Café and museum shop

 

Nautelankoskentie 40, 21360 Lieto As.        

tel. +358 (0)50 593 1692

info(a)liedonmuseo.fi

www.liedonmuseo.fi

 

June 15. - August 13. Open daily from 12 am -  5 pm.

 

The museum is also open during specially announced events and visits can be arranged during the off-season upon request.

Free Entry

Museum Area Map
Lauri Nautela museum

Number 1 on the map.

Designed by the Schauman architectural firm, the Lauri Nautela museum was completed in 2000. The museum has about 700m2 distributed over two floors. In addition to exhibition space, the upstairs level boasts an auditorium, a café and a museum shop. The building is wheelchair accessible.

 

Downstairs, there is storage for collections, maintenance facilities for artifacts as well as research and office spaces. There is work going on in the museum all year round, and the exhibitions are accessible during the winter season via appointment.

 

Lectures and seminars are held in the museum auditorium during the winter months. In the summer, the auditorium is reserved for exhibitions.

 

The auditorium and cafeteria can also be rented for private use. They are a perfect space for small-scale training or similar brainstorming events. More information can be found here.

 

The auditorium can seat 50 people comfortably and up to 70 people in a pinch.

The Miller's Cottage

Number 2 on the map.

 

The miller's cottage or Jonkari cottage, also known as the Lieto homestead museum was transferred to Nautelankoski in 1992. It was originally built in the 1700-1800s as a residential building, the worker's cottage, which was part of the Jonkari houses in the village of Hakula.

As was customary, the building was constructed in several stages. The oldest part of the building is the granary loft-like fore-cottage, Kamjo, which is from the late 1700s. Originally the loft's summer room was accessed outside via the stairs. Later the terrace openings were boarded up and the stairway was moved inside. The main room on the other end of the house is a little younger than the granary. These two parts of the building were completely segregated until the 1800s when a covered vestibule was built between them. At the same time a small log chamber was added to the building, and was made the entrance to the house.

 

The Nautelankoski buildings and the natural areas surrounding them are all cultural history. They tell the tale of an identity formed over millennia. Nautelankoski links the stone age hunter-gatherer to the modern soldier and the postmodern collector. It tells their stories through ancient remains, historical buildings and personal histories.

Buildings tell of days gone by and the arrival of modern living, when old buildings were torn down and new ones built in their place in accordance with the contemporary fashions and global events. The Kukkarkoski ancient relics are a national cultural heritage, the rapids are a protected EU-Natura zone and the mill area is a valuable cultural landscape.

 

The bridge over the river, the mill and its sluices in the river have most visibly changed the landscape, but natural changes in the surrounding environment are continually reshaping the area. Nautelankoski is managed using traditional approaches; the buildings are renovated and the natural areas are maintained respecting old working methods.

The Jonkari Hakula farm's courtyard and livestock yard were separated by a fence and a building. The farmhands' cottage is behind the fence on the left.

The Jonkari cottage served as a museum at Vilkkimäki from the 1950s until the mid-1980s.

The Jonkari cottage was relocated from Vilkkimäki to Nautelankoski in 1992. It is the same size and similar in appearance to the miller's cottage which was originally located here. The cottage's large baking oven was placed according to the position of the fireplace in Yli-Kujanpää at Raukkala.The main room is decorated in a 1930s style.

 
Mylly

Kartalla numero 3.

 

Nautelankosken eli Kukkarkosken kuohuja on hyödynnetty niin kauan kuin ihmismuisti ja kirjalliset arkistot tietävät. Jo keskiajalla, 1400-luvun alkupuolella on mainintoja kosken partaalla sijainneesta myllystä. Nautelan eli Knaapin tilalla tiedetään olleen myllyn ainakin vuodesta 1585, jolloin ensimmäinen myllyveroluettelo on laadittu.

 

Nykyisen harmaakivisen myllyn rakennutti vuosina 1806-07 Nautelan kartanon silloinen omistaja, entinen maaherra Ernst Gustaf von Willebrand. Kartanon mylly oli 1900-luvulle tultaessa kihlakunnan kuudenneksi suurin ja keräsi asiakkaita kaukaa naapuripitäjistäkin.

