Mylly

Nautelankoski on Aurajoen suurin koski. Putouskorkeutta Nautelankosken sillan kohdalla on 11 metriä ja kaiken kaikkiaan koko koskialueella 17 metriä. Aikoinaan koski on antanut voimaa jopa kolmelle myllylle, nykyään jäljellä on vuosina 1806-07 rakennettu kivinen vesimylly. Koskesta riitti voimaa pyörittämään paitsi myllyn lukuisia laitteita myös pärehöylää ja myllyn vieressä sijainneen sahan koneita. Kaikki nämä saivat voimansa hihnojen ja rattaiden välityksellä turbiinin pääakselista, joka kulki myllyrakennuksen läpi ja ulos aina sahalle saakka. Myllyssä oli alunperin vesirattaat, jotka antoivat voiman myllyn laitteille. Turbiinit asennettiin vuonna 1900 ja 1920, jolloin myös valettiin turbiinisäiliö ja asennettiin valta-akseli. Valurautaisten 60 hevosvoiman turbiinien etuja vanhaan vesirattaaseen nähden olivat tehokkuus, kestävyys ja tasainen käynti vedenvaihtelusta huolimatta. Toinen alkuperäisistä turbiineista on nostettu myllyn seinustalle näytille, toinen antaa yhä voiman jauhinkiville.

Nautelan kartanon myllyn toiminta loppui vuonna 1968, jolloin kartano myytiin Turun kaupungille. Liedon kunta lunasti Nautelan myllyn alueineen 1980-luvulla, ja mylly avattiin museoksi kunnostettuna yleisölle vuonna 1992. Vesiturbiini kunnostettiin ja myllyä alettiin pyörittää vesivoimalla vuonna 1996. Kaksi vuotta myöhemmin hankittiin vaakaturbiinin rinnalle pystyturbiini, joka yhdistettiin generaattoriin ja ryhdyttiin tuottamaan museolle kolmivaihesähköä eli voimavirtaa. Pieni sähkövoimala - generaattori, vauhtipyörä hihnoineen ja akseleineen - on nähtävissä myllyn yläkerrassa. Noin puolet Nautelankosken museon sähkön vuosikulutuksesta saadaan nyt "omasta takaa".

Lue blogikirjoitus myllyn vesiturbiinin huollosta.

Koskessa riittää
Koskessa riittää

voimaa lähes vuoden ympäri.

Sulkuluukkujen avulla
Sulkuluukkujen avulla

säädellään veden tuloa myllyyn

Betonisäiliön suojassa
Betonisäiliön suojassa

ovat yhä edelleen turbiinit.

Hammasrattaiden avulla
Hammasrattaiden avulla

voima siirretään jauhinkiville.

Myllyn laitteet:
Myllyn laitteet:

yläkerta

Myllyn laitteet:
Myllyn laitteet:

alakerta

Myllyn yläkerran keskilattialla on kolme kiviparia, joita on käytetty viljan jauhamiseen. Neljäs kivipari on purettu 1930-luvulla, jolloin myllyyn asennettiin sihtimylly vehnän jauhamista varten.

 

Puhdistettu vilja kannettiin säkkiparvelle, josta jyvät kaadettiin kivien päällä olevaan suppiloon. Suppilon alla on kaukalo eli porsas, jota kiven silmään pistetty karistin ravisti niin, että jyvät putoilivat tasaisesti alas kivien väliin. Kahdesta päällekkäisestä jauhinkivistä alempi on kiinteä ja ylempi pyörii. Jyvät kulkeutuvat kivien välissä rihloja eli uurteita myöten ulkokehälle samalla jauhautuen. Jauhatuskarkeutta säädeltiin nostamalla tai laskemalla yläkiveä kivien edessä olevaa ratasta pyörittämällä.

 

Luonnonkivisistä jauhinkivistä luovuttiin 1900-luvun alkupuolella, jolloin alettiin käyttää tehdasvalmisteisia "mirkelikiviä", joiden pinta oli kiviaineksen ja magnesiittijauheen sekoitusta. Nautelan myllyn kivet ovat tavallista suurempia, halkaisijaltaan 120 cm. Teholtaan yksi kivipari on 500 kw ja sen pyörimisnopeus on noin 200 kierrosta minuutissa. Hyvien jauhojen saamiseksi kiven rihloja piti aika ajoin teroittaa. Tämäkin kuului myllärin tehtäviin. Teroitukseen käytettiin hakkua tai piikkipäistä vasaraa.

Jauhinkivien rakenne
Jauhinkivien rakenne
Puinen kahna
Puinen kahna

suojaa jauhinkiviä

Jauhotorvet
Jauhotorvet

myllyn alakerrassa

Vanha myllynkivi
Vanha myllynkivi

kestää taputusta