Asemasota 4. - 17.11.1943
Kuuntelujoukkue perustetaan
Viestipataljoona 33:n toimenkuva laajeni 15.11. annetulla käskyllä, jossa annettiin määräys puhelinkuuntelujoukkueiden perustamisesta. Yksikön tehtävänä oli kuunnella vihollisen puhelinlinjoja maavuodon avulla, ja tällä tavalla hankkia tiedustelutietoa vastapuolesta. Joukkueelle ei ollut vielä vahvistettua määrävahvuutta, mutta sen johtajaksi suunniteltiin luutnantin arvoista upseeria, joka olisi soveltuva tiedustelu-upseeriksi. Muuksi päällystöksi kaavailtiin vääpeliä, ylikersanttia, kersanttia sekä alikersanttia. Vääpeli toimisi joukkueen varajohtajana sekä ylikersantti ja alikersantti puhelinkuunteluryhmien johtajina. Kersantti puolestaan olisi radiokuunteluryhmän johtaja. Ryhmien miehistö (puhelinkuuntelussa kahdeksan miestä, radiokuuntelussa neljä miestä) oli venäjänkielentaitoisia. Viestikomentajalle tuli 20.11. mennessä ilmoittaa, palveliko yksiköissä sopivia venäjänkielen taitoisia upseereita sekä kuuntelumiehiksi sopivia miehiä. Puuttuvat miehet siirrettäisiin tarvittaessa muualta.
Ryhmiä perustettaessa olivat tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä puhelinkuunteluryhmät. Kuuntelun tulokset tuli välittömästi toimittaa sen tukikohdan päällikön tietoon, jonka alueella kuunteluasema toimi. Se osa kuullusta viestistä, jota kuunteluasema ei voi tulkita, tuli toimittaa yhtymän tiedusteluosastolle, joka vuorostaan lähetti salakielen tutkittavaksi osasto Nuotiolle Karhumäkeen. Salakuuntelun tuloksia ei missään tapauksessa saanut antaa rykmentin esikuntaa alemmille portaille kirjallisina, selväkielisinä käskyinä. Niin kuuntelutoiminta kuin tulokset haluttiiin pitää ehdottomasti salassa. Viestipataljoona 33:n omasta henkilöstöstä ei löytynyt sopivia venäjänkielentaitoisia henkilöitä kysyttyihin tehtäviin. Kuuntelussa käytettiinkin sittemmin Muolaan Kyyrölän kylästä kotoisin olevia miehiä, jotka olivat venäjänkielisiä.
Kunniantekoa aliupseereille - ja kunnia Mustalle Nuolelle
Aliupseerien todettiin vaativan kunniantekoa alaisiltaan liian löyhästi. Tästä syystä määrättiin, että heidän tulisi vaatia alaisiltaan "tinkimätöntä tervehtimisen ja kunnianteon suoritusta". Mikäli aliupseeri ei vaatisi tätä alaisiltaan, tuli upseerin puuttua asiaan. Samassa käskyssä huomautettiin, että nuorempien upseerien tuli olla alipäällystön tukena näiden esimiesasemassa.
Erillispataljoona 21:ssä eli rangaistusvangeista kootussa majuri Nikke Pärmin kuuluisassa Mustassa Nuolessa, "Pärmin piruissa", palveleville miehille vaadittiin yhtäläistä kohtelua muiden sotilaiden kanssa. Heistä ei saisi puhua halventavin nimityksin, kuten "vankikomppanioina" tai "vankijoukkoina", vaan katsottiin heidän taistelevan tasa-arvoisina muiden kanssa. Vangeille oli tarjottu mahdollisuutta sovittaa rangaistuksensa sotien muiden rinnalla, ja käskyssä monien todettiin osoittaneen parannuksensa ja saaneen armahduksen. Päällystön erityiseksi velvollisuudeksi katsottiin näiden sotilaiden tukeminen heidän pyrkimyksessään ja koettaa vahvistaa heidän kunnian- ja velvollisuudentuntoaan. Sama käsky koski myös muita rangaistusvangeista koottuja pataljoonia.
