Juva sijaitsee Tarvasjoen kaakkoisosassa, se rajoittuu pohjoisessa Paimionjokeen ja lounaassa Tyllilän kylään. Juvan halki kulkee kaksi vilkasta liikenneväylää, pakallistie Alikulmantie ja Hämeen valtatie. Kylän viljelysmaat ja tiiviihkö asutus sijoittuvat suurimmaksi osaksi Paimionjoen tuntumaan. Suuret metsäalueet alkavat kylää hallitsevan kartanon tienoilta.

​

Kylän synty

​

Juvan kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1464, jolloin Matti Jaakonpoika Juvan kylästä oli neljän muun tarvasjokelaisen kanssa todistajana rajariidassa maakunnankäräjillä Turussa. Juva mainitaan keskiaikaisissa lähteissä pari muutakin kertaa, ja silloin kylässä on ollut vähintään kaksi taloa. Vuoden 1540 maakirjan mukaan kylässä oli kuitenkin enää vain Juvan herraskartano eli rälssisäteri. Juvasta tuli sittemmin kruununvoudin asuinpaikka, jonka alaisuuteen kuului useita nimismiespitäjiä, kuten Marttila.

​

Juvan kartanon vaiheista

 

Juvan kartanon omistaja Jaakko Olavinpoika teki 1550-luvulla Kustaa Vaasan kanssa vaihtokaupan, jossa hän luovutti kuninkaalle Juvan. Jaakko oli ilmeisesti pakotettu vaihtokauppaan, sillä hänelle oli jäänyt sakkoja maksamatta vävynsä pahoinpitelystä. Kuninkaan erityinen kiinnostus Juvan kylään johtui todennäköisesti läänin mahtavimmasta vesiputouksesta Juvankoskesta.

​

Vaihtokaupan jälkeen Kustaa Vaasa teki Juvan kartanosta yhden niistä lukuisista kuninkaankartanoistaan, joiden oli tarkoitus palvella paikallishallinnon keskuksina sekä takapajuisen Suomen maataloudellisina mallitiloina. Kustaa Vaasan mallikokeilut kuitenkin epäonnistuivat, ja hänen poikansa Erik XIV ja Juhana III luopuivat niistä. Kuninkaankartanot läänitettiin valtakunnan palveluksessa ansioituneille yksityishenkilöille, ja Juva siirtyi vuonna 1568 Ruotsin laivaston päällikkö Hannu Eerikinpojalle. Hän oli yksi huomattavimmista Ruotsin vallan aikaisista Tarvasjoen merkkihenkilöistä. Hannu Eerikinpoika aateloitiin ja hän oli useiden linnojen, muun muassa Narvan ja Turun, linnanpäällikkö.

​

Hannu Eerikinpojan lapset myivät kartanon vuonna 1639 kenraalikuvernööri Pietari Brahelle, jonka hallussa se oli hänen kuolemaansa vuoteen 1680 saakka. Brahen aikana koitti varsinainen kartanon suuruuden aika. Ison reduktion yhteydessä vuonna 1683 Juvan kartano otettiin valtion haltuun, jolloin kartanosta tuli Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmentin Maskun komppanian ratsumestarin virkatalo eli puustelli. Juvasta muodostui tärkeä sotilasvirkatalo. Sen haltijoina olivat ratsumestarit Henrik Johan Schauman vuosina 1685–1703 ja Fredrik Armfelt vuosina 1703–1719. Tämän jälkeen kartano muutettiin komppanian kapteenin virkataloksi. Ruotsin vallan loppuun mennessä Juvan kartanolla oli kaksitoista eri haltijaa, muun muassa majuri Magnus Armfelt vuodesta 1754 lähtien. Nykyinen päärakennus on Magnus Armfeltin rakennuttama vuonna 1756 Seuraavana vuonna siellä syntyi yksi Suomen varhaisemman historian mainituimpia miehiä, Ruotsin ja Venäjän armeijoissa kenraalina palvellut Gustaf Mauritz Armfelt.

 

Ruotsin vallan loputtua Juvan kartano oli vuokrattuna eri henkilöille vuoteen 1934 saakka, jolloin se myytiin yksityisomistukseen. Myöhemmin 1990-luvun lopulla kartano toimi jonkin aikaa matkailutilana. Tilalla pidettiin isoja huutokauppoja, joissa myytiin edellisen omistajan omaisuutta. Huutokauppa sai valtavan väkimäärän kiinnstumaan yksityisestä kartanosta. Kartanon maita on 1900-luvun aikana lohkottu useaan otteeseen. Tiluksista on syntynyt kymmeniä asutustiloja, alueella on myös runsaasti valtion metsää.

​

Kolin torppa

​

Kolin torppa perustettiin vuonna 1666 Kaarinan Vähän-Heikkilän kuninkaankartanon omistamalle Kolin (entisen Pispanpyölin) ulkopalstalle.