 

Varsin toisenlainen näky kohtasi 1800-luvun alun talonpoikaa hänen myllymatkallaan kuin nykypäivän kulkijaa. Silloisen palovakuutuskirjan mukaan kivilohkareista muuratut seinät olivat aluksi kokonaan valkoiseksi kalkitut, ja rakennuksen katteena oli kaksinkertainen punaiseksi maalattu lautakatto. Myllyn edustalla maan pinta oli melkein kaksi metriä alempana kuin nykyään, ja pääsisäänkäynti meni suoraan alakertaan. Viisi vesiratasta pyöritti neljää jauhinkiviparia sekä ryynitamppia, lisäksi oli omalla rattaallaan toimiva veranvanutusvalkki. Mylläri asusti omassa kamarissaan myllyn yläpäädyssä.

 

Myllyn toimintaa laajennettiin 1800-luvun lopulla rakentamalla myllyn yhteyteen saha ja pärehöylä. Samoihin aikoihin asennettiin voimanlähteeksi vesirattaiden tilalle turbiini. Myllyssä oli tuolloin  neljän jauhatuskiven lisäksi viljan kuorimakivet, luunjauhatuskivet ja yksi kivipari, jolla erotettiin jyvät elonkorjuun jälkeen poimituista tähkistä.

 

Myllyä uusittiin jälleen 1920-luvulla, jolloin asennettin uudet kaurankäsittelylaitteet myllyyn, valettiin turbiinisäiliö ja vesikanava betonista sekä rakennettiin nykyistä vastaava sisäänkäynti suoraan myllyn yläkertaan. Perusteelliset uudistukset jatkuivat 1930-luvulla, jolloin myllyyn asennettiin uudet vehnänjauhatuslaitteet.

 

Nautelankoski vuonna 1898. Ennen nykyisen sillan rakentamista joen yli kuljettiin "porrasta" pitkin.

Myllyn alue 1930-luvun alussa. 1920-luvulla rakennettu ja 1950-luvulla purettu saharakennus äärimmäinen vasemmalla.

Myllyn alue 1930-luvun lopulla. Sihtimyllyn tornin lisäksi myllyn seinustalla näkyy sähkömuuntaja.

Aitta

Kartalla numero 6.

 

Alunperin Teijulan taloon kuulunut vilja-aitta edustaa 1800-luvun hirsirakentamista. Aitta siirrettiin 1920-luvulla Pahkamäen koulun opettajan käyttöön. Pahkamäeltä aitta muutti Vilkkimäen meijerin viereen osaksi Liedon kotiseutumuseota 1950-luvulla. Nautelankosken museon yhteyteen aitta kuljetettiin 2000-luvun alussa.

 

Aitan oven yläpuolelle on kaiverrettu vuosiluku 1802. Tämä on todennäköisesti aitan rakentamisvuosi.

Oikealla aitta on Vilkkimäellä, kuva on otettu 1950-luvulla.

Nautelankoskella selvitettiin aittarakennuksen kunto ja tehtiin vauriokartoitus.

Aitan kattoa oli jossain vaiheessa korjattu asentamalla peltikatto vanhan pärekaton päälle. Nyt oli tullut aika poistaa pelti ja uusia pärekatto. Samalla seinien huonokuntoiset hirret vaihdettiin ja salvoksia sekä edustan laituria korjattiin.

Myllärin sauna

Kartalla numero 7.

 

Myllärillä on ollut kaksikin saunaa Nautelankoskella. Sahan eteläpuolella olleessa vanhemmassa saunassa oli myös mallaslava. Kun uudempi sauna rakennettiin joen toiselle puolelle, muutettiin vanha sauna kanalaksi. Kuvassa on etualalla vanha sauna, sen yläpuolella saha, jonka takaa näkyy myllärin tupaa.

 

Oikealla, joen vastarannalla näkyy myllärin uudempi sauna, joka sekin viimeisenä purettiin alueelta 1970-luvun lopulla.

 
Pahkamäen koulun saunakeittolan matka myllärin saunaksi

 

Saunakeittolarakennus ilmestyy Pahkamäen koulun palovakuutusasiakirjoihin 1920-luvulla.

Sen lisäksi, että opettaja kylpi ja pesi pyykkinsä saunassa, siellä keitettiin myös oppilaiden

ruoka aina 1950-luvulle saakka, jolloin kouluun valmistui uusi keittola.