Katkeruutta turkulaisia kohtaan ja muita mutkia puhdetöiden teossa
Turkulaisia kohtaan tunnettiin JR 35:ssä kaunaa. Yhtenä syynä oli Turun kaupungin Matkailulautakunnalle näyttelyyn tehtäviä esineitä kohtaan tunnettu vastenmielisyys. Joukkojen keskuudessa katsottiin, että näyttelystä ja esineistä koitui hyötyä pelkästään turkulaisille, jotka muuten harvemmiten tekivät puhdetöitä itse. Pääosin III/JR 35:ssä palvelevat turkulaiset vaikuttivat muutenkin ikävältä sakilta: muiden mielestä nämä saivat lahjaradioista ja puhdetyökaluista suurimman osan, hinnoittivat puhdetyönsä ylihintaisiksi ja pitivät ne itse, mikäli eivät saaneet pyytämäänsä hintaa.
Puhdetöiden teko oli muutenkin miesten mielestä epäjärjestyksessä. Melkein kaikki tekivät puhdetöitä salassa ja pelkästään omaa tarvetta varten. Hinnat pidettiin tahallaan korkeina omistuksen turvaamiseksi. Massatuotanto tarve- ja hyötyesineiden valmistamiseksi oli siis vaikeasti organisoitavissa. Toisaalla suureen Puhdetyökilpailuun avattiin uusi sarja lennokkitöitä varten. Lisäksi Yrjö Laineen Sotilaan Puhdetyöopas tuli myyntiin. Muutaman vihkosen ja lehtien piirrosten ohella se oli sodan ainut opas puhdetöiden tekoon.
Viestipataljoona 33:ssa palvelevista
Kotiseutuvierailijoita silmällä pitäen laadittiin VP 33:n miehistöstä listat pitäjittäin. Lietolaisia pataljoonassa palveli 12.11. yhteensä 65 miestä, joista 57 1. Komppaniassa. Näiden lisäksi esikunnassa palveli 4 miestä ja 3. Komppaniassa eli piikkiöläisten kanssa 4.
Piikkiöläisten (70) ja turkulaisten (55) lisäksi yksikössä palveli 12 helsinkiläistä, jotka olivat pääosin (6) 3. Komppaniassa. Esikunnassa palveli 3 ja 1. Komppaniassa samoin 3 "stadilaista". Kuten sodan alussa, piikkiöläiset palvelivat suurimmalta osalta pataljoonan 3. Komppaniassa, mutta heitä oli runsaasti myös esikunnassa, 16 miestä. Pataljoonan esikuntahan oli perustettu Piikkiössä kesäkuussa 1941. Luetteloon on ilmeisesti mennyt 2. ja 3. Komppanian tiedot sekaisin turkulaisten suhteen, sillä sen mukaan 2. Komppaniassa palvelisi ainoastaan 6 turkulaista ja kaiken kaikkiaan vain 20 miestä. Pataljoonassa palveli myös 15 kuusistolaista, jotka olivat myös 3. Komppaniassa pääosiltaan (8). Esikunnassa palveli 3 ja 1. Komppaniassa 4 kuusistolaista. Lisäksi 3. Komppaniassa palveli 9 loimaalaista.
Luettelo VP 33:n miehistöstä pitäjittäin. Alla ne alueet, joista oli yli 5 miestä pataljoonassa sekä miesten sijoittuminen komppanioittain.
* Tiedot ilmeisesti väärin päin: turkulaisia palveli 2. Komppaniassa 33 ja 3. Komppaniassa 6 miestä.
