Asemasota 25.2. - 10.3.1943
Pärekoritalkoot
Pärekoritalkoot Nappi-keskuksessa jatkuivat. Hyvän mahdollisuuden pärepuiden hankkimiseen antoi Kypärä-keskukseen johtavan linjan katkeaminen 25.2., jolloin viestimiehet saivat tilattua kuorma-auton ja lähtivät sen turvin vian ja puiden etsintöihin. Koko iltapäivän puita etsittyään niitä saatiinkin neljä eräästä suosta. Mukana ollut Oiva Ryökäs luonnehti hakua näin: ”Jollain tavalla mielenkiintoista hommaa tuo pärepuiden hakeminen, kun puu ei saisi olla kieru, oksanen, kuiva rapanen eli hyväkasvuinen eikä vallan pieni”. Seuraavana päivänä neljän miehen porukka sai aikaiseksi seitsemän perunakoria. Erkki Salmi ja Ryökäs tekivät yhteistyötä: Salmi veti päreitä ja Oiva rutisti niistä kasaan koreja. Ryökäs luonnehti pärekorien tekoa ”Mukavaksi, hyödylliseksi ajanvietteeksi”. Pärekorien teko jatkui maaliskuussa, jolloin Ryökäs kokeili silppukorin tekoa. Silppukori osoittautui perunakoria vaativammaksi puhdetyöksi.
Puut loppuivat 6.3., jolloin Väinö Koivuniemi, Paavo Lehto ja Salmi lähtivät taas hakemaan lisää materiaalia. Pärekorien teko alkoi muistuttaa 8.3. jo maniaa, kun puuhaan ryhdyttiin aamulla ja vasta illalla kello 22 lopetettiin. ”Melkein himoksi tuntuu tuo korien teko kehittymään, kunnei tahdo osata illalla lopettaa eikä päivällä keritä ruokailuun.”. Saunomaankaan ei päästy, sillä kiista Salama-keskuksen kanssa saunanlämmitysvuoroista 26.2. oli johtanut siihen, että sauna jäi viikoksi kylmilleen.
Viestiupseerit vannovat upseerivalan
Viestipataljoona 33 oli saanut tiedustelun niistä upseereista, jotka eivät olleet vannoneet upseerivalaa. Valatilaisuus näille pidettiin Karhumäen varuskuntakirkossa 7.3. Lippu-upseereina tilaisuudessa olivat luutnantit Säteri ja Ranta, joista edellinen huolehti vartion valmennuksesta.. Kirkkoupseerina toimi 2. Komppanian kapteeni Tauno Virta, joka ohjeisti esimerkillään kirkossa eturivistä kirkkokäyttäytymistä. Upseereiden oli toimitettava valansa konseptipaperille kirjoitettuna 6.3. mennessä esikuntaan majuri Karkauksen tarkastettavaksi.
Ohjeiden mukaan kaikki toimitusta seuraavat seisoivat kirkossa lippua tuotaessa siihen asti, kunnes lippuvartio oli asettunut paikoilleen. Tätä seurasi pastorin lukema teksti, ja virren 462 ”Sun kätes, Herra, voimakkaan” (vuoden 1938 virsikirjassa) 7. säkeistön jälkeen lippuvartio siirtyi alttarin kolmannelle askelmalle kasvot urkulehteriä päin. Pataljoonan komentaja, sotatuomari sekä pastori asettuivat omille paikoilleen sekä valanvannojat yhteen riviin vastapäätä edellisiä. Läsnäolijat kunnioittivat vannomista seisaaltaan. Virren 459 ”Oi Herra, korkein valtiaamme” 6. ja 7. säkeistön veisaamisen jälkeen poistuttiin kirkosta lippuvartion kuljetettua lipun pois kirkosta. Tuona päivänä upseerivalansa vannoivat kapteeni Väinö Neuvo, luutnantit Mauno Isotalo, Helge Jääri, Henrik Nyholm, Pekka Palanto sekä vänrikit Lauri Lönkä, Mauri Malka, Pentti Markkula, Koitti Palomäki sekä Helge Sihvonen. Kirkkokansaa oli etupäässä pataljoonan 1. ja 3. komppaniasta.
