Vintalan vanha kyläkeskus sijaitsee Aurajokea myötäilevän vanhan kylätien varrella. Naapurikyliä ovat Rähälä, Kukkarkoski ja Kaurinkoski. Kylän nimen alkuperä on epäselvä, mutta sen on muun muassa esitetty pohjautuvan virolaisperäiseen nimeen Vende.

Kivikauden aikana nykyinen Vintala on ollut merenlahden rannikkoa  ja muinaisen ihmisen liikkuma-aluetta. Tästä ovat todisteena useat kivikautiset löydöt mm. Ylikirrin ja Äärilän pihamailta. Vintala on Rähälän ohella Liedon ainoita kyliä, joista on löydetty kivikauden vanhinta kampakeramiikkaa. Myös rautakaudelta on merkittäviä löytöjä: Kylä-nimisen talon alueelta on löytynyt muun muassa keihäänkärkiä ja erilaisia korujen palasia. Paikalla on mahdollisesti ollut kalmisto, jonka erikoisin löytö on ollut 1800-luvun lopulla tavattu ja sittemmin hävinnyt, ilmeisesti kullattu vannekypärä. Merolassa sen sijaan on varmuudella sijainnut kalmisto, mikä osoittaa kylän historian ulottuvan jo esihistorialliselle ajalle.

​

Vuoden 1540 maakirjan mukaan kylässä oli kuusi taloa: Pirjelä, Pelttari, Kylä, Kirri sekä kaksi tuntematonta taloa. Pirjelä ja Pelttari halottiin kahtia 1700-luvulla. Samoin Kirri jaetiin Yli- ja Alikirriin. Vintala kasvoi pieneksi taajamaksi 1900-luvun alussa, kantatilojen lisäksi oli lukuisia itsellisten ja mäkitupalaisten asumuksia ja torppia. Kylässä on säilynyt paljon vanhaa asutusta, jonka lomassa on myös sodanjälkeistä ja viime vuosikymmenien omakotiasutusta.

​

Vintalassa on ollut useita kyläkauppoja. Pelttarin tilaan kuului Vintalan kylän keskellä oleva sekatavarakauppa, jota piti kolme kauppiasta 30 - 60-luvuilla: Helin, Laaksonen ja Pikkarainen. Toinen kauppa oli Auran Osuuskauppa. Myöhemmin tilalle muutti E-liike Lounaismaa ja yksityisyrittäjiä, jotka pyörittivät kauppaa 1980-luvun puoliväliin saakka. Kaupankäynnin erikoisuus oli kylän keskellä, teiden risteyksessä  oleva kannulava eli "Joppi-tori". Sinne meijeriauto pysähtyi keräämään tiloilta maitoa vielä 1960-luvulla, paluukuormana saatiin vasikoille kurria ja voita.