Lietolaiset sodassa

Asemasota 7. - 20.4.1944

Tulipalo!

 

Omaisuutta meni, mutta henkilövahingoilta onneksi vältyttiin: 1./VP 33:n majoitusalueella sattui illalla 15.4. tulipalo, jossa menetettiin teltta sekä muutaman sotilaan omaisuus. Teltan menetys sinänsä ei ollut suuri tappio, sillä se oli tehty metsästä löydetyistä pahvilevyistä. Ensimmäisenä palon huomasi alikersantti Vieno Hurme, joka havaitsi teltasta nousevan savun ja katon olevan tulessa savupiipun kohdalta. Hän yritti pelastaa irtaimistoa teltasta, mutta sen sisältä löivät jo niin ankarat liekit, ettei hän voinut asialle enää mitään. Hurme hälytti läheisestä talosta apua sammutukseen, mutta teltta paloi maan tasalle 15 minuutissa. Eteisessä olleet sukset ja kiväärit saatiin pelastettua.

 

Teltassa asuvat sotamiehet olivat lähteneet saunaan. Toinen asukkaista oli kuivamuonaa tuodessaan havainnut savun hajua, joka on normaalia kamiinalämmitteisessä teltassa. Teltan muuriin oli kolme viikkoa aiemmin tullut halkeama, ja sen vuoksi oli lämmitettävä kamiinalla. Kamiina oli teltan lattialla tiilikerroksen päällä, ja tiiliä oli aseteltu kamiinan ympärillekin 30 cm korkeuteen. Kamiinan putken läpivienti oli varustettu samanlaisella suojuksella kuin kangastelttojenkin. Ennen tulipaloa kamiinaa oli käytetty leipäpaistin valmistamiseen, jonka jälkeen sinne oli jäänyt hiillos. Telttaa ei olisi saanut jättää yksikseen. Mutta kun komennuksella ollut radioasema oli muuttanut pois teltasta, arvelivat asukkaat vartiointisäännön kumoutuneen. Palo oli saanut komppanianpäällikkö Jaakko Säterin mukaan alkunsa katosta, kun kamiinan putken suojaus ei riittänyt esteeksi kuivien kattopahvien syttymiselle kuumudessa. Saunaan lähtijöiden olisi pitänyt pitää huolta siitä, että hiillos oli sammunut. Sammutusvettä oli jo erikseen käsketty pitää lähettyvillä.

​

Luettelo palossa menetetystä omaisuudesta on mielenkiintoinen kuvaus siitä, mitä kaikkea sotamiehellä oli tuolloin hallussaan: 

1 paita (120 markkaa)

1 alushousut (100 markkaa)

1 jalkarätit (50 markkaa)

1 syylingit (50markkaa)

1 asetakki (700 markkaa)

1 hiihtokengät (350 markkaa)

1 lapaset ( 50 markkaa)

1 nahkakintaat (90 markkaa)

1 kenttäkeittiöastia (100 markkaa)

1 lusikka (5 markkaa)

 

Yhteensä 1.615 markkaa (yksi vuoden 1944 markka on euroissa noin 0,15€, miehen tuntiansio oli tuona vuonna noin 21,6 markkaa eli 3,34 €).

Valtion omaisuuden lisäksi sotamiehet menettivät kirvelevästi yksityisomaisuuttakin. Yksi menetti muun muassa neljät villasukat, villapaidan, villahousut ja villakäsineet. Myös kovaääninen, taskulamppu pattereineen, parranajovälineet ja useita tupakkalaatikoita jäi tulen saaliiksi. Lomalla ollut sotamies Asikainen sai palattuaan huomata, että hänen nyrkkeilyhansikkaansa olivat kadonneet savuna ilmaan.

 

Routa iskee raskaskuljetuksiin

 

Kuorma- ja linja-autoliikenne kiellettiin 18.4. alkaen useilla I. Divisioonan valvonnassa olevilla teillä. Vain kiireelliset sairaskuljetukset, tienhoitoautot ja lomalaiskuorma-autot saivat liikkua. Muissa tapauksissa piti hakea huollolta, "Jästi kakkoselta", lupa. Huhtikuun 16.–17. sateli jo vettä ja oli suojasäätä. Läheisten järvien jäälle nousi vettä.

 

Viljelemään

 

Tulevan vuoden elintarviketäydennystä ajatellen perustettiin viljelyskomennuskuntia, jotka saivat hoitaakseen 1. Divisioonan alueella olevat viljelysmaat. Tehtäviin määrättiin pääasiassa samoja miehiä kuin edellisenä vuotena. Komennuskunnat määrättiin koko kasvukaudeksi, ja vahvuudet määrättiin toukotöiden arvioidun miesmäärän perusteella. Perunanistutukseen ja -korjuuseen luvattiin tarvittaessa lisäväkeä. Lannoitetta oli ainoastaan perunoita varten, joten lantaa ja etenkin tuhkaa kehotettiin keräämään kauempaakin. Maatalouskoneitakin oli vain minimitarpeeseen. Kiireellisimpänä maanmuokkausaikana tuli koneita, hevosia vaihtaen, käyttää koko valoisan ajan. Siemenet luvattiin toimittaa hyvissä ajoin ennen kylvöä. Niitä yksiköitä, joilla ei matkan pituuden vuoksi ollut mahdollista päästä viljelyspalstoille, kehotettiin viljelemään korsukunnittain kasvitarhapalstoilla tupakkaa, kaalia tai muuta vastaavaa.