Vähemmän joululahjoja, enemmän joulukorttien myyntiä sotilaiden hyväksi
Jouluksi 1943 päätettiin kerätä rintamamiehille 50.000–60.000 joululahjapakettia. Määrä oli edellisvuotta vähäisempi. Lahjat oli tarkoitettu ensisijaisesti sota- ja kenttäsairaaloiden potilaille. Lisäksi lahjat haluttiin jakaa etupäässä vaikeissa olosuhteissa oleville, eristyksissä toimiville yksiköille sekä köyhille ja ilman kotoa saatua pakettia jääville. Erityisesti toivottiin, ettei rintamalta käsin organisoitaisi omaa pakettien keruuta kotiseudulta käsin. Edellisjouluna toiminta oli sotkenut Puolustusvoimien omaa lahjakeruuta ja jotkut yksiköt saivat kaksinkertaisia lahjalähetyksiä. Pyytämättä lähetettyjä lahjalähetyksiä saivat yksiköt edelleen vastaanottaa.
Tavanomaista pienempää pakettimäärää päätettiin yrittää hyvittää myymällä 50 markan hintaan 200.000 lahjakorttia. Myynnistä kertyneet varat tulisivat sotilaille yhteislahjoina, joilla miehistölle voisi ostaa lehtiä, pelejä ja muuta ajankuluksi tarvittavaa. Lopullinen kertyvä rahamäärä annettaisiin yksiköille vasta myynnin päätyttyä, mutta jo ennen tätä haluttiin voitoista osoittaa osa miehille niin, että joulujuhliin voitaisiin tilata kirjoja, lehtiä, koristeita ja muuta tarvittavaa.
​
JR 35:n reserviläinen moittii huoltoa – jäi vastaamatta valistusupseeriltakin
Huolto aiheutti huolta JR 35:lle. Se toimi säännöllisesti, mutta etenkin nuoremmilla energiantarve kasvoi syksyn ilmojen kylmetessä. Työpalvelua, eli rakentamista ja linnoitustöitä haittasi suuresti nahkakäsineiden puuttuminen. III/JR 35:ssä palveleva reserviläinen moitti hansikastilannetta totemalla, että edellisen talven aikana jokaisella miehellä oli kintaat linjassa oleskelun aikana. Nämä kintaat annettiin hyvinä ja kulumattomina varastoon keväällä 1943. Syksyllä näitä kintaita ei saatu takaisin sen kummemmin kuin uusiakaan, vaikka kintaita piti olla varastossa enemmän kuin keväällä 1942 . Valistusupseeri kommentoi tähän mielialaraportissaan: "Tuollaisen logiikan edessä valistusupseeri ei voi asiaa tuntemattomana oikoa käsitystä, joka levitessään häiritsee luottamusta huoltoon".
Helsingin Sanomien pääkirjoitus 26.10. oli aiheuttanut keskustelua taaempien portaiden aliupseerien parissa. Kirjoituksen aiheena oli "valmistava pohjoisrintaman evakuointi". Yleensä miehet eivät seuranneet sanomalehtiuutisia, mutta tämän aiheuttama keskustelu oli kantautunut rykmentin valistusupseerin korviin. Sanomalehtien otteen tällaisissa asioissa katsottiin olevan kenttäjoukkojen kannalta hajoittava. Ylipäätään kuri ja mieliala oli yksikössä kuun alkupuolella hyvä. Nuoremmat ikäluokat osoittivat haluttomuutta kunniantekoon. Syyksi katsottiin se, ettei näitä raskaan työpalvelun ohella ehditty antaa sotilaskoulutusta. Jokainen teki osansa töistä nurkumatta, ja vapaa-aikoina kohennettiin omien asuntojen lämmönpitävyyttä sekä viihtyisyyttä.
​
Muuta ajanjaksolla tapahtunutta
Yksiköissä oli sattunut useita vahinkoja konepistoolien kanssa, tuloksena kuolleita ja haavoittuneita. Pelkästään 7.–13.11. sattui Maaselän Ryhmässä viisi tapausta. Päällystölle painotettiin aseen tuntemista, käsittelyn ja säilytyksen ohjeistuksen noudattamista sekä vahingonlaukaustapausten tarkkaa tutkimusta.
