Jatkosodan puhdetyöt - pahka-, tuohi- ja olkiesineet
Pahkatyöt
Pahkaa käytettiin kuten puuta, mutta kovempana ja harvinaisempana materiaalina sitä sai etsiä. Yleensä pahkan irrottaminen emöpuusta oli työn ja tuskan takana. Pahkasta tehtiin tuhkakuppeja, astioita, koriste-esineitä ja joissakin tapauksissa huonekalujakin. Sopiva pahka ei saanut rintamalinjojen läheisyydessä odotella pitkään, ennen kuin se korjattiin parempaan talteen. Yksinkertaisia töitä varten pahka keitettiin ennen käsittelyä, jolloin sitä oli helpompi veistää ja kovertaa. Pahkan syyt kulkevat satunnaisesti, mikä tekee siitä haastavan materiaalin.
Jalkaväkirykmentti 35:ssä pahkatöitä mainitaan valmistetun etenkin syyskuussa 1943. Sota - veteraanien muistista museon muistiin -hankkeen yhteydessä löytyi ainoastaan yksi pahkatyö digitoitavaksi. Myöskään Liedon Sotaveteraanit ry:n kokoelmassa ei ole pahkatöitä. Näiden puhdetöiden lähes täydellinen puuttuminen Liedosta on erikoista, mutta todennäköisesti niitä on Lietoonkin päätynyt muutamia.
Tuohityöt
Tuohitöitä ruvettiin myös tekemään suhteellisen varhaisessa vaiheessa, sillä Knut Pipping mainitsee komppaniansa tehneen siitä puhdetöitä jo syksyllä 1941. Tuohta sai kaikkialta missä vain kasvoi koivuja, ja tarvittaessa tuohta sai revittyä sopivista lämmityshaloista. Tuohi piti työstää tuoreena. Jos se pääsi kuivumaan, pehmitettiin sitä liottamalla lämpimässä vedessä. Tuohesta valmistettiin etenkin erilaisia rasioita tai puuesineiden pinnat koristeltiin sillä.
Tuohta pystyi käsittelemään näppärästi jo puukolla, mutta kaunis ja säännöllinen koristelu vaati yleensä erityisiä pihtejä. Jos niitä ei ollut saatavilla, tehtiin työkaluja tavallisesti itse. Kaunista puolipyöreää pintaa sai tuoheen aikaiseksi leikkelemällä sitä toisesta reunasta teroitetulla kiväärinhylsyllä. Tuoheen kirjoitettiin sota-aikana mahdollisesti tuhansia kirjeitä kotiin vaimolle, perheelle, äidille tai muulle lähisukulaiselle tai tutulle. Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppaniassa ja vuodesta 1942 1. Divisioonan kaukopartioissa palvellut Einar Nurmikertoo lähettäneensä äidilleen tuohesta tehdyn kirjeen. Kirjeeseen tuli koristeeksi 4. luokan vapaudenristi - marsalkka Mannerheimhan oli myöntänyt kaikille Suomen äideille äitienpäivänä 1942 tämän kunniamerkin.
Olkityöt
Olkityöt olivat lähinnä sotavankien puhdetöitä, mutta niitä tekivät myös suomalaiset. Hankkeen aikana tutkitut olkityöt ovat ilmeisesti kaikki sotavankien tekemiä: pahkan ohella suomalaisten sotilaiden tekemät olkityöt puuttuvat toistaiseksi Liedosta dokumentoidusta aineistosta.
veistetty tuhkakuppi.
leikkaamalla sopiva laitatuohi, joka taivutettiin ympyräksi ja jonka päät liitettiin toisiinsa hammasliitoksilla.
hieman leveämpiä tuohinauhoja, jotka kiinnitettiin taas sisältä liitoksella kunnes rasia oli halutun kokoinen. Lopuksi alle painettiin puusta leikattu pohja.
lainkaan, sillä tuohi kuivui tiukasti yhteen. Tuohen reuna koristeltiin tavallisesti liitostyön jälkeen, mutta osa suosi koristeen leikkaamista ennen nauhojen sitomista yhteen.
yksinkertainen tuohesta taiteltu rasia. Rasiassa jatkosodan aikaisia tupakka-askeja.
myös kenkiä ja sandaaleja.
puunauloilla.
sandaalit ovat JR 35:ssä palvelleen pöytyäläisen luutnantin Oskari Värrin tekemiä.
virsupariin kului noin 15 metriä tuohta.
olemassa, yleensä vasta kolmas yritys tuotti hyvän tuloksen.
tehtyä myös erilaisia kasseja...
...ja käsilaukkuja
peilinkehys.
koristeltu tuohinen puukontuppi.
tuohesta
Teroitetulla kiväärinhylsyllä tehtyä suomumaista kuviota.