top of page
Asemasota 26.8. - 8.9.1943

1. Divisioonan suunnistuskilpailut
 

Henkiset harrasteet jäivät elokuun lopulla urheilun varjoon. Etenkin urheilukilpailuja oli järjestetty useita. Saravaaran korvissa riittikin liikettä, kun 1. Divisioona järjesti 31.8. kahdessa sarjassa suunnistusmestaruuskilpailut. Toinen sarja oli tarkoitettu upseereille, toinen aliupseereille ja miehistölle. Suunnistettavan reitin pituus oli 10–12 kilometriä, ja matkan varrella oli kolme tarkastusasemaa. Jokainen rykmentti asetti kisaan enintään 14 edustajaa. Kisa oli siis sekä mieskohtainen että rykmenttien välinen. Kisan jälkeen palkittiin jokaisesta rykmentistä paras upseeri, kaksi parasta aliupseeria ja neljä miehistön jäsentä. Erilliset yksiköt, kuten Viestipataljoona, osallistuivat omalla "kilpailurykmentillään".

Suunnistajat toivat kompassin mukanaan yksiköstä. Kartta annettiin 10 minuuttia ennen taipaleelle lähtöä. Muina varusteina oli sotilaspuku ilman kantamuksia. Jalkineina oli monot, maihinnousukengät tai saappaat. Aseistuksena upseereilla oli pistooli, miehillä kivääri. Upseerisarjassa JR 56 otti kolmoisvoiton ja voitti joukkuekilpailunkin. Neljäntenä oli Viestipataljoona 33:n luutnantti Jaakko Säteri. Aliupseeri- ja miehistösarjassa pronssia sai VP 33:n sotamies Merikoski ja 11. sijalle pääsi lietolainen alikersantti Osmo Herranen.

Katkelmia esikuntakomppanialaisen kirjeestä

 

"Pöydällä palaa karbidilamppu, kamiinassa on tuli, radiosta tulee piristävää musiikkia, olo tuntuu taas koko mukavalle. Vatsa on taas täynnä lättyjä ja korviketta, pojat taas pitkästä aikaa innostuivat niitä paistamaan". JR 35:n esikuntakomppanian vääpelin ylikersantti Unto Ryökkään mukaan 26.8. oli siis pahviteltassa mukava tunnelma. Telttaan oli tuolloin viimeinkin saatu sähkövalotkin, toinen keskelle telttaa ja toinen kirjoituspöydän äärelle. Tuona päivänä ne tosin toimivat vain hetken, mutta seuraavaksi päiväksi luvattiin valaistusta pidemmäksi aikaa.

Palvelus ja vastuu pitivät mielen loitolla sodan kulusta, mutta silti arveluja saattoi esittää ja kysyä: "Radiosta tulee juuri uutiset, ei kummempia, sekaist se on vaan meininki, saa sitten nähdä, miten sitten lopulta käy. Täällä ei kovinkaan tarkasti tule uutisia seurattua, eikä niinkään pohdittua maailman tapahtumia. Mutta siellä siviilissä varmasti niistä puhutaan ja erittäinkin huhuillaan paljon? Entäpä koska siellä huhut kertovat sodan loppuvan?"

1½ viikkoa myöhemmin kuulumiset olivat entiset. "--sotilaan elämä on siksi yksitoikkoista, ettei siitä tahdo toisille paljoa kertomista olla ja kun näin kirjeellä ei voi vielä kaikkea kertoa."

Syksy saa

 

Syksyn uumoiltiin tuovan ratkaisun sotaan, ainakin miesten kesken käydyissä keskusteluissa. Suomen mahdollisuuksiin selviytyä sodasta uskottiin JR 35:n keskuudessa. VP 33:n henkilöstöstä ainakin osa suhtautui elokuun loppupuolen mielialaraportin mukaan rauhanhuhuihin hyvin myönteisesti. Saksalaisten vetäytyminen länteen ja liittoutuneiden keskinäiset neuvottelut pysyivät keskusteluissa. Liittoutuneiden propagandaakin oli paikka paikoin kuunneltu, mikä oli "muodostanut mielensuuntaa ellei epäluuloiseksi ja horjuvaksi, niin ainakin perusteettoman kriitilliseksi". Oman rintamaosuuden rauhallisuus piti mielet levollisena, mutta tiedostettiin ettei näin voinut jatkua. Tästä syystä kiirehdittyjä linnoittamistöitä ei tarvinnut perustella, ja palvelustehtävistä suoriuduttiin reippaasti ja huolellisesti. Syyskuun alussakin oli levon ja työn suhde pataljoonan vastaavien upseerien mukaan oikein hyvä.

