Kirkonkylä rajoittuu idässä Tarvasjokeen. Naapurikyliä ovat Yrjäntilä, Eura ja Horrinen.

​

Kirkko ja kylän vanha asutus sijaitsee Tarvasjokilaaksossa, joen länsirannalla. Kylä oli jakamattomana talonpoikaisena yksinäistalona vuoteen 1558, jolloin siitä erotettiin tytärtalo. Vuodesta 1563 kylässä oli kolme samansuuruista taloa Kirkonkylä I (myöh. Vähätalo), Kirkonkylä II (hävisi myöhemmin) ja Kirkonkylä II eli Isotalo. Isotalosta erotettiin vielä 1770-luvulla Uusitalo. Torppia kylässä oli 1800-luvulla neljä. Kirkonkylän länsiosassa asutus on harvaa ja suurimmalta osin vasta 1900-luvulla syntynyttä.

​

Tallakappelista kirkonkyläksi

​

Kirkonkylän nimi juontuu kylään varhaiskeskiajalla tehdystä kappelista. Kappeli rakennettiin viimeistään 1200-luvulla. Se on maamme ainoa tiedossa oleva herranhuone, joka on rakennettu asumattomaan erämaahan korvaamaan lähistöllä sijainnutta uhrilehtoa. Tätä ensimmäistä kappelia kutsutaan Tallakappeliksi. Nimitys juontunee siitä, että se oli rakennettu hirsialustalle. Talla merkitsee reen puista jalustaa. Tallakappeli säilyi jonkinlaisena kulmakuntakirkkona aina 1500-luvun jälkipuoliskolle saakka. Tällöin muodostettiin nykyisen Tarvasjoen seurakunnan ensimmäinen edeltäjä. Kappelista tuli vakituinen kirkko, jossa joku pitäjän papeista vieraili tiettyinä sunnuntaipäivinä saarnaamassa. Vuonna 1859 perustettiin Euran kappeliseurakunta ja vuonna 1906 täysin itsenäinen Euraisten kirkkoherrakunta.

​

Nykyinen barokkitorninen, puinen ristikirkko on valmistunut vuonna 1779. Rakentajana oli Mikael Hartlin-Piimänen, joka isänsä Antti Piimäsen kanssa oli tuon ajan arvostetuimpia kirkonrakentajia. Ainoa Tallakappeliksi kutsutusta kirkosta jälkimaailmalle jäänyt muisto on keskiaikaisen Pieta-veistoksen kaksi osaa: Kristuksen ja Neitsyt Marian pää.