Ankka lukeutuu Liedon vanhimpiin kyliin. Todennäköisesti asutus on jo rautakauden lopulla ulottunut Ankan-Pokkolan tienoille. Varmuudella kylä on perustettu 1300-luvun alkuun mennessä. Historialähteissä se mainitaan ensi kerran 1400-luvulla, jolloin kylässä asui kaksi lautamiestä. Erikoisen nimen on arveltu johtuneen mahdollisesti henkilönimestä. Kansantarinan mukaan nimi olisi tullut siitä, että kylän lammissa olisi kasvatettu ankkoja, mikä lienee kuitenkin epätodennäköistä.

​

Vanhan Hämeentien varteen rivimäisesti rakentuneeseen kylään on kuulunut viisi kantatilaa: Jaakola-Rynkö, Kreula, Mikola, Penttilä ja Uotila. Muita asukkaita olivat mäkitupalaiset ja torpparit sekä itsellinen väestö. Ankan kylän kasvamiseen on vaikuttanut vahvasti sen sijainti Hämeen Härkätien varrella, suhteellisen lähellä Turkua.

​

Kun asutus alkoi hajaantua vanhaa kyläkeskusta laajemmalle, alettiin vanhaa kyläkeskusta kutsua Iso-Ankaksi ja uutta asutusaluetta Vähä-Ankaksi. Merkittävän muutoksen toi 1950-luvulla rakennettu uusi Valtatie 10, joka halkoi kylän kahtia ja kulki myös osittain vanhan Härkätien päällä. Sijainniltaan ja maisemaltaan edullinen kylä on saanut uutta asutusta nykypäiviin saakka.

​

Kestikievari

​

Ankalla sijaitsi myös kestikiervari, ensin Ryngössä ja sittemmin Kreulassa, aina 1800-luvulle saakka. Kestikievaritoiminta vaikutti kylän askareisiin laajemminkin, sillä kaikki talot joutuivat osallistumaan sen ylläpitoon, toisinaan kylläkin vastentahtoisesti.

Kestikievarijärjestelmää alettiin pitää turhana rasituksena, sillä usein joutui hevosta ja kyytimiestä seisottamaan päiväkaupalla tyhjänpanttina. Liikenteen vilkastuessa alkoi paikoilleen luutunut kyytijärjestelmä tuntua ahdistavalta. Lopulta vuonna 1877 kievarinpito ja hollikydit annettiin kolmivuotiseksi urakaksi tarjousten perusteella Matti Kreulalle Ankasta  ja Adolf Alinikulalle Mäkkylästä. Kiistat kuitenkin jatkuivat epäoikeudenmukaisesta kyytimaksujen jaosta ja ne päättyivät vasta vuonna 1918 säädettyyn kyytilakiin, jonka nojalla kustannukset siirtyivät valtion maksettaviksi. Autoliikenne ja kohonnut elintaso vaikuttivat kuitenkin siihen, että entistä harvemmat poikkesivat enää majataloon aterioidakseen tai kyytiä pyytämään, mikä sai lopulta kievarit riutumaan pois 1920-luvun lopulla.

​

Ankalla sijaitsi myös pitäjän vanhin postitalo. Kyläkauppa avattiin vuonna 1886.

​