KILLALA
Killalan kylä sijaitsee Vanhan Hämeentien varrella, noin 2,5 kilometriä Tarvasjoen kirkolta. Naapurikyliä ovat muun muassa Liiparla, Liedonperä, Eura ja Suitsula. Kylän itäpuolella virtaa Paimionjoki.
Killalan nimi viittaa siihen, että kylässä olisi aikoinaan toiminut kirkollinen majatalo eli kilta. Tätä tukee neljä muuta Killalan paikannimeä: Munkinketo, Munkinniittu, Munkinperko ja Munkinmäki. Härkätien pääasiallisena tarkoituksen oli toimia sotilastienä, mutta samalla se muodosti kulkureitin myös Tarvasjoen kauppiaille ja talonpojille.
Kylän synnystä
Vuonna 1540 kylässä oli viisi taloa. Ne olivat Iisakki, Litko, Ludi, Porri ja yksi nimeltään tuntematon talo. Seuraavalla vuosisadalla taloja oli kahdeksan, kun Iisakista erotettiin kaksi taloa ja Porri jaettiin kahtia. Vuonna 1721 kylässä oli kaksi Iisakki-nimistä taloa, joista toinen nimettiin myöhemmin Mikolaksi sekä Litko (nyk. Nissilä) Ludi (Jaakola) ja Porri (Mikola). Killalan talot olivat tuolloin kruununtaloja, eli upseerien tai siviiliviranomaisten palkkataloja. Myöhemmin kaikki lunastettiin perintötiloiksi. 1700-luvun lopussa tehdyn isojaon mukaan suurimmaksi taloksi tuli Iisakki, jossa oli yli sata hehtaaria peltoja.
Torppien itsenäistyttyä ja lukuisten uusien lohkotilojen erottua vanhoista taloista Killalassa oli 43 taloa ja sata asukasta vuonna 1955. Vuoden 1992 alussa kylässä oli 25 tilaa ja 50 asukasta.
Killalankosken mylly ja kyläkauppa
Killalankoskessa toimi mylly jo 1500-luvulla. Vesimyllyjen rakentamisen taito tuli Suomeen viimeistään 1200-luvulla. Myllyrakennukset ovat edelleen olemassa, niiden käyttö loppui vasta 1960-luvulla. Kyläkauppa toimi Killalassa 1940-luvulta 1990-luvulle saakka.
KILLALA KARTALLA
Killalan taloja
Nikula, alun perin nimeltään Porri, syntyi 1600-luvun alussa, kun Porri 1 ja Porri 2 ja kolmas, nimeltä tuntematon talo liitettiin yhteen. 1600-luvun lopulla se oli ratsutilana. Nikula säilyi jakamattomana talona, ja sen osti perinnöksi Juha Martinpoika vuonna 1807.
Jaakola tunnettiin alkujaan nimellä Ludi, josta nimi muuttui Uotilaksi ja sitten Jaakolaksi. Se säilyi perintötalona vuoteen 1609, jonka jälkeen se oli autiona viiteen otteeseen. Vuodesta 1721 lähtien taloa hallitsi Yrjö Yrjönpoika ja se muuttui kruununtalosta perintötaloksi vuonna 1796 Jaakko Matinpojan ostamana.
Tarinoita
Kulttuurimaisemaa
LM/va/D192/5:11