Liikekannallepano
Liikekannallepanossa kesällä 1941 perustettiin kiristyneen ulkopoliittisen tilanteen vuoksi jalkaväendivisioonia kenttäarmeijan käyttöön. Maa oli jaettu 16 sotilaslääniin, joihin kuului 34 sotilaspiiriä. Jokainen sotilaslääni perusti yhden divisioonan (yhteensä 16), ja jokainen suojeluskuntapiiri perusti divisioonaan rykmentin. Sotilasläänin esikunta perusti divisioonan esikunnan rungon, ja sotilasläänin komentajasta tuli divisioonankomentaja. Divisioonan ytimenä oli kolme jalkaväkirykmenttiä sekä kenttätykistörykmentti.
Yksiköt perustettiin pitäjissä, joihin aseet ja varusteet oli ennakolta varattu. Näin miehiä tai varusteita ei tarvinnut kuljettaa pitkiä matkoja, eikä miehiä tarvinnut koota asutuskeskuksiin jotka olivat pommitusuhan alaisia.
Jatkosodan alkaessa perustetun divisioonan kokoonpano. Vuoden 1942 jälkeen kokoonpanoa supistettiin.
Presidentti Risto Ryti määräsi koko armeijan liikekannallepanon alkavaksi 17.6.1941. Palvelukseen kutsuttiin 1886–1918 syntyneet miehet. Perustettujen joukkojen piti olla keskitysalueillaan kuun loppuun mennessä.
Lounais-Suomessa perustettiin 1. Divisioona, johon perustettiin rauhanajan prikaatista eli varusmiehistä JR 14 sekä JR 35:n ja JR 56:n sekä Kenttätykistörykmentti 5. Divisioonan jalkaväkirykmenteistä JR 14 siirrettiin toisiin tehtäviin Ahvenanmaalle, mutta se sai tilalle JR 60:n.
1. Divisioonan perustamisen jälkeen läsnä oli 15 255 miestä, kun määrävahvuus oli 15 729 henkilöä.
Viestipataljoona 33:n keskuskomppania ja Jalkaväkirykmentti 35:n esikunnan perustaminen Liedossa
Kesäkuun 17. lietolaisille reserviläisille alkoi tulla kutsuja ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Valmistautuminen alkoi 18.6. kello 07.00 Liedon Suojeluskuntatalolla. Sikilän palokunnantalolle kokoontuneet olivat saaneet sarjanumeron 5991, joka oli Viestipataljoona 33:n 1. Komppanien eli keskuskomppanian peiteluku. Viestipataljoonan esikunta perustettiin Piikkiössä. Toiset, 5850:n saaneet lietolaiset kokoontuivat kirkonkylän kansakoululle perustamaan Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppaniaa. Pahkamäen kansakoululle siirtyneet lietolaiset (numerolla 6018) perