Huilun kylän keskus sijaitsee Savijoen laaksossa Hämeen Härkätien varrella, mutta kylän maat ulottuvat pitkänä kiilana pohjoiseen. Kylä on saanut ensimmäiset asukkaansa 1300-luvulla. Huilussa oli 1500-luvulla neljä taloa: Härmä, Kestikievari, Frantsi eli Keskitalo ja neljäs tuntemattomaksi jäänyt talo. Kylässä toimi kestikievari todennäköisesti jo keskiajalta lähtien. Huilun nimi saattaakin juontua ruotsinkielisestä sanasta Hvila, joka tarkoittaa huilaamista.

​

Kylä palaa!

​

Kylän vanha keskus sijaitsi 1900-luvun alussa Härkätien eteläpuolella. Tiiviisti rakennettua kylää kohtasi vuonna 1907 kova kohtalo. "Huilun kylä palaa! Herätkää!  Menkää sammuttamaan", kuului hätähuuto heinäkuisena yönä. Oli syttynyt tuhoisin suurpalo, joka Liedon Palovakuututusyhdistyksen toiminta-alueella oli sadan vuoden aikana riehunut.

Asukkaat lähtivät hakemaan laitumelta hevosia, jotka valjastettiin talojen pihamaalla olevien vesitynnyrikärryjen eteen. Sellainen oli talollisten velvollisuus. Mitään ei ollut kuitenkaan pelastettavissa. Ainoastaan Kestikievarin mailla olleen Puiston talon rakennukset säästyivät. Palo sai todennäköisesti alkunsa Härmän rehuladossa, mutta syttymisen syytä ei koskaan saatu selville. Korvaukset nousivat niin suuriksi, etteivät Paloapuyhtiön senhetkiset rahavarat siihen riittäneet. Palon jälkeen kylä rakennetiin uudelleen, mutta hieman toiseen paikkaan, muun muassa Kestikievarin tilakeskus muutti kokonaan Härkätien vastakkaiselle puolelle.

​

Yliskulma sai oman osuusmeijerin

​

Liedon Yliskulma sai oman osuusmeijerin, kun sellainen perustettiin Huilun Härmästä vuokrattuun entiseen nahkurinverstaaseen vuonna 1906. Melko pian meijerille valmistui oma rakennus verstaan viereen. Kylää kohdannut tulipalo ei säästänyt meijeriäkään, joka tuhoutui vain puoli vuotta valmistumisensa jälkeen. Yliskulmalla ei kuitenkaan lannistuttu, vaan osuusmeijeri jatkoi toimintaansa Seppälä-nimisessä talossa.

Meijeri valmisti yksinomaan voita, josta valtaosa kulkeutui maailmanmarkkinoille Valion välittämänä. Lisäksi alkuvuosina tehtiin Pietarissa myytäväksi pieniä määriä sikaläiseen makuun soveltuvaa täysin suolatonta voita. Kaikki maito separoitiin ja kirnuttiin käsin, kunnes vuonna 1911 saatiin höyrykone avuksi. Pian koneet kävivät vanhentuneiksi ja tilat alkeellisiksi vailla voivarastoa ja maitohuonetta, eikä voin laatukaan noussut kummoiseksi. Puutteet ratkaisi uusi uljas meijerirakennus, joka valmistui Suomensillan kupeeseen Puntamäkeen vuonna 1926.

​

Osuuskaupan kujanjuoksua

​

Yliskulmalaiset pääsivät asioille omaan osuuskauppaan, kun Liedon Osuuskauppa perustettiin Huilun kylään meijerin lähistölle vuonna 1917. Osuuskauppojen perustamisintoon liittyi yksityiskauppojen kiskurihintojen välttäminen edullisilla yhteisostoilla sekä maanviljelijoiden maataloustuotteiden ostaminen ja välittäminen.

Sisällissodan ja sitä seuranneen taloudellisen kriisin takia Osuuskaupan ensimmäiset vuodet olivat yhtä kujanjuoksua. Kokeneista kauppiaista oli lisäksi pulaa ja kauppa velkaantui pahasti. Hädässään se tarjosi  liikettään muun muassa Turun Osuuskaupalle, joka ei heiveröistä yliskulmalaista huolinut. Uuteen nousuun päästiin, kun viisi vuotta myöhemmin kauppa  siirtyi  hyvälle liikepaikalle palossa säästyneeseen Puiston taloon. Osuuskauppa onnistui selviytymään lamavuosista paljolti edeltäjiään kokeneemman talousmiehen Yrjö Halmarin johdolla. Toiminta siirtyi Yliskulman Puntamäkeen vuonna 1936, kun  Osuuskaupalle valmistui uusi kivinen rakennus.

​

Kestikievari järjesti majoitusta ja kyydityksiä

​

Kestikievarin tila toimi nimensä mukaan levähdyspaikkana mahdollisesti keskiajalta pitkälle 1700-luvulle. Kestikievaritalojen velvollisuus oli tavalla tai toisella järjestää pitäjän alueella kyydityksiä eli hollikyytejä. Myös talonpojat joutuivat käskettäessä lähettämään hevosen ja miehen matkustajan kuljettamiseksi. Kyyditysten lisäksi kestikievaritalon tuli tarjota huoneita erisäätyisille matkustavaisille ja rehua hevosia varten. Kievareilla oli myös yksinoikeus oluen ja viinan myyntiin, Hämeentien varrella oli useita kievareita, Yliskulmalla myös Pokkolan kylässä.

​

Pitäjäläiset olivat usein vastahakoisia antamaan hevosiaan kestikievarin käyttöön, jolloin kievarin omat hevoset joutuivat liian kovaan ajoon.  Tästä Huilun ja Mäkkylän kestikievarit valittivat ja anoivat, että Huilun kestikievari saisi myös Kaarinan ja Piikkiön talojen hevosia käyttöönsä tarvittaessa. 

​

Kylien kyyditysvelvollisuuksista luovuttiin 1800-luvun loppupuolella, jolloin ajot muutettiin urakkapohjaisiksi. Näin jatkettiin jatkettiin vielä muutaman vuosikymmen.  Kyydityksistä jäänyt sanonta "Olla hollilla" elää silti yhä.

​

Huilun Kestikievarin tila oli saman suvun hallussa 1500-luvulta koko Ruotsin vallan ajan ja siitä tuli myöhemmin myös Turun akatemian palkkatila. Nykyinen asuinrakennus on noussut palon jälkeen.

HUILU KARTALLA