Pettisten kylä on yksi Liedon vanhimpia kyliä. Pettinen sijaitsee kunnan keskiosissa keskustan tuntumassa, Savijoen ja sen sivuhaaran Saukonojan mutkassa. Maisemakuvalle ovat ominaisia laajat jokiuomaan laskevat peltoaukeat ja niitä reunustavat mäkikumpareet. Rajanaapureita ovat Nuolemo, Karvala, Viikka ja Laitio. Pinomäki on ollut ehkä aikoinaan oma kylänsä, mutta isojaon aikaan se on jo kuulunut Pettisiin.

​

Kylän nimen alkuperäksi on esitetty Pietarista johdettua henkilönimeä tai pettää-sanaa, joka vanhastaan on tarkoittanut voin valmistusta. Nimen alkuperästä on olemassa myös kansantarina, jonka mukaan kyläläisten tehtävänä oli aikanaan Liedon kirkkoa rakennettaessa ajaa hiekkaa kirkon perustaksi. Päästäkseen helpommalla kyläläiset veivätkin kirkon pohjaksi savea. Kun petos huomattiin, heitä alettiin kutsua tapahtuneen perusteella pettisläisiksi.

​

Vanhan kylämäen läheltä Pässinmäeltä on tehty esihistoriallisia kalmistolöytöjä, jotka on ajoitettu 400-luvulta merovinkiajan lopulle 800-luvulle saakka. Kylä on ollut taloluvultaan poikkeuksellisen suuri. Vanhimmassa maakirjassa vuodelta 1540 Pettisistä mainitaan kahdeksan taloa: Marttila, Penttilä, Isotalo, Finnilä (Finni), Heikkilä, Prusila, Mikkola ja Lamppula (Lampula). Lamppula jaettiin isojaon yhteydessä Ylilamppulaksi ja Alilamppulaksi ja Isotalo Ylitaloksi ja Alitaloksi. Niiden maista lohkottiin 1900-luvun alussa Rauhalan, Äärin, Kanniston, Takatalon, Perkkiön ja Kestassuon tilat.

​

Saukonojan koulu sai tontin Äärin maista. Monitaloisesta kylästä lohkottiin muutenkin 1900-luvun alkupuolella kymmennittäin pientiloja ja entisiä torppia. Vain sotilasvirkatalona toiminut Heikkilä pysyi jakamattomana 1950-luvulle.