Hälytys Karhumäessä
Karhumäessä järjestettiin yleinen ratsia 10.3. Ratsia alkoi aamulla kello kuusi ja kesti kolme tuntia. VP 33:sta määrätyn ensimmäisen 64 miehen partion ilmoitti luutnantti Jääri ja toisen 63 miehen partion luutnantti Säteri. Urheilutalolle aamuvarhain puoli kuudelta saapuneet pataljoonalaiset saivat oman ratsia-alueensa. Osallistuvat miehet jaettiin 15-20 miehen joukkueisiin, joissa jokaisessa oli mukana kolme sotapoliisia. Koko kaupunki piiritettiin ketjulla ja tutkittiin talo talolta. Jopa lottien talot käytiin aamutuimaan läpi. Ratsiassa tutkittiin tavattujen henkilöiden henkilöllisyys, papereita kuten työmääräykset sekä todistukset ja lisäksi tavarat pimeiden varastojen varalta. Ratsiassa saatiin kiinni lähinnä vanhentuneilla työmääräyksillä kaupungissa oleskelevia. Epäilyttävät henkilöt kuljetettiin Karhumäen Tivoliin. Kolme viestipataljoonalaistakin pidätettiin näiden ollessa matkalle työkohteelleen ilman komennustodistusta.
Julkaistu Turun Tienoossa 7.3.2013. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta sitten 25.2.–10.3.1943"
Asemasota 11. - 24.3.1943
Nappilaisia pärekoriverstaassaan puhdetöiden äärellä. Vasemmalla Paavo Lehto, tämän oikealla puolella Erkki Salmi, takana seisomassa Oiva Ryökäs jonka edessä Väinö Koivuniemi.
Ote luutnantti Mauno Isotalon käsin konseptipaperille kirjoittamasta upseerivalasta.
Karhumäen talvikisat
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun Karhumäen talvikisat alkoivat lauantaina 13.3. kello 12.30. Ohjelman mukaisesti kolmimiehinen hiihtopartio toi kisoihin etulinjasta terveiset. Kello 13 alkoi 10 km murtomaahiihto sekä 4 x 10 km viestihiihto. Seuraavana päivänä kilpailut alkoivat kello 9.30 jääpallo-ottelulla, jossa vastakkain olivat joukkueet Karhumäeltä ja Äänislinnasta. Äänislinna voitti maalein 2–1. Jääpallon jälkeen lajina oli 30 km murtomaahiihto. VP 33:sta alikersantti Hernelahden piti keskeyttää hiihto voiteluvirheen vuoksi. Lajeina oli myös 5 km naisten hiihto sekä pujottelulaskunäytös.
Yleisöä oli noin 4.000 henkeä. Urheilun lisäksi ohjelmistoon kuului myös kulttuuria: musiikkiesityksiä oli useita, muun muassa Straussin Laguunivalssi ja Sibeliuksen kappaleita. Lauantaina esitettiin eksoottisena numerona Yoshitomin Japanilainen lyhtytanssi. Karhumäen teatteri esitti näytelmät Kassavajaus sekä Olenko minä tullut haaremiin.
Rottasota!
​
Karhumäen alueella käskettiin 20.–23.3. hävittää rotat. Kaikki syötäväksi kelpaava oli otettava pois niiden ulottuvilta 16.3. mennessä. Muonat oli suljettava laatikoihin tai ripustettava kattoon. Kaatopaikalle vietävät jätteet oli haudattava maahan. Varsinainen rottien hävittäminen tapahtui myrkkysyöteillä. Niitä asettivat komennuskunnat, joiden jäsenet toimivat pareittain. Saman parin oli hoidettava sekä syöttien asettaminen että poistaminen. Kaksin toimiminen oli välttämätöntä, että kaikki myrkkypalaset varmasti muistettaisiin poistaa. Syöttien lähettyville oli myös asetettava varoituslaput.
