KAHLOJA
Kahlojan kylä sijaitsee Saviojan uomaa mukailevan, kirkonkylästä Suopohjaan vievän tien varrella. Nimi on saattanut aikoinaan olla Kalajoki tai Kahlajoki. Jälkimmäinen viittaa kahlaamoon, eli joessa olisi ollut ylityspaikka suunnilleen nykyisen Kummalan kohdalla.
Kylän historia ulottuu esihistorialliselle ajalle. Tuomarinperästä on löytynyt kaivauksissa noin 4500 vuotta vanha vasarakirves. Tuolloin alue oli vielä merenlahden rantamaita. Varhaisin kirjallinen maininta kylästä on vuodelta 1410. Silloin Kahlojassa asui nimismies ja useita lautamiehiä. Kylässä oli 1500-luvulla ilmeisesti kuusi taloa. Nykypäiviin tunnetut talot Eskola, Sipilä, Nikula ja Kummala on mainittu jo vanhoissa Ruotsin vallan asiakirjoissa.
Kummalan talo on ainoa Kahlojan kantataloista, joka vielä sijaitsee vanhalla kylätonttialueella. Vanhimmat kirjalliset tiedot tilasta ovat 1440-luvulta. Se oli muun muassa Pyhän Annan prebendatila, ja 1600-luvulla se toimi ratsutilana ja luutnantin palkkatilana. Nykyisen asuinrakennuksen vanhimmat osat ovat ilmeisesti jo 1700-luvun alusta, jolloin talo siirtyi nykyisen suvun haltuun.
KAHLOJA KARTALLA
Kahlojan taloja
Eskola oli vuonna 1540 yksi Liedon suurimmista verotaloista. Vuonna 1682 talon rakennukset siirrettiin Savijoen töyräältä uuteen paikkaan. Tila jaettiin kahtia 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta 1900-luvun alussa se oli jälleen yhdistettynä. Myöhemmin se yhdistettiin Kummalan tilaan.
Vanhimmat kirjalliset tiedot Kummalasta ovat 1440-luvulta. Kruunu panttasi tilan 1576 Klaus Tottille ja vuodesta 1624 talo oli Joen Tönnessonin panttitilana. 1700-luvun alussa Kummala oli luutnantin palkkatilana.