1. Divisioonan viihdytysryhmä Karhumäen pojat järjesti "iloisen syysillan" Karhumäen teatterissa 6.–7.11. Liput sai tilata suoraan viihdytysryhmältä tai Karhumäen Vakosta ja Sotilaskodista. Rintamalla oli ryhdytty kauppaamaan yksityisten tekemiä sotamuistomerkkejä. Tuoreimpana esimerkkinä Syvärillä eräs tamperelainen insinööritoimisto tarjosi "Aunuksen sotamuistomerkkiä". Samassa kirjelmässä toimisto lupasi ostaa lintuja ja eläinten nahkoja.
Viestipataljoona 33 koulutti uusia viestimiehiä tehtäviinsä. Koulutus tapahtui kauempana pataljoonan "kodista" Saravaarasta metsän keskellä, mutta käytössä olevat teltat olivat mukavia ja lämpimiä: niiden ovenpielessä oli hellamuuri joka piti teltan lämpimänä koko yön yhdellä illan lämmityskerralla. Lunta oli jo satanut vähän ja lämpötila oli nollan tienovilla. Asuinoloja oli kohennettu pataljoonan varsinaisella majoitusalueella entisestään, ja päreistä oli saatu tehtyä vesikatto taloihin.
Esikuntakomppanian miesten teltta takalinjassa. Vasemmalla Pentti Laaksonen, Lauri Tuominen, joukkueen varajohtaja ylikersantti Kaino Jokioinen, Kankare, Saarinen, Virta sekä "Viku" eli Vieno. Istumassa alikersantti Hannes Aalto ja kuvan alkuperäinen omistaja.
3. Prikaatin eli "Sinisen prikaatin" sauna Saravaarassa 1943. Tämä sauna tosin paloi ensimmäisen yön jälkeen.
Oppitunti menossa, viestimiehille selostetaan ilmeisesti viestitaktiikkaa.
Asemasota 18.11. - 1.12.1943
Lietolaisia kotiseutuvierailijoita ja muita kuulumisia kotoa
Viestipataljoona 33:n komentaja majuri Järvinen lähetti 1. Divisioonan esikuntaan anomuksen kolmen kotiseutuvierailijan vastaanottamiseksi Liedosta. Koska lietolaisia palveli VP 33:n ja JR 35:n esikuntakomppanian ohella vain muutamia joissakin muissa Maaselän alueen yksiköissä, ehdotettiin näiden muissa yksiköissä palvelevien keräämistä yhteiseen tilaisuuteen, etteivät kotiseutuvierailijat joutuisi käymään jokaisessa yksikössä erikseen. Liedon kuulumiset kiinnostivat rintamalla kovin, olihan kotona ollut sadonkorjuuaika. Sokerijuurikkaat oli saatu ajetuksi asemalle. Paavo Lehto oli palannut 23.11. lomaltaan. Hän kertoi Liedossa olleen sateista ja kuraista.
​
Rakentaminen etenee
Läheisestä kylästä ajettiin 700 kappaletta tiiliä 1./VP 33:n rakennustöitä varten, ja Ahvenjärven sahalta noudettiin sahanpuruja. Toimistokorsun rakentaminen aloitettiin 23.11., ja puut korsuun kaadettiin kaksi päivää myöhemmin. Komppania rakensi uuden lavan yhteen pataljoonan esikunnan autoista. Aivan kuun lopulla saatiin tehtäväksi lumiaitojen rakentaminen. Pursi-keskuksen rakennus myrkytettiin sinihapolla yöllä 25.–26.11. syöpäläisten hävittämiseksi.
Iloisena uutisena miehille Liedon Pikkulottain kirjasto saatiin lainauskuntoon. Kirjaston merkitys miehille toistuu tästä lähin useasti komppanian mielialaraporteissa.