 

Myöhemmin rakennuksessa kokoontuivat partiolaiset, mutta viimeistään 1970-luvulla rakennus jäi tyhjilleen ja rappeutui pahasti. Vuonna 2003 sauna siirrettiin museon pihalle ja siitä edelleen myllärin saunan paikalle vuonna 2009.

 

 

Saunakeittolarakennus alkuperäisellä paikallaan Pahkamäen koululla.

Kyllä tästä vielä sauna saadaan...         Kunhan ensin vähän siivotaan...        Ja sitten kuljetetaan...                            ...ja tehdään vielä katto päälle.

Saunan paikka niitetään...                ...ja tutkitaan arkeologisesti.                     Sauna puretaan...      pystytetään...                     ...ja viimeistellään.

Kyläkeinu

Kartalla numero 8.

 

Kyläkeinu on ollut perinteinen nuorten kokoontumispaikka.

Keinulla seurusteltiin ja pidettiin hauskaa.

Keinussa nuoret miehet saattoivat myös esitellä rohkeuttaan ottamalla niin kovat vauhdit, että keinu meni ympäri.

 

Nautelankosken museon kyläkeinu on rakennettu vanhan mallin mukaisesti. Tämän malliseen keinuun mahtui kuusi keinujaa. Kyläkeinussa keinuttiin seisaallaan ja vauhti otettiin vuorotahtiin ponnistamalla.

 

Museon keinu ei ole käytössä turvallisuussyistä.

 
Kukkarkosken muinaismuistoalue

Kartalla numero 5.

 

Liedon Kukkarkosken muinaisjäännösalueelta tunnetaan kaksi kivikautista asuinpaikkaa sekä kalmistoalue. Löydöt kertovat pitkäaikaisesta asutuksesta noin 4 000 vuotte eKr., jolloin meri ulottui tänne ja Kukkarkosken alue oli saari. Jääkauden jälkeen maa on kohonnut meren alta hitaasti, ensin pieninä saarina, myöhemmin suojaisina niemekkeinä muuttuen lopulta sisämaaksi. Kukkarkosken muinaisjäännösalue on 35-40 m nykyisen merenpinnan yläpuolella.

 

Kivikauden ihmiset asettuivat asumaan vesistöjen äärelle. Hiekkamaa, hyvät kulkuyhteydet vesireittiä pitkin sekä mahdollisuus kalastaa olivat tärkeitä metsästäjä-keräilijöille. Kivikaudella kalastettiin samoilla välineillä kuin nykyäänkin. Ansalla, keihäillä sekä jousella ja nuolella metsästettiin maaeläimiä. Harppuunoilla ja nuijilla pyydettiin hylkeitä ja suurempia kaloja. Luonnosta kerättiin ja säilöttiin marjoja, kasveja, juuria sekä todennäköisesti myös sieniä. Rannoilta kerättiin lintujen munia. Savesta muotoiltiin kuppeja ja ruukkuja. Pyöreäpohjaiset, paksuseinämäiset astiat koristeltiin kampaleimoin ja poltettiin kestäviksi.

 
The Signed Guidance
(Finnish)
Show More
Nautelankoski Museum, Natural areas and Ancient sites
Nautelankoski eli Kukkarkoski
vuonna 1898.
vehnänkäsittelylaitteita
varten rakennettiin myllyyn torni 1930-luvulla.
Mylly ja myllärintupa
1950-luvulla.
Show More
Kaivaukset vuonna 1958
Kukkarkosken kivikautista asuinpaikkaa ja kalmistoaluetta on tutkittu useaan otteeseen.
Kaivaukset vuonna 1976
Kukkarkoski I
Piirroksessa nykyinen jokiuoma on väritetty tummemman sinisellä. Kalmistoalueen haudat näkyvät maantien lähistöllä punaisina täplinä.
Muinaismuistoalueen
infotauluissa kerrotaan kampakeraamisen kulttuurin lisäksi myöhempien aikojen kukkarkoskilaisten elämästä.
Show More
Lieto Museum

Nautelankoskentie 40, 21360 Lieto As. Tel. 050 593 1692, info(a)liedonmuseo.fi

Saavutettavuus                 Linkkejä                   Sivukartta                   Etusivulle

  • Blogger Social Icon
  • Facebook Social Icon

© 2016 by Lieto museum. Translation by Chris Keith 2017. Proudly created with Wix.com

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now