Hakulan kylä sijaitsee Vanhan Tampereentien varrella Aurajoen laaksossa  Mäkkylän ja Kurkelan naapurina. Seudulle

ovat ominaista yhtenäiset, avarat peltomaisemat, joita reunustavat matalat mäenrinteet.

​

Hakulasta on löydetty esihistoriallisia käyttöesineitä Jonkarin mailta. Kaksi rautakautista soikeaa tuluskiveä ajoittuvat hieman ajanlaskun alun jälkeen. Kylä on kuitenkin perustettu vasta 1300-luvulla. Hakulassa on ollut vuoden 1540 maakirjan mukaan kaksi taloa, joista toinen jaettiin Jonkariksi ja Jaakolaksi. Toinen tila Ketola oli keskiajan lopulla yksi Liedon suurimmista tiloista.

Hakula oli 1800-luvulla kasvanut Liedon kymmenenneksi isoimmaksi kyläksi, jossa oli 75 asukasta. Varsinaisten kantatilojen lisäksi Hakulassa oli jo varhain maattoman väestön asumuksia. Päätien varrella sijaitsevassa kylässä toimi lyhyen aikaa kestikievari 1700- ja 1800-luvuilla.

​

Hakulan vanhan kyläkeskuksen paikalla Vanhan Tampereentien varrella sijaitsevat nykyään enää jäänteet Ketolan entisestä päärakennuksesta. Jonkarin ja Jaakolan rakennukset on purettu. Iso-Ketolan talouskeskus sijaitsee parisataa metriä vanhasta kylätontista pohjoiseen ja Vähä-Ketola kylän etelärajalla kirkolle vievän tien varrella.

​

Vilkkimäen meijeri

​

Valkoiseksi rapattu Vilkkimäen meijeri valmistui vuonna 1927. Meijerin vaiheet ovat varsin värikkäät ja  se on seilannut niin menestyksen kuin rappionkin aallonharjalla. Lupaavan alun jälkeen meijeri ajautui pula-ajan kourissa kohta konkurssiin. Tilat pelasti Valio, joka alkoi valmistaa siellä juustoa. Sen jälkeen rakennus on ollut monessa käytössä, muun muassa sotien aikana suojeluskunnan ammusvarastona, tiepiirin toimistona, siellä on valmistettu vihannessäilykkeitä, mehuja ja harjoitettu linjaliikennettä sekä kehitelty mittavia tuoteideoita. 1940-luvun lopulta 1970-luvulla siellä myös asuttiin.

Näyttävä rakennus oli tyhjentynyt ja päässyt pahasti rapistumaan 2000-luvulle tultaessa muistuttaen lähes kummituslinnaa. Sen pelastivat lietolaiset yrittäjät Timo Hakkarainen ja Risto Vilo, jotka alkoivat vuodesta 2010 lähtien kunnostaa klassistista maamerkkiä entiselleen. Rakennus sai uuden alun, kun meijeriin muutti muun muassa sisustusalan liikkeitä ja ompeluyritys sekä vuokra-asukkaita.  Nykyään meijeristä löytyy Namia kahvila sekä kahvimuseo. Kymmenien kahvipakkausten, pannujen, kahvimyllyjen ja prännäreiden kokoelma on jopa Suomen oloissa harvinainen.

​

Vilkkimäki on saanut todennäköisesti erikoisen nimensä siitä, että siellä aikoinaan sijainneessa Ketolan paririihessä väitettiin kummittelevan eli vilkkuvan tai että siellä on poltettu aikanaan merkkitulia.