Karhumäellä tykistössä palvellut Aarne Virtanen kirjoitti 1973 Korsuperinteen keräyksessä alueen rotista. Otuksiin törmättiin ensi kerran myrkyttäessä luteita korsusta: ”kattoparrujen välistä leijaillut savu ajoi pökertyneitä rottia esiin jonoittain, ja niitä saatiin hengiltä potkimalla. Kanta oli käsittämättömän runsas, ja se oli peräisin jo venäläisten alueella olleiden muonavarastojen ajalta”.
Majoitusalueen sotilailla ja eläimillä oli omat polkunsa, jotka olivat kooltaan yhtä suuret. Talvella rottien polulle vahingossa eksynyt mies oli törmännyt kahteen suureen elukkaan. Tuijotuskisa näiden kanssa oli päättynyt sotilaan voittoon. Kokonaisen punaruskean rottalauman ilmestyminen hetken kuluttua sai hänet vetämään konepistoolin liikkuvat osat taakse ja etsimään ihmisten polun korsulle.
Puhdetöitä kotiseudulle
Turun kaupunki ja kaupungissa toimivat järjestöt olivat tukeneet 1. Divisioonan viihdytystoimintaa monin tavoin, minkä ansiosta yksiköllä oli käytössään radioita, kirjoja ja muuta lukemistoa. Turussa suunniteltiin toukokuuksi taidemuseoon näyttelyä sotilaiden tekemistä puhdetöistä. Näyttelyn järjestäjänä toimi taidemuseon intendentti, taiteilija Axel Haartman ja tarkoituksena oli saada jokaiselta perusyksiköltä vähintään yksi esine näytille. Erityisen toivottuja olivat muun muassa haarikat, tuohikassit, virsut, lusikat, kauhat, puukot, visakorut, leikkikalut ja pienet lippaat. Suuremmista töistä oli erikseen sovittava valistusupseerin kanssa kuljetusvaikeuksien vuoksi. Metalleista ainoastaan rautaa sai käyttää esineisiin.
Puhdetyöharrastus jatkui näyttelyittäkin. Sahanpääpuiden ja kirvesvarsien teko oli JR 35 valistusupseerin mukaan innostanut sotilaita tekemään puhdetöitä myös ajankuluksi. VP 33:ssa Arvo Virta ryhtyi tekemään metsätyökaluja epäonnistuneen pärepuuhakureissun yhteydessä tuoduista koivuista. Työtehoseura puolestaan oli ilmoittanut, että kaikkiaan sille toimitetuista metsätyövälineistä puolet oli täysin kelvottomia. VP 33:n toimittamat materiaalit saivat sen sijaan kiitosta laadustaan. Työtehoseura tilasi valituksen yhteydessä kuitenkin puhdetöinä länkiä.
Pärekoritalkoot Napissa olivat joidenkin osalta päättymässä. Oiva Ryökäs osasi likistää kasaan perunakorin jo alle kahdessa tunnissa, viime töikseen hän teki pyykkikoriinsa kahvat. Kauko Salmi ja Ryökäs lähettivät 20.3. omat korinsa rautateitse kohti Lietoa.
Julkaistu Turun Tienoossa 26.3.2013. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta sitten 11.–24.3.1943"
Tuohikassit oli erikseen alleviivattu Turun taidemuseoon näyttelyyn pyydettyjen esineiden luettelossa. Kuvan puhdetyö kuuluu Liedon Sotaveteraanit ry:n kokoelmiin.
Karhumäen urheilukisojen kisapaikka.
4x10 kilometrin viestihiihdon alku.
Hiihtäjä Karhumäen kisoissa 13.4.1943.
Jääpalloa Karhumäki vs. Äänislinna.
Tiukka tilanne maalilla.
Lottien kisan voittaja, kilpailija numero 12
Hiihtopujottelunäytös Karhumäen talvikisoissa.
Rinteessä tapahtuu: pujottelunäytös menossa.
Kersantti Oiva Ryökäs hiihtelemässä Karhumäellä 22.3.1943. Hän kävi kyseisenä päivänä veljensä Unton luona Pindusissa, ja kuvaili hiihtäneensä hyvällä hankikannolla upeassa auringonpaisteessa.