Maatalouslomien suhteen riitti aina jollakulla valittamista epäoikeudenmukaisesta kohtelusta, vaikka lomajärjestelyissä yritettiin olla mahdollisimman tasapuolisia. Vapaiden järjestäminen katsottiin tärkeimmäksi mielialojen muokkaajaksi. Etenkin pienvlijelijöiden vaikeudet tunnustettiin. Yleinen mielipide VP 33:ssa, jonka miehet olivat pääosin maaseudulta, oli sen kannalla että prosenttilomat oli pidettävä erillään maatalouslomista. 

Etenkin syyskuun alussa sadonkorjuutyöt ja niiden vaatimat lomat aiheuttivat mielialojen heilahduksia, vaikka ymmärrettiinkin ettei kaikkia kotirintamalla heinätöissä tarvittavia voitu päästää sotanäyttämöltä lomalle. Elokuun lomat menivät monen mielestä huonon sään vuoksi hukkaan. Sadon suuruuteen sen sijaan oltiin tyytyväisiä, vaikka säät heikensivätkin sen laatua ja polttoainepula vaikeutti puintia ja kyntöä joillakin paikkakunnilla. Samoin naineiden ja naimattomien eripituiset lomaoikeudet aiheuttivat edelleen närää. Ratkaisuksi VP 33:ssa ehdotettiin samanpituisia väliaikoja lomien välillä molemmille, mutta perheellisten loman pituudeksi 12 päivää ja muille 8 päivää.

Puhdetyörintamalta ja muuta ajanvietettä


Yksiköiltä tiedusteltiin syyskuun alussa osaavia puuseppiä ja puhdetöistään palkintoja saaneita. Kyselyllä etsittiin ilmeisesti osaajia valmentamaan puhdetyöharrastajia, sillä tarkoituksena ei ollut siirtää miehiä toisiin tehtäviin. Osaajia löytyi VP 33:sta kolme: sotamiehet Vilho Virta ja Frans Lehtonen olivat puuseppiä, sotamies Olavi Grönholm puolestaan puunleikkaaja. Puhdetyöharrastukset alkoivat pataljoonassa elpyä sitä mukaa kun illat pimenivät ja sähkövalot saatiin toimimaan. Sopiviksi puhdetöiksi kaavailtiin puuastioita, kunhan työvälineet ja raaka-aineet järjestyisivät.

Muuna valistustoimintana käytiin kuulemassa Lea Poltin lauluesitystä Saravaarassa. Lukuiloa tarjosivat Propaganda-Aseveljet Ry:n lahjoittama kirjasto sekä 3./VP 33:n oma kirjasto. Henkilöstö oli saanut kilpailusta palkintoina kotimaista kirjallisuutta ja käännöskirjallisuutta. Innokkaita lukijoita kyllä riitti.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Korttipelejä pelattiin eli "mönkättiin", radioita riitti ja pihkaakin oli kerätty ja luovutettu elokuussa 90 kg.

press to zoom
Asemasota 9. - 22.9.1943

Viestipataljoona 33:n lukemisia

 

Syyskuussa oli aika uusia yksikköön tilattavat sanomalehdet. Joitakin tilattiin kaksin kappalein komppaniaa kohti, jotta lehdet saataisiin nopeammin kiertoon. Pataljoonaan tilattiin Helsingin Sanomia, Uutta Suomea, Uutta Auraa, Turun Sanomia, Suomen Sosialidemokraattia, Suomen Kuvalehteä sekä Signaalia. Uusi Aura oli miesten kannalta tärkeä kanava kotipaikkakunnan uutisten saamiseksi. Kotikunnan kuulumisten tärkeydestä kertoi, että eniten tilattiin sitä ja Turun Sanomia, kumpaakin yhteensä 8 kappaletta, kaksi / komppania ja esikunta. 

Uusi Suomi tuli kahtena kappaleena jokaiseen komppaniaan, mutta esikunta tilasi vain yhden. Suomen Sosialidemokraattia tilatiin ainoastaan yksi kappale: se tuli 3. Komppaniaan eli piikkiöläisistä koottuun komppaniaan. Helsingin Sanomia tilattiin vähemmän, vaikka yksikössä pääkaupunkilaisia palvelikin. Syynä lienee ollut lehden kalleus. Signaali oli saksalaisten julkaisema lehti, jota julkaistiin myös suomeksi. Sitä ei tilattu 3. Komppaniaan lainkaan. Aktiivisimmin lehtiä tilasi "turkulainen" 2. Komppania, melkein kaikkia tarjolla olevia kaksi kappaletta. Lietolainen 1. Komppania tilasi lehtiä hieman vaatimattomammin: Uuden Suomen, Uuden Auran sekä Turun Sanomien lisäksi tilattiin Helsingin Sanomia ja Signaalia. 
 

Valistustoimintaa syksylle

 

Asemasodan jatkuessa ja jatkuessa kiinnitettiin entistä enemmän huomiota valistustoimintaan. 1. Divisioona jakoi valistusohjeen syksyn ohjelmasta ja suunnitelmista 16.9. Suoranaista valistustyötä haluttiin korostaa, mikä tiesi luentoja Suomen historiasta, Suomen suvusta ja maantiedosta sekä terveistä elämäntavoista. Oman maan keskitetty, tehokas historianopetus haluttiin valistustyön voiman lähteeksi. Valistustoiminta tuli ulottaa jokaiseen sotilaaseen etulinjasta huoltoon asti. Syksyn toisena teemana oli säästäväisyys, mitä sanomaa piti välittää myös rintamalehtien ja radioiden välityksellä.

Syksyn antamat liikuntamahdollisuudet haluttiin hyödyntää mahdollisimman tarkoin. Etenkin monin tavoin hyödyllistä suunnistamista kehotettiin harrastamaan. Lentopallo haluttiin pitää ohjelmistossa, sillä sitä saattoi pelata ulkona talvisinkin. Lentopalloilu olikin ollut suosittua ainakin VP 33:n keskuudessa. Myös vanhan kansan keinoja kisoissa ja taitotemppujen teossa suositeltiin käytettäviksi. Harrastuspiirien toimintaa haluttiin tukea ja ohjata. Saman alan harrastajat haluttiin kosketuksiin keskenään niin, että nämä pystyisivät auttamaan ja kehittämään toinen toistaan harrastuksen parissa. Tämä näkyi lietolaisyksiköissäkin syksyllä ja talvella useina kyselyinä käytössä olevista harrastustiloista.

Miehiä haluttiin ohjata myös entistä enemmän "henkiseen näpertelytyöhön". Tällaisia näpertelyitä olivat pienimuotoiset pelit, älytehtävät, ristisana- ja ruudukkotehtävät, sananmuodostamistehtävät ja maantietokysymykset. Painotettiin niiden ajankulun ohella antavan henkistä piristystä ja aivovoimistelua.
 

 ... ja JR 35:n käytännön valistusta syyskuussa


Syyskuun valistustoiminta oli ollut JR 35:ssä pääasiassa huhupuheiden oikomista ja huoltoa koskevan arvostelun selittämistä. Huhupuheiden sisältöä ei raportissa eritellä, mutta ilmeisesti kyseessä on ollut tavanomaiset arviot suurvaltain sodan lopputuloksesta, rauhan koittamisesta Suomelle sekä nurinat palveluksesta ja muonasta sekä niiden epäoikeudenmukaisesta tai oikeudenmukaisesta jakamisesta. Valistustyössä eli luennoissa ja puhutteluissa oli koettu esitelmä "Sotakuukausipalkoista ja sotatyöläisten palkkaeduista" suureksi avuksi. Maaselän Ryhmän esikunta oli määrännyt pitämään oppitunnin kaikille yksiköille 13.9. mennessä. Tueksi jaettiin vielä julkaisua Reserviläisten edut ja oikeudet uuden asetuksen valossa.

Talvi lähestyi ja ilmat viilenivät, joten kesän urheiluvälineitä ruvettiin pistämään säilöön. Vain käsipallot jäivät edelleen käyttöön. Rykmentin kirjastot olivat kuluneita ja loppuunluettuja. Tietokirjallisuuden puutteita korvattiin Pikku Jättiläisillä, joita oli tusinan verta tarjolla. Syyskuussa rykmentin sotilaat keskittyivät erityisesti pahkatöihin. Valistustoimintaraportissa puhutaan sananmukaisesti "pahkateollisuudesta", mikä antaa kuvaa töiden tekemisen laajuudesta. Tulevaa talvea varten valmistauduttiin kuivaamalla astiakimpiä ja suksipuita. Jälkimmäisiä kuivatettiin erityisesti lastensuksia varten, kenties joululahjoiksi. Asuntojen ahtaus ja työkalujen puute vaikeuttivat puhdetyöharrastusta.

Virallisia juhlia järjestettiin kaksi: II/JR 35:n kanttiinin vihkiäiset sekä vakavahenkinen asemiesjuhla. Yhteislaulutilaisuuksia saatiin järjestettyä korsukunnittain. Rykmentin sotapäiväkirjat eivät mainitse ajalta erityisiä tapahtumia.

VP 33:n kuulumisia syyskuulta

 

Viestipataljoona 33:n miehistä jotkut pääsivät pitkästä aikaa käymään Karhumäessä, kun kaupungista haettiin roppakaupalla tiiliä rakennustyömaalle. Viestikurssit siirtelivät viestimiehiä paikasta toiseen.  Puhelinpuolen viestikurssi loppui 18.9.


Huhupuheet rauhasta jatkuivat sitkeästi, minkä ymmärtää jo yli kaksi vuotta kestäneen sodan jälkeen. Sotilaissa havaittiin myös alttiutta propagandan kuulemiseen, ja venäläiset hyödynsivätkin rauhanhuhuja omassa ohjelmassaan. Etenkin vanhemmat miehet olivat taipuvaisia kuuntelemaan ja uskomaan puheita rauhasta, mutta nämä olivat VP 33:n vastaavan komentajan Armo Karkauksen (komentaja majuri Järvinen oli lomalla) mukaan yksittäisiä tapauksia. Sadonkorjuuajan onnistunut päättyminen rauhoitti maanviljelijöiden mielialaa. Huoltotilannekin antoi syytä tyytyväisyyteen, mutta tupakkamiehet manasivat pillitupakkaa, jota annostupakat pääasiassa olivat.


1./VP 33 sai tallinsa valmiiksi 10.9., ja hevoset saatiin samaksi yöksi sisälle. Komppanian toimistoon saatiin uusi muuri. Lietolaiskomppanian piti nostaa 13.9. tervaskantoja 200 kappaletta tervatehtaalle. Seuraavana päivänä valmistettiin kymmenen metriä päreitä. Karhumäestä ajettiin lisää tiiliä rakennustöihin 1 600 kappaletta. Näitä ajamaan lähetettiin korpraali Mäkelä ja sotamies Salo. Upseerien, aliupseerien ja miehistön jäsenten välinen lentopallokisa pidettiin 19.9., ja kaikki joukkueet onnistuivat voittamaan toisensa ristiin.

Komppania aloitti perunannoston 16.9., mikä tiesi mukavaa lisää leiväntäytteiseen ruokapöytään. Yksi aliupseeri ja kaksi miestä lähti 21.9. Vitsakylään komennukseen perunannostoon. Nostot saatiin loppuun 22.9., mikä tapahtuma on kuitattu sotapäiväkirjassa kommentilla "Perunat tulivat ylös". Viestipataljoona 33:n esikunnassa palveleva kansakoulunopettaja, vääpeli Martti Immala ylennettiin vänrikiksi 20.9.1943. Hän oli toiminut pataljoonan esikuntavääpelinä sodan alusta alkaen ja 10.7.1942 alkaen adjutanttina.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Viestipataljoonalaisia ampumaharjoituksissa maastossa.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Upseeritkin urheilivat, Kuvassa majuri Armo Karkaus, 1. Divisioonan viestikomentaja ja VP 33:n komentaja heittää pallon peliin.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Harjoituksissa juostiin ahkerasti. Tässä ilmeisesti matkalla tarkistamaan ammunnan tuloksia.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Koulutukseen ja päivittäiseen palvelukseen kuului myös puhelinkaluston huolto, kuvassa puhelinkaapelin siirtoa uusille keloille.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Upseerit seuraavat hyväntuulisina urheiluottelua.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Soittokunnat, kuorot ja yhteislaulu olivat suosiossa asemasodassa.

press to zoom
Asemasota 23.9. - 6.10.1943

Reservissä ollessa
 

Jalkaväkirykmentti 35 jakseli hyvin linnoitustöissään, vaikka pula nahkakintaista kiusasikin töiden tekoa. Miehet arvelivat puutteen olevan yleinen ja kaikkialla sama. Etenkin perunoiden saapuminen ruokapöytiin oli tosin ilahduttanut monia, samoin palvelus taka-asemassa rauhoitti mieliä. Vuodenaika, yleispoliittinen tilanne huhuineen sekä valistushuoneistojen puuttuminen olivat valistusupseerin mukaan saaneet jotkut miehistä sulkeutuneiksi. Mielialan kohottaminen alkoi nivoutua yhä paremmin osaksi viikko-ohjelmaa. Musiikkiharrastukset ja kirjastojen käyttö täyttivät puhdetyöharrastuksen ohella vapaa-ajan. Vakiokysymyksenä alettiin kysellä etulinjassa palveleville miehille suunnitellun merkin suunnitelmien edistymisestä.

 

Paluu maatalouslomilta ja luentoja Itä-Karjalan agronomeille


Oiva Ryökäs palasi kahden kuukauden maatalouslomalta Karhumäkeen lokakuun alussa. Tutut viestimiehet asuivat edelleen pahviteltoissa. Koivut ja haavat olivat varistaneet lehtensä, joten telttamäki vaikutti totuttua autiommalta. Kirkkaalla valolla varustettu teltta tuntui kuitenkin kodikkaalta. Lomilta palannut Ryökäs nautti korviketta neljän muun teltan asukin kanssa. Kaikille riitti pullaa leikattavaksi kotoa tuodusta paketista.

Maataloudesta elantonsa saavia kiinnosti todennäköisesti Äänislinnassa 25.–26.9. pidetty Itä-Karjalassa toimivien agronomien kokous (kirjoitettu käskyyn muodossa agronoomi). Kokouksessa kuultiin esitelmiä seuraavista aiheista:

Maatalousneuvos V. O. Suonio: "Maatalouden teknillinen ja taloudellinen kehitys vv. 1939–43."
Agronomi E. Maamies: "Sota ja agronoomit"
Majuri M. J. Kaltio: "Työtehon ja sodan synnyttämän köyhyyden vaatimukset maatalouden rakennustekniikassa"
Luutnantti M. Varo: "Itä-Karjalan maatalous ennen ja nyt"

Ohjelmaan kuului myös retki ja keskustelutilaisuus. Yksiköitä kehoitettiin varamaan palveluksessaan oleville agronomeille, lähinnä maatalousupseereina toimiville tilaisuus osallistua kokoukseen.
 

Valistusupseerien ohje- ja keskustelutilaisuus Karhumäellä


Luutnantin Jaakko Säteri ja Pentti Heikkilä pääsivät käymään Karhumäen Urheiluopistolla. Yksi asemasodan useista koulutustilaisuuksista valistusupseereille järjestettiin paikalla 24.–25.9. Osallistuville järjestettiin majoitus ja ruokailu, ja heitä muistutettiin varaamaan kirjoitusvälineet mukaan muistiinpanoja varten. Samoin heitä pyydettiin osallistumaan keskusteluun alustuksien perusteella.

Paikan päällä kuultiin seuraavat alustukset valistustoiminnasta:

Kapteeni Paavola: "Syksyn ja talvikauden valistustyön suuntaviivat"
Kapteeni Launikari: "Valistusupseeri kansalaiskunnon ja kurin kasvattajana"
Kapteeni Nikupeteri: "Mielialatarkkailu joukoissa"
Sotilasvirkailija Leskinen "Maa. RE:n kirjelmässä n:o 1362/XV/sal./18.5.43 annetun käskyn toteuttamisesta saadut kokemukset"
Majuri Vuori: "Upseerin käyttäytyminen"

Mielenkiintoisena piirteenä alustusten otsikoiden perusteella tiedostettiin yhä vahvemmin valistusupseerien ja esimiesten käyttäytymisen merkitys. Tulevaa valistustoimintaa suunniteltiin koko loppuvuodeksi, ja vanhoista valistusohjeista saatuja kokemuksia hyödynnettiin. Neuvottelupäivillä todettiin muun muassa, että 1/3 valistusupseereista oli nimitetty tehtäviinsä heinäkuussa näille pidettyjen kurssien jälkeen. 1. Divisioonan esikuntapäällikkö Glantz ja valistusupseeri kapteeni Nikupeteri tekivät tiettäväksi, että tehtävästä suoriutuminen edellytti useiden kuukausien kokemusta. Tehtävään tarvittiin pystyvä ja innostunut mies, joka saisi hoitaa tehtävää rauhassa ja saada konkreettisia tuloksia aikaiseksi joukkojen keskuudessa.
 

Katkelmia majuri Vuoren esitelmästä "Upseerin käyttäytyminen"


Majuri Vuoren esitelmä lähetettiin paperimuodossa kiertämään, ja Viestipataljoona 33:ssa se kulki upseereilta kädestä käteen. Vuoren esitelmässä kehotettiin tutustumaan seuraelämän sääntöjen suhteen Brummel & Co.:n teokseen Hieno mies ja Bagheeran Seurustelutaitoon. Alustuksessa esiteltiin monin tavoin upseerin käytöstä ja verrattiin sitä siviilin käytöstapoihin. Esitelmässä oli muun muassa seuraavat mielenkiintoiset ohjeet nuorille upseereille:

"-- ei sotilaallisuus estä olemasta herrasmies."

"Tärkein ominaisuus on luonnollisuus. Kaikki teennäisyys on tuomittua oli tarkoitus miten hyvä tahansa. Eiu pidä aina ajatella teenkö oikein tai väärin. Pääasia on, että tekee eikä tollota."

"Pää pystyyn ja eteenpäin, meni syteen taikka saveen. Kommelluksista oppii. Urho, joka ei pelkää pirua eikä ryssää, ei saa kävellä kiillotetulla parketilla kuin heikolla jäällä, eikä änkyttää puhuessaan kauniille naiselle. Punastuminen on sallittu nuorille vänrikeille, se jopa lisää mahdollisuuksia naismaalmassa. Vanhemmat upseerit (ijältään) sen sijaan voivat punastuessaan joutua epäillyksi alkoholin väärinkäytöstä."

"Ujoutta ei saa peittää röyhkeydellä."

Humoristisen ja kepeän aloituksen jälkeen alustuksessa seurasi ohjeita kunnianteosta, kumarruksista ja ylipäätään kohteliaista eleistä.

"Matkoilla ym. nuorempi tarjoaa paikkansa vanhemmalle. Nukkumisen teeskenteleminen on läpinäkyvää ja on vain omantunnon vaivaksi."

"Esimiehen puhutteleminen ei saa olla yhtämittaista 'tituleerausta', jossa joka toinen sana on 'herra eversti'. Se on moukkamaista ja vaikuttaa liehakoimiselta."

"Samanarvoisten tavatessa ei ensimmäinen ajatus saa olla virkaikä. Kohteliaampi tervehtii ensiksi."

Alleviivattuna asiana kielletään veljeily alipäällystön ja miehistön kanssa. Erityisen haitallista oli antaa näiden arvostella toimenpiteitään ja muiden esimiesten antamia käskyjä. Rehtiä asetoveruutta pidettiin alustuksessa eri asiana kuin veljeilyä. Suhteesta ja arvovallasta alaisiin nähden annettiin hyvä ohje:

"Joka pelkää arvovaltansa menettämistä, on sen jo menettänyt."

Pitkään alustukseen kuului runsaasti neuvoja ja ohjeita, pöytätapojen, pukeutumisen, sinunkauppojen (luennoitsijan mukaan näistä 80% tehdään Suomessa miesten kesken WC:ssä enemmän tai vähemmän liikuttuneina), maljojen nostamisesta, alkoholin käytöstä ja monesta muusta seikasta. Alkoholin ja pistoolien todettiin sopivan huonosti yhteen.

Lopuksi majuri Vuori totesi, ettei herraa tehdä tutkinnoilla. Syntyperä ja koulusivistys eivät olleet ratkaisevia,vaan tärkeintä oli sydämen sivistys, jota kehitetään elämän koulussa. "Liian terävät kulmat on hiottava nuorena pois. Vanhana ne eivät enää pyöristy ja niistä on hjaittaa paitsi muille myöskin itselle."
 

Huhumylly rauhan ympärillä pyörii


VP 33:n miehiä mietitytti suuresti se seikka, että muut liittoutuneet puhuivat avoimesti tavoitteistaan ja pyrkimyksistään sodan jälkeisessä maailmassa, mutta suurta sotilaallista menestystä saavuttanut Neuvostoliitto vaikeni niistä. Arveltiin, ettei Suomelle tässä tilanteessa tarjoutuisi mahdollisuutta kunniakkaaseen rauhaan. Sodan jatkuminen tiedostettiin yhä vahvemmin. Samalla käsitettiin, ettei valinnanvaraa tulevaisuudessa väistämättä olisi. Tilanteeseen suhtauduttiin kuitenkin rauhallisesti Mieliala oli viestipataljoonalaisten keskuudessa kohtalaisen hyvä.
 

Muuta ajanjaksolla tapahtunutta

 

Kaikissa aselajeissa otettiin käyttöön uusi koordinaattien nimeämistapa 4.10. alkaen. Koordinaattien x, y sekä z sijaan tuli käyttää pieniä kirjaimia p, i sekä k eli alkukirjaimia sanoista pohjoinen, itä ja korkeus.

Korsujen turvallisuutta kehotettiin kohentamaan, sillä viisihenkinen vihollispartio oli päässyt etulinjassa korsualueelle asti ja onnistui heittämään käsikranaatteja korsun savutorvesta sisään tuhoisin seurauksin. Vastaisuudessa käskettiin rakentamaan korsuihin ikkunoihin, tuuletusaukkoihin ja savutorviin sellaiset laitteet, ettei kasapanosta tai käsikranaattia voisi heittää niiden kautta korsuun.

Selkin kylässä järjestettiin 27.9.praasniekat, joita seuraamaan lähti miehiä eri yksiköistä. Viestipataljoona 33:sta lähetettiin neljä miestä juhlaan.

Puhdetöinä VP 33:n keskuudessa valmistettiin taas pääasiassa pärekoreja, koska tiloja tai työkaluja muuhun ei ollut tarjolla. Vaikka miehiä kannustettiin ryhtymään opiskeluun, ei opintie ainakaan vielä maittanut kaikille. Etenkin maatalousalan opiskelijoille yritettiin järjestää opintovapaita. Syksyn kuluessa odotettiin kuitenkin suurempaa kiinnostusta asiaan. Innostuneita lukumiehiä tosin riitti, ja toivottiin että kirjastot saataisiin vaihdettua, sillä pienuudesta johtuen ne oli monin paikoin luettu loppuuun.

bottom of page