top of page
Asemasota 1. - 12.1.1944

Viestipataljoona 33 halkohommissa ja pystyttämässä parakkia

 

Tammikuu alkoi viestipataljoonalaisten osalta jatkamalla parakin pystyttämistä. Parakkia rakennettiin sähkölaitoksen lähettyville. Joukot myös rakensivat halkotien, hakkasivat puita, kuljettivat niitä sekä rakensivat ja raivasivat lastauspaikkaa.  Jakson lopulla aloitettiin myös hiekanajo maantielle. Pieni metsästysporukka lähetettiin täydentämään ruokalistaa Palolammen maastoon.

1. Divisioonan viestikomentaja, majuri Karkaus kävi tutkimassa etulinjassa jalkaväkirykmenttien yhteydet. Yhteydet todettiin paikoitellen tyydyttäviksi, ja etulinjaan luvattiin lisää viestikalustoa. JR 35:n yhteydet todettiin sekaviksi. Keskusten määrä arvioitiin liian suureksi minkä lisäksi ne olivat väärin sijoitettuja. Pataljoonan komentaja majuri Järvinen piti tavanomaisen kivääritarkastuksen 1. komppaniassa 7.1.

 

Tuloksekasta tarkka-ampujatoimintaa


Vuoden alku oli JR 35:n tarkka-ampujille hyvin tuloksekasta aikaa: ensimmäisen kymmenen päivän aikana saaliiksi saatiin 44 vihollista. Mannerheim kiitti tarkka-ampujia erikseen päiväkäskyssään 23.1.1944. Vänrikki Rold Iohn sai suorituksesta 13.1. neljännen luokan vapaudenristin. Korpraali Eino Lehtonen sekä sotamiehet Toivo Juottonen, Valter Maanila sekä Eino Töykkälä palkittiin puolestaan vapaudenmitaleilla. Tarkka-ammunta olikin ainoa ampumatarvikkeiden sallittu kulutustapa. Rykmentinkomentaja eversti Laaksonen oli antanut 7.1. käskyn hillitä ampumatarvikkeiden kulutusta, etenkin JR 35: lohkon rauhallisuuden vuoksi. Samassa käskyssä kiellettiin tarpeettoman suuren valopatruunamäärän säilyttäminen vartiopaikoilla, sillä muuten niitä käytettiin liian herkästi ja kosteus pilasi ne ulkona nopeasti.
 

Muuta JR 35:n lohkolta

 

Rykmentin tiedustelu-upseeri kirjoitti muistiin vihollisen propagandalähetyksen sisällön 9.1. Kovaääniseen puhuneen suomenkieli oli erittäin heikkoa, ja kuuluvuus oli huono. Lähetyksessä "puhuttiin Saksasta ja sen liittolaisista sekä jotain Teheranin neuvotteluista". Propagandisti teki JR 35:n miehille tiettäväksi Suomen oloja: edessä olisi kolmas, entisiä entistä kurjempi sotatalvi, joten sotilaiden tulisi ottaa aseensa ja lähteä puolustamaan pakkotöihin määrättyjä vaimojaan ja lapsiaan. Talonpoikien tilat olivat joutuneet vasaran alle, ja "samassa yhteydessä puhuttiin 'pikkulasten alhaisista kaloriamääristä' ". Lähetyksen lopuksi annettin joulu- ja uudenvuodenterveisiä sotavankileiriltä läherttäjien nimien kera. Väliin soitettiin musiikkia.
 

Koulutusta

 

Tammikuun alkupuolella järjestettiin kaksi kurssia. RK-kurssilla 3.–15.1.44 opiskeltiin rykmenttikanuunan käyttöä. Ohjelmaan kuului tykin rakenne- ja kalusto-oppi, tykkisulkeiset sekä suuntauskoulutusta. Kurssin jälkeen oppilaat, 2 upseeria, 12 aliupseeria ja 32 miehistön jäsentä irroitettiin RK-osastoksi tykkikomppaniaan. Toisena kurssina järjestettiin 5.–19.1. iskuosastokurssi. Koulutettavina olivat rykmentin ja I pataljoonan jääkärijoukkueet. Miehille opetettiin "kaikki vanginsieppausta koskevat seikat". Harjoitukset olivat pääasiassa öisin ja niissä käytettiin oikeaa taistelumateriaalia, jotta miehet perehtyisivät niiden käyttöön.

