarha tuotti männyn ja kuusen taimia Lounais-Suomen metsiin. Ravikko ei kuitenkaan osoittautunut parhaaksi mahdolliseksi taimiston paikaksi, ja Punkari joutui etsimään sopivamman. Se löytyi Alastaron Virttaalta.

 

Punkari ei kuitenkaan sinne enää lähtenyt, vaan osti omakotitalon Poikojalta ja perusti oman koristepensaita ja -puita tuottavan tarhan. Sitä Punkari hoiti lähes kuolemaansa asti.

 

 

Punkari oli kova urheilumies, erityisesti suunnistaja. Hän ehti toimia myös Parman puheenjohtajana ja Varsinais-Suomen piirin suunnistusjaoston puheenjohtajana. Punkari oli mukana kotiseututyössä ja sotaveteraanitoiminnassa. Hän osallistui myös polittiseen toimintaan sekä SPR:n työhön.

 

Punkarin perheseen syntyi neljä lasta, vanhin Paavo syntyi 1936, nuorin Pentti 1943. Aili-tytär menehtyi vain 2-vuotiaana 1939, Anni-tytär 59-vuotiaana 1999.

 

Aaro Punkari valittiin Turun Tienoon toimittaja-taloudenhoitajaksi 1956. Hän oli ollut lehden perustamisessa mukana alusta asti, sillä yhteiskunnallisen aktiivisuutensa lisäksi hänellä oli lehtiasiantuntemusta Pohjanmaalta. Antero Puusan lopetettua hänestä tuli lehden päätoimittaja 1959.

​

Punkarin päätoimittajuus jatkui neljällä vuosikymmenellä, yli 20 vuotta. Vuonna 1981 hän jäi lehtityöstä eläkepäiville ja päätoimittajaksi valittiin Markku Heikkilä.