VP 33 Turun puhdetyönäyttelyssä
1. Divisioonan puhdetyökilpailussa palkittiin kaksi viestipataljoonalaista. Korpraali Laurila 1. Komppaniasta sai III sijan ja 400 markkaa Koruesineet ja leikkikalut -sarjaan rakentamastaan purjeveneestä. I palkintoa ei sarjassa jaettu, vaan II-sija jaettiin kahteen kertaan. Tarve-esineissä voiton vei parireki. Lietolaisia tai viestipataljoonalaisia ei sarjaan ilmeisesti osallistunut, ainakaan menestyksellisesti. Taide-esineissä jaettiin ainoastaan I ja II palkinto sillä "muut tähän sarjaan lähetetyt esineet olivat tasoltaan niin heikkoja, ettei muita palkintoja voitu jakaa". I palkinnon sai 3./VP 33:ssa palveleva sotamies Olavi Grönholm vuolukivilippaastaan ja -veistoksestaan. Rahapalkkio oli suuruudeltaan 800 markkaa.
Puhdetyönäyttelyyn Turkuun lähetettiin pataljoonasta esineitä 11 eri mieheltä. Töistä suurin osa oli jo myyty tai esineen nouti valmistajan puoliso. Lietolainen alikersantti Vilho Posio (1./VP 33) oli valmistanut näyttelyyn sokeriastian, jonka Anja Posio nouti suoraan näyttelystä. Muita mainittavia esineitä olivat samassa komppaniassa palvelevan Viljo Mattilan kaksi pärekoria, joita varten oli varmasti saatu harjoitusta vuoden mittaan. Eniten esineitä lähettivät "turkulaiskomppanian" (2./VP 33) viestimiehet: polkuauton, nappirasian ja kolme kauhaa. Helsinkiläinen Einari Timonen samasta komppaniasta oli valmistanut viulun. Kisoissakin menestyneen Olavi Grönholmin kolme maalausta oli myynnissä näyttelyssä: Varhaiskevätmaisema, Talvimaisema sekä Karhumäen valtaus. JR 35 mielialaraportin mukaan rykmentinjokaisesta yksiköstä saatiin näyttelyyn esineitä. Yhteensä esineitä oli lähetetty 38 kappaletta. Puhdetöiden tekemisen todettiin myös kohentaneen sotilaiden mielialaa.
Välittäjät vitsauksena
Virallisella puhdetyörintamalla Lotta Svärd vahvistettiin taas kerran ainoaksi oikeaksi väyläksi myydä puhdetöitä. Yksittäisellä puhdetyötekijällä oli oikeus viedä tai lähettää valmistamansa esineet kotiseudulle, mutta suoranainen kauppa piti keskittää puhdetyökeskuksiin. Esineitä sai myydä omassa yksikössä palvelevalle käytettäväksi tai ilman välityspalkkiota toiselle välitettäväksi.
Yksityiset henkilöt yrittivät kuitenkin edelleen myydä esineitä korkein hinnoin. Kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen antoi tästä syystä 28.11. puhdetyöesineiden kauppaa koskien jyrkän kiellon yksityismyynnistä, joka tapahtuisi "ansiotarkoituksessa eli välityspalkkioin". Samoin puhdetöiden valmistajia kiellettiin kuljeskelemasta oman yksikön ulkopuolella kaupittelemassa tekeleitään muuanne kuin puhdetyökeskuksiin.
Uusia viestimiehiä koulutetaan
VP 33:n "masit" saivat helpon tehtävän kouluttaessaan "vuosimallin 1924" täydennyserää varusmiehiä. Heille pidettiin kurssia kolmen kilometrin päässä Saravaarasta ja muusta pataljoonasta, ja kurssi kesti muutaman viikon ajan. Monet komppanian miehistä komennettiin sähkötyskokeisiin, ja useat suorittivat uusia sähkötysluokkia (luokka määräytyy sen mukaan, miten monta sähkötysmerkkiä viestimies pystyy lähettämään ja vastaanottamaan). Viestimiehiä riepoteltiin moneen suuntaan muutenkin, kun sotamiehet M. Virta ja H. Kuusisto siirrettiin Itä-Karjalan rautatiehallinnon palvelukseen. Viestikurseille komennettiin lisää kouluttajia 28.11. Vastikään valioluokan sähköttäjän tutkinnon suorittanut korpraali Taskinen komennettiin yhdeksi kouluttajaksi.
