Sauvola (Sauvala) sijaitsee Liedon lounaisosissa Aurajoen pohjoispuolella. Kylän maat ulottuvat jokilaaksosta mutkittelevana kaistaleena pohjoiseen. Naapurikyliä ovat Pahka ja Vääntelä. Joen vastarannalla kohoaa Vanhalinnan muinainen linnavuori. Kylän rakennuskanta on iältään kerroksista. Kylän pohjoiset alueet ovat pääosin harvaanasuttua metsämaata.

​

Maarekisterissä kylän nimenä on Sauvola, mutta vanhoissa lähteissä se on usein kirjoitettu Savola tai Savala. Nimen alkuperälle ei kuitenkaan ole löytynyt selitystä. Lähimmät kielelliset vastineet ovat Sauvon pitäjä ja Yläneen Savojärvi, jonne saakka pitäjän muinaisten nautinta-alueiden tiedetään ulottuneen.

​

Esihistorialliset kalmistot

 

Kylän arkeologiset löydöt todistavat, että Sauvolassa on asuttu jo esihistoriallisella ajalla. Pitkäsmäeltä ja Ylipäästä on löydetty polttokenttäkalmistot, jotka ajoittuvat merovinkiajalle (550-800 jKr.) ja viikinkiajalle (800-1050 jKr.). Paikalta on löytynyt useissa kaivauksissa yhteensä 156 hautaa. Hautaaminen näihin kalmistoihin loppui 1000-luvun taitteessa. Siirtyminen uuteen hautaustapaan, ruumishautaukseen, on ilmeisesti saanut väestön etsimään uuden hauta-alueen hiekkapohjaiselta paikalta.

 

Erityisiä hautaustapoja
 

Vainajia haudattiin rautakaudella monin eri tavoin. Usein kuollut poltettiin ja luut kätkettiin röykkiön tai kivilatomuksen alle. Yhteistä hautaustavoille olivat hauta-antimet eli korut, aseet ja työkalut, joita vainajalle on laitettu hautaan mukaan.

Ylipään kalmistossa on merkkejä venehautauksesta, jossa vainaja on todennäköisesti saanut leposijan roviolla merikelpoisessa veneessä. Tällaisesta hautaustavasta kerrotaan myös kalevalalaisissa runoissa.

​

Risti suojeli vitsauksilta

 

Sauvolassa on yksi Suomen vanhimpia kristillisiä hautausmaita. Ristinpelto kertoo esihistoriallisen ajan loppuvaiheesta Liedossa sekä uuden uskonnon saapumisesta. Paikalta on löydetty todennäköisesti kirkon tai kellotapulin jäänteitä. Kirkon käyttö loppui viimeistään silloin kun Liedon nykyinen kirkko rakennettiin. Sauvolan kylän asukkaiden perimätiedon mukaan paikalla oli nunnakappeli tai Liedon vanhin kirkko. Tieto muinaiskalmistosta jäi kuitenkin elämään paikan nimessä ja tavassa pitää paikalla puista ristiä.

​

1800-luvulta peräisin ollessa muistiinpanoissa kerrotaan, että paikalla on ikimuistoisista ajoista seissyt puuristi. Jos ristiä ei olisi, pellosta nousee valtavat määrät kerupääpoikia, jotka kiusaavat ihmisiä öisin. Nykyisen ristin on pystyttänyt Liedon seurakunta

varhaiskristillisen seurakunnan muistoksi.

​

Keskiajalta nykyaikaan

​

Ensimmäiset kirjalliset lähteet kylästä tunnetaan vuodelta 1410. Vuoden 1540 maakirjassa mainitaan neljä kantatilaa: Ylipään, Alolan (Allolan), Laition ja Hollon tilat. Näistä jäljellä ovat yhä Hollon, Laition ja Alolan tilat. Näistä ainoastaan Laitiota ei jaettu Ruotsin vallan aikana. Ylipää jaettiin 1700-luvun puolivälissä isojaon yhteydessä Ylipääksi ja Laurilaksi,  Hollo jaettiin kahtia ja siitä erotettiin Anttila. Alolan maat jaettiin 1700-luvun lopulla neljään osaan Hakulan Jonkarin ja Ketolan omistajien kesken.

​

Sauvolan vanha kylätontti sijaisti vielä 1700-luvun lopulla nykyisen Alolan talon paikkeilla Aurajokeen laskevan Lausteenojan mutkassa. Hollon talouskeskus siirrettiin ilmeisesti 1900-luvun alussa kylän takamaille noin kolmen kilometrin päähän Vanhan Tampereentien tuntumaan. Kantatilojen maista lohkottiin 1900-luvun alkupuolella useita pientiloja ja tontteja.