Kranaatinheittimien käyttöä uusitaan

 

Jalkaväkirykmentti 35:ssä päätettiin kokeilla uutta kranaatinheittimien organisaatiota. Koko rykmentin krh-tulenjohto keskitettäisiin vastaisuudessa yhden upseerin, patteristoupseerin käsiin. Upseeriksi määrättiin luutnantti N. Lindholm13./JR 35:stä. Hänen tehtävänään oli tarkistaa kaikkien rykmentin kranaatinheitinyksiköissä tapahtuvien ammuntojen perusteiden oikeinlaskenta. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että viestimiesten piti tehdä Lindholmin käyttöön paljon puhelinyhteyksiä ja rakentaa kokeilua varten tarvittavat yhteydet mahdollisimman vähin rakennustöin. Raskaiden kranaatinheittimien keskukset toimisivat asemakeskuksina, ja kevyiden tulenjohtoasemina.
 

Jokaisen rykmentin vahvuuteen kuului  raskas kranaatinheitinkomppania (rykmentin 13. komppania), ja jokaisella pataljoonalla oli tukenaan kevyt kranaatinheitinjoukkue (64 miestä ja kolme heitintä). Jalkaväkirykmentti 35:n Krh-komppanian miehet tulivat pääosin Littoisista. Suomalaiset hallitsivat raskaiden kranaatinheittimien käytön joukkueittain, mutta eivät komppanioittain, minkä vuoksi mm. Suursaaren valtauksessa 1942 Krh:n toiminnasta ei saatu kaikkea tehoa irti.

Kuva: digi.narc.fi.
Kuva: digi.narc.fi.

Venäläistä propagandaa tammikuulta 1944.

press to zoom
SA-kuva: 43138_r500
SA-kuva: 43138_r500

Rykmenttikanuuna 76 RK /27-38. Rykmenttikanuuna oli monikäyttöinen alkuperältään venäläistä sotasaalista oleva jalkaväen tykki, joita käytettiin panssarintorjunnassa, suorasuuntauksessa ja sulku- sekä koulutustykkeinä. Kuva Helsingin varikolta 5.2.1944.

press to zoom
SA-kuva: 42888_r500
SA-kuva: 42888_r500

81 mm kranaatinheitin, mallia m/30.

press to zoom
SA-kuva: 42881_r500
SA-kuva: 42881_r500

14.1. Kuvattu 81 mm kranaatinheittimen kuljetuslaatikko pakattuna, kuvattu Katajanokalla Helsingissä.

press to zoom
Asemasota 13. - 26.1.1944

Tammikuun loppupuolen töitä

 

Pitkään jatkunut halonhakkuu ja -ajo jatkui edelleen. Samoin  parakkityömaa työllisti viestipataljoonalaisia. Parakkityömaalla oli etenkin muuraustöitä, joiden yhteydessä 1. joukkueen talon muuria korjattiin. Lääkintämajuri Korpela kävi tarkistamassa pataljoonan hevoset, ja samalla tarkistettiin kuormastovälineiden kirjanpito. Viestimiehet pääsivät korjaustöihin, kun venäläiset pommittivat yhteyksiä poikki Osterjärvellä. Saajärveltä puolestaan purettiin pahvitelttoja.
 

Hiihtoa nuoskassa ja shakkia


VP 33:n 1. komppania piti 12 kilometrin murtomaahiihtokilpailut hyvin kehnossa kelissä nuoskalumen sataessa. Voittajaksi tuli korpraali Alén, kakkoseksi kisoissa muutenkin aina menestyvä alikersantti Hernelahti ja kolmanneksi luutnantti Säteri. Voitto tuli Alénille ajalla 1,00,55. Shakkimestaruuskilpailut alkoivat 24.1. Ensimmäisestä komppaniasta osallistujia oli kolme.
 

Asevelitalojen rakentaminen etenee


Liedon aseveljet ry kokoontui 16.1.1944 käsittelemään muun muassa asevelitaloja. Kokouksessa päätettiin panna toimeen puukeräys talojen rakentamiseksi Fanni Lummelle, Sylvi Nurmelle ja invalidi Antti Posiolle. Puut määrättiin sahattaviksi Knaapin, Nautelan ja Herrasen sahoille. Tonteille päätettiin järjestää sannanajotalkoot laskiaistiistaiksi. Lottia pyydettiin tarjoamaan korviketta ja papusoppaa talkoolaisille.