 

Viljelyspalstoja oli tarjolla Saajärven, Karjalan Maaselän, Petkelniemen ja Ahvenjärven kylistä. Palstat oli pitänyt tilata jo 1.4., jolloin piti ilmoittaa toivottu sijoituskylä sekä maa-ala. Huhtikuuksi luvattiin myös mahdollisesti porsaita kasvatettavaksi. Viljelykomennuskunnissa oli lietolaisiakin, muun muassa sotamies Vieno Lehtonen (1./VP 33) Saajärvellä. Toinen komppaniasta komennettu oli sotamies Jalmar Toivonen. Viestipataljoona sai itselleen järven maastosta 40 aaria palstatilaa. Suunnitelmissa oli kylvää koko Saajärven alueelle ruista, perunaa ja heinää kutakin 4 hehtaarin alueille. Kesannolla oli 4 hehtaaria ruispeltoa.

 

Tukkikomppaniat puretaan ja 1./VP 33 vetää hirsiä

 

Kuormastokomppaniat, jotka oli perustettu lokakuussa 1943, purettiin 15.4. ja miehet palautettiin yksiköihinsä. Komppaniat olivat ehtineet kuljettaa lähes 200.000 tukkia tai halkorunkoa uittoväylien varteen. VP 33 raivasi uuden tien halonhakkuupaikalle pioneereilta lainassa olevalla autolla. Omien ja esikunnan halkojen ohella viestipataljoonalaiset ryhtyivät ajamaan hirsiä. VP 33:n lietolaiskomppania aloitti hirsien kaatamisen tallien rakentamiseksi 13.4.  Viestimiehet valmistivat myös puukeloja.

​

Rauhanneuvottelut päättyvät

 

Suomen hallitus hylkäsi Neuvostoliiton rauhanehdot 15.4. Todettiin, että toteutuessaan ne tuhoaisivat Suomen itsenäisyyden. Eduskunnassakaan mikään ryhmä ei kannattanut ehtojen hyväksymistä, kun tilanne selostettiin heille 12.4. Arveltiin, että ehdot hylkäämällä oli mahdollista voittaa tulevaisuutta ajatellen enemmän kuin hävittäisiin nyt ehdot hyväksymällä. Rintamalla rauhanneuvotteluiden vaikutusta mielialaan tarkkailtiin ahkerasti. 1./VP 33:n mielialailmoituksessa todettiin rauhanneuvottelujen jännittäneen mieliä. "Rauhaa toivotaan, mutta ei hintaan mihin hyvänsä". Komppaniassa ei havaittu minkäänlaista pettymystä, vaikka rauhaa ei saatukaan aikaiseksi.
 

Juhlan tuntua ja muita lietolaisten kuulumisia

Piikkiöläiset kotiseutuvieraat järjestivät 15.4. VP 33:lle juhlan Tapsi-kanttiinissa. Samassa yhteydessä jaettiin palkinnot talven kilpailuista. Pataljoona pääsi myös esiintymään Maaselän radioon 15.4. Pääsiäisjumalanpalvelus pidettiin 9.4. Metsäpirtissä.

 

Peitenimet vaihtuivat koko divisioonan alueella. Samalla uusittiin puhelinluettelo ja salakielimenetelmä. Syynä tähän oli 5.–6. välisenä yönä tapahtunut yliloikkaus, minkä vuoksi pelkona oli että salausmenetelmät paljastuisivat viholliselle.

 

1./VP 33 sai 19.4. valmiiksi sille määrätyt 200 kappaletta luutia. Komppaniassa oli toinenkin tulipalo lähellä, kun sauna syttyi tuleen, mutta tuli saatiin tukahdutettua ajoissa.

 

22. Elintarvikevarastokomppanian mies pyysi tietoja kadonneesta saksanpaimenkoirapennustaan Virasta.

Asemasota 21.4. - 4.5.1944

Lietolainen hevonen meni

​

Sota vaati lietolaisilta muitakin uhrauksia kuin ihmishenkiä. 1./VP 33 menetti yhden kuormastohevosistaan onnettomuudessa 24.4. Luutnantti Veikko Helteen komennuskunta oli tuolloin ajamassa hirsiä Saajärven lounaispuolella toisen komppanian alueelle. Hevosta voidaan pitää todellisena pataljoonan veteraanina, sillä se oli astunut palvelukseen samana päivänä kuin miehetkin. Sotamies Eero Raikko oli onnettumuuspäivänä kuljettamassa kahta viisimetristä hirttä hyväkulkuisessa maastossa. Ylittäessään puunrunkoa hänen ajamansa ruuna "Harmaa" kaatui vahingossa risuihin ja sai pahan haavan. Hevonen oli lopetettava sairastallissa. Harmaa kuului alunperin lietolaiselle maanviljelijä Juho Liukkaalle, jolta hevonen oli otettu armeijan käyttöön jatkosodan alussa 18.6.1941. Raikko oli ollut hevosen hoitaja tammikuusta 1942 alkaen. Onnettomuuden ei katsottu johtuneen kokeneen Raikon huolimattomuudesta.

