Tarvasjoen eteläosassa sijaitseva Tuomarla ja sen tytärkylä Karhula rajoittuvat luoteessa Paimionjokeen ja jatkuvat joelta kapeana kiilana kauas kaakkoon. Naapureita ovat Mäentaka ja Tuorila. Kylien maita halkoo kaksi suurehkoa kulkuväylää, paikallinen Alikulmantie ja Hämeen valtatie. Paimionjoen läheisyydessä kylämaisema on tyypillisimmillään aukeaa viljapeltoa, joka Alikulmantien kohdalla vaihtuu korkeaksi kuusimetsäksi.

​

Tuomarla on Tarvasjoen useimpien muiden kylien tapaan asutettu 1300-luvun jälkeen. Tuomarlan yksinäistalo esiintyy ensimmäisen kerran lähteissä 1470-luvulla. Silloin se oli lahjoitettuna Turun Tuomiokirkon omaisuutta. Kustaa Vaasa määräsi vuonna 1548 kaiken kirkon omaisuuden valtion omaisuudeksi. Tuomarlasta tuli tällöin pitkäksi aikaa kruununtalo, tosin lampuotien viljelemä. Sen jälkeen tilasta tuli ratsutila. Se jaettiin kahtia 1770-luvulla, jolloin talojen nimiksi tulivat Ali- ja Yli-Tuomarla.​​