top of page

INKOINEN

LM_va_169_17.jpg

Inkoinen on Yliskulman viimeisin kylä ennen Paimion ja Tarvasjoen kyliä. Seudun maisemakuvalle on ominaisia Paimionjokilaakson harvaan asutut ja laajat peltoaukeat, joita reunustavat kallioiset metsänrinteet. Kylän nimen alkuperänä saattaa olla vanha henkilönimi, kuten ruotsalaisperäiset Ingo tai Ingi.

​​

Väkeä alueella liikuskeli jo vuosituhansia sitten

 

Inkoisten Vuoriosta on löydetty kampakeraamiselta ajalta peräisin oleva kivikirves, mikä osoittaa ihmisen liikkuneen kylän jo mailla jo vuosituhansia sitten. Silloin alue oli muinaisen merenlahden rannikkoa. Kiinteän asutuksensa kylä sai mahdollisesti 1300-luvulla. Uuden ajan alussa 1500-luvulla Inkoisissa oli kolme taloa, joista kaksi autioitui kokonaan 1630-lukuun mennessä. Jäljelle jäänyt tila oli nimeltään Halli. Autiotiloista muodostettiin vielä samalla vuosikymmenellä Inkoisten eli Ingoisbergin kartano. 1700-luvulla Hallin ja Ingoisbergin talot jaettiin kahtia ja nelitaloiseksi kasvaneen kylän rakennukset sijaitsivat tuolloin nykyisen Ingoisbergin paikkeilla ajan tavan mukaan tiiviinä ryhmänä. Vanha kyläkuva ei kuitenkaan ole säilynyt nykypäiviin.

​​

Joessa lautta, mylly ja meijeri

 

Vuolaan Paimionjoen varrella sijaitsevalla Inkoisilla ei ollut siltayhteyttä pitäjän keskiosiin ennen 1800-luvun alkua, vaan kyläläiset joutuivat ylläpitämään joen yli vievää lauttaa. Paimionjoessa on ollut myös mylly, ja 1800-luvulla isännät rakensivat Inkoisten koskeen yhtiömeijerin. Kosken vesivoimaa ei kuitenkaan osattu hyödyntää, eikä höyrykonekaan lisännyt kannattavuutta, joten meijeri ei kauaa toiminut.

INKOINEN KARTALLA

Inkoinen.jpg

Kulttuurimaisemaa

bottom of page