Paimionjokilaakson viljelylakeuksilla sijaitsee Hihnala Hämeenlinnan tien tuntumassa, aivan Paimion ja Tarvasjoen kulmakunnan rajalla. Hihnalan rajakyliä ovat Inkoinen ja Paappala. Alueelle on peltoaukeiden lisäksi ominaista Kiusalaan ulottuva korkeamäkinen, jylhä metsäalue. Sen korkein huippu Hyypiövuori yltää liki 90 metriin. Hihnalasta on käytetty myös nimeä Hihna. Nimet saattaisivat viitata tuohen (hihna) kiskomiseen.

​

Tuhansia vuosia vanha löytö

 

Hihnalan alue on ollut merenpinnan yläpuolella jo noin 6 000 vuotta sitten, Suomusjärven kulttuurin aikaan. Varsinaisesta asutuksesta emme voi sanoa mitään varmaa, mutta tuon aikainen kivikirves on Hihnalasta löytynyt. Myös hieman myöhemmältä kampakeraamiselta ajalta on tehty löytö. Hihnala on perustettu jolloinkin 1300-luvun kuluessa. Muiden Yliskulman kylien tapaan se oli vuosisatoja yksinäistalona, sekä lisäksi kruunun lahjoitustilana ja lampuotien viljelyksessä. Perimätiedon mukaan Hihnala on aikanaan asutettu Tiensuun kylästä käsin, ja keskiaikaisissa lähteissä näiden mainitaankin muodostaneen yhteisen jakokunnan.

​

Hihnala oli viimeistään 1400-luvun alussa Turun tuomiokirkon Pyhän Marian alttarisäätiön omaisuutta. Kirkkoreduktion yhteydessä seuraavalla vuosisadalla siitä tuli kruunun lahjoitustila, ja vielä saman vuosisadan lopulla se pantattiin Turun pormestarille. Tilan viljelijät vaihtuivat tiheään 1600-luvulla, ja välillä se oli pitkiä aikoja viljelemättäkin. Vuosisadan jälkipuoliskolla tilasta muodostettiin Ingoisbergin alainen lampuotitila ja ison reduktion jälkeenkin, jolloin rälssitilat palautettiin kruunulle, Hihnala pysyi Ingoisbergin aputilana. Perintötilaksi Hihnala lunastettiin 1761.

​

Paimionjokilaaksossa sijaitsevat talot Hihnanpohja, Koivula ja Lähteenmäki on lohkottu Hihnalan talon maista 1930-luvulla.