KÄRPIJOKI
Kärpijoen kylä sijaitsee kunnan eteläosissa Aurajoen sivuhaaran Savijoen mutkassa. Lähimmät naapurikylät ovat Kahloja ja Sillilä. Savijoessa on Kärpijoen kohdalla koski. Koskialue suvantoineen ja törmineen on jylhä ja maisemallisesti arvokas. Yleisilme alueella on säilynyt peltovaltaisena ja maaseutumaisena.
Kärpijoki on todennäköisesti perustettu 1300-luvulla. Kirjallisissa lähteissä se mainitaan ensimmäisen kerran seuraavalla vuosisadalla, jolloin yksi siellä sijainnut tila kuului Naantalin luostarille. 1500-luvulla kylässä oli kolme taloa, joista kaksi myöhemmin autioitui. 1600-luvulla toisen talon isäntä joutui sotamieheksi menetettyään tilansa verorästien vuoksi. Torppia kylästä löytyi parhaimmillaan viisi. 1900-luvulla alkuvuosikymmeniä kantatilan maista lohkottiin useita asutustiloja.
Kärpijoen tila suoritti ratsupalvelusta vuodesta 1635 ja oli myöhemmin Maskun kihlakunnan komppanian rustholli. Isovihan jälkeen tila oli nimismies Anders Rombergin omistuksessa. Perinnöksi se ostettiin vuonna 1767. Nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1920. Hirsirakenteinen aitta on 1800-luvun lopulta.
Kahden myllyn ja sahan koski
Savijoessa on Kärpijoen kohdalla koski, jossa on toiminut mylly ainakin 1500-luvulta lähtien. Jonkin aikaa vastarannalla oli toinenkin mylly. Jauhatukseen liittyi useita kiistoja, sillä veden voima ei aina riittänyt pyörittämään molempia myllyjä. Myllyn edustalla olevasta kalliosta löytyy nimikirjaimia ja vuosilukuja, mahdollisesti jo 1600-luvulta lähtien.
Kärpijoen tilan silloinen omistaja turkulainen kauppaneuvos Jean Tjader rakennutti Kärpijoenkoskeen uuden myllyn kotitarvejauhatusta varten vuonna 1815. Myllyssä oli tuolloin kaksi kiviparia. Neljä vuotta myöhemmin myllyn siipitukki vaihdettiin rataslaitteeseen. 1900-luvun puolenvälin jälkeen pienten myllyjen toiminta lakkasi lähes kokonaan. Nykyisen myllyn kiviseinään on kirjoitettu vuosiluku 1815.
Rusthollarit Juho ja Kristian Ketola sekä Juho Kärpijoki saivat luvan perustaa yksiraamisen sahan koskeen myllyn viereen vuonna 1876. Virallisesti saha lakkautettiin 1900-luvun alussa, mutta kotitarpeiksi sahaa käytettiin ainakin vielä 1940-luvulla.