Alekirjoja ja joulukoristeita
Valistusupseerit tiedustelivat marraskuun lopulla muun muassa Werner Söderström Osakeyhtiöltä sekä Otavalta mahdollisuutta tilata kirjoja suoraan kustantajalta. Näin kirjoja tilaavat osastot saisivat suoraan kirjakaupoille annettavan alennuksen. Mikäli pyyntöön suostuttaisiin, toivottiin kustantajalta mahdollisimman pian hinnastoa alennushintoineen sekä lähetyksiä koskevine tietoineen. Kustannusosakeyhtiö Otava suostuikin antamaan Puolustusvoimille tilatuista kirjoista 33% alennuksen.
Puolustusvoimain Viihdytystoimiston Hankintaosastolta oli mahdollista tilata 29.11. mennessä erilaisia joulukoristeita. Tarjolla oli muun muassa hopealangasta valmistettu joulukuusen latvatähti, kiilteellä päällystetystä pahvista valmistettuja tähtiä kolmea eri kokoa sekä monenlaisia ja -kokoisia joulukelloja. Kuusen koristeeksi saattoi myös tilata lippusarjan ja joulupöytään joululiinoja. Mielenkiintoisena artikkelina tarjolla oli myös jouluakkoja, suurta ja pientä kokoa.
​
Valistusupseerien kuulumisia ja tapahtumia heidän "rintamallaan"
Luutnantti Jaakko Säteri toimi 1./VP 33:n päällikkönä varsinaisen päällikön kapteeni Ilmari Sipilän ollessa komennettuna kuormastokomppaniaan. Säteri toimi jo pataljoonan urheilu-upseerina, mutta häntä ei voitu ilmoittaa päällikkötehtäviensä vuoksi valistusupseerien koulutuspäiville Karhumäkeen 7.–11.12. Hänen sijastaan koulutuspäiville ilmoitettiin luutnantti Pekka Pajanto, radiojoukkueen johtaja. Säterin kuitenkin toivottiin voivan jatkaa liikuntakasvatusupseerina, sillä hänellä katsottiin olevan tehtävään erinomaiset taipumukset ja edellytykset. Valistusupseeripäivien ilmoituksen yhteydessä kiellettiin valistusupseerin vaihtaminen yksikössä ilman ylemmän portaan suostumusta. Pitkään valistustehtäviä hoitaneet upseerit katsottiin erikoisten ja monipuolisten tehtäviensä vuoksi jo korvaamattomiksi, eikä heille annettua koulutusta haluttu heittää hukkaan.
Jalkaväkirykmentti 35:n miesten keskuudessa levisi suurta kiukkua, kun suosittujen Karhumäen Poikien esiintyminen 25.11. peruttiin kertomatta asiasta valistusupseereille. Yleisöä oli paikan päällä koolla jo 250 miestä, joten murina tilaisuuteen saapuneiden keskuudessa oli selvästi kuultavissa. Hiljainen syksy vähensi viihdytyskiertueita, ja hajanainen majoitus sekä tilojen puute vähensivät virallista valistustoimintaa. Käytössä oli ainoastaan yksi parakki 2./VP 33:lta. Omaehtoinen opiskelu kirjeopiston välityksellä tai muuten sekä kaikenlainen askartelu täyttivät vapaa-ajan. Oppikoululaisten asioiden järjestämisestä oli juuri saatu ehdotus kouluhallitukselta. Pataljoonan kirjasto oli jo puhkiluettuna menettänyt merkityksensä.
Muuta ajanjaksolla tapahtunutta
Pihkankeruu päättyi marraskuun lopulla talven tehtyä sen mahdottomaksi. Siihen mennessä kerätty pihka tuli toimittaa keruupaikalle ETp:hen. Uusi keräys suunniteltiin aloitettavaksi seuraavan vuoden helmi-maaliskuun vaihteessa.
Tauko rakennustyömaalla.
VP 33:n 1. komppanian miehiä asumuksessaan.
Viestimiehiä korjaamassa puhelinlinjoja pylväisiin.