 

Naamiointikoulutusta

Useista kehotuksista ja käskyistä huolimatta 1. Divisioonan alueella havaittiin vakavia puutteita naamioinnissa. Suurimmaksi syyksi tähän todettiin tiedon ja kokemuksen puute, joten divisioonan Taistelukoulussa päätettiin järjestää kahden päivän naamiointikurssi. Jokaisesta pataljoonasta tai patteristosta tuli määrätä mukaan yksi upseeri koulutettavaksi. Kurssit järjestettiin viikkoa myöhemmin, ja Viestipataljoona 33:sta koulutukseen osallistui luutnantti Eino Helle 12.–13.5. VP 33 oli ajattanut itselleen naamiointipuita jo 21.4. Naamioimistöitä tehtiin 2.5., ja 3.5. naamioitiin leirialuetta.

 

Jälleen kerran keskustelua asevelitaloista

 

Huhtikuun viimeisenä päivänä kokoontunut Liedon Aseveljet ry keskusteli kokouksessaan Kunnantuvalla useita tunteja asevelitaloista. Nyt "päätettiin lopullisesti", että kaikki asevelitalot tulisivat kolmihuoneisiksi, kooltaan 7 x 8,5 metriä. Kaksi huoneista rakennettaisiin valmiiksi, ja kolmas jätettäisiin kehäksi. Kehäksi jätetystä huoneesta aseveliyhdistys perisi korvausta. Koko alusta päätettiin laittaa avoimeksi ja 180 cm korkeaksi. Trassipermanto tehtäisiin puusta ja suorakatto päreistä. Rakennukset päätettiin rapata ulkopuolelta, mikäli rappausverkkoa saataisiin. Muureista päätettiin keskustella myöhemmin. Samassa kokouksessa päätettiin jakaa porsaita avustuksena seuraaville: sotaleskille Sisko Kalisto, Sylvi Nurmi, Fanni Lumme, Helmi Laakelehto, Hellin Laakso, Irene Uusitupa, Saida Mäkinen ja Mirjam Järvinen. Sotainvalideista lahjoituksen saivat Antti Posio sekä Eero Mäkinen. Aseveliperheistä taas porsaita saivat Kerttu Pikanen, Toini Siivitie, Esteri Kuusisto, Sanni Heikkilä, Bede Lehtinen sekä Helmi Kopola.

 

VP 33:n kuulumisia

 

1. Divisioonan viestikomentaja majuri Karkaus oli 22.4. lomalla ja hänen poissaollessaan viestikomentajana toimi kapteeni Neuvo ja viestipataljoonan komentajana  kapteeni Halmevirta. Viestipataljoona 33:n esikunnan sotapäiväkirjan mukaan vappu oli ollut rauhallinen. Korpraali Mäki oli korjannut saunan uunin 21.4. ja 1./VP 33 oli saanut vastuulleen maantien pioneerien huollon ja Läntisen sillan väliltä. Tielle aloitettiin heti hiekanajo neljällä hevosella. Yksikön sukset tervattiin. 15 miestä komppaniasta kävi seuraamassa Päämajan viihdytyskiertuetta Metsäpirtissä. Lietolaiskomppania aloitti 24.4. kaasusuojelukurssit, jotka päättyivät 28.4. Kurssille osallistui 40 miestä ensimmäiselle jaksolle ja toiselle 42.

 

JR 35:n huhtikuu: 4 kaatunutta

 

JR 35 menetti sotapäiväkirjan ilmoituksen mukaan huhtikuussa kaatuneina 3 miestä ja haavoittuneina 27. Menehtyneiden tietokannan mukaan kuun aikana kuoli neljä JR 35:n sotilasta: kuopiolaiset alikersantti Toivo Lappalainen ja sotamies Eino Antikainen sekä turkulaiset sotamies Aarne Alanko ja korpraali Olli Heino. Antikainen ja Lappalainen kuolivat aivan kuun alussa 1.4., joten huhtikuu kokonaisuudessaan oli rykmentille suhteellisen armollinen. Vihollisen toiminta olikin hiljentynyt helmi-maaliskuun joukkojen vaihdon jälkeen.

 

Muuta

 

Alikersantti Tuure Virta sai 4 luokan Vapaudenristin päivämäärällä 3.5.1944. Toinen samana päivänä palkittu Törnin jääkäri oli alikersantti Viljo Korpelainen.