Kokouksen lopuksi määrättiin järjestettäväksi asevelijuhla laskiaissunnuntaiksi Yliskulman nuorisoseuran talolle.
 

"Jenkka ja pila Mannerheimista pirun palvelijana" - propagandalähetys 25.1.1944

 

Suurilahden kylän maastossa saatiin kuunnella 22.–23.1. propagandalähetys, jossa korostettiin musiikkinumeroiden välissä puna-armeijan menestystä itärintamalla. Paria päivää myöhemmin Paljaskukkulan lähetyksessä 25.1. illalla kello 22.30–23.00 saatiin entistä monipuolisempi ohjelma. Lähetyksen sisältö oli seuraavanlainen:

1) Marssi "Tähtilipun alla"
2) Venäläinen laulu ja jenkka
3) Propagandapuhe
4) Suomalaisia lauluja: Jenkka ja pila Mannerheimista pirun palvelijana
5) Jatkoa puheeseen
6) Äänilevyjä.

Puheosiossa käsiteltiin puna-armeijan voittoja Ukrainassa, saksalaisten tukalaa asemaa pohjoisrintamalla ja venäläisten läpimurtoa Pietarin rintamalla.

Kuva: digi.narc.fi
Kuva: digi.narc.fi

Venäläisten levittämän propagandalehden "Sotilaan äänen" sivuja.

press to zoom
Kuva: digi.narc.fi
Kuva: digi.narc.fi
press to zoom
Kuva: digi.narc.fi
Kuva: digi.narc.fi
press to zoom

Valokuvia


1. Divisioonan valokuvausluvat tuli toimittaa divisioonaan 18.1. Lupia oli Viestipataljoona 33:ssa majuri Järvisellä, kapteeni Ilmari Sipilällä sekä luutnantti Jaakko Säterillä. Jatkosodan alkaessa lupia oli huomattavasti useammalla ja myös aliupseereilla. Kuvauslupien tai kiinnostuksen puute selittää, miksi vuodelta 1944 on valitettavan vähän valokuvia VP 33:sta. Samoin suurimman filmituottajamaan, Saksan omat varastot ja tuotanto alkoivat  olla niin niukkoja, ettei edes sen omalle armeijalle, Wermachtille riittänyt valokuvaajille materiaalia.
 

Telttapalo 22. Elintarvikekomppaniassa

Talvisen lämmityksen vaarat kiireisessä yksikössä ilmenivät ETp 2:ssa, kun tyhjilleen jäänyt teltta syttyi tuleen ja tuhoutui. Syyksi arvioitiin kamiinan luhistumisen. Kuulustelupöytäkirjaan kirjattiin, ettei telttaan voitu jättää tulipäivystäjää, jota normaalisti vaadittiin. Tämä johtui siitä, että elintarvikkeita jaettaessa ja vastaanotettaessa tarvittiin kaikki miehet työhön, jolloin ketään ei voity jättää kipinävahtiin. Telttoja ei tammikuun pakkasissa voitu jättää kylmilleenkään, vaan niitä oli lämmitettävä jatkuvasti. Teltat oli sijoitettu varastojen läheisyyteen, jotta tavaraa tuotaessa ja noudettaessa miehet olisi helppo löytää.
 

Vuoden 1944 ensimmäinen tappio

 

Rannikkotykistörykmentti 12:een komennettu sotamies Leo Järvinen kuoli 19.1.1944 Kotkassa Sotasairaalassa. Suursaaressa Madsen-konetykin lataajana palvellutta 23-vuotiasta Järvistä ei saatu tämän sairastuttua 11.1. hankalan sään vuoksi evakuoitua ajoissa mantereelle sairaalahoitoon. Järvinen on haudattu Lietoon.

SA-kuva: 152045_r500
SA-kuva: 152045_r500

TK-miehen tammikuussa 1944 tekemä maalaus.

press to zoom
SA-kuva: 3461_r500
SA-kuva: 3461_r500

Osterjärven sairaala 26.6.1942.

press to zoom
SA-kuva: 137045_r500
SA-kuva: 137045_r500

Suursaari 8.1.1944. Kuvanottohetkellä Järvinen oli saaressa vielä terveenä.

press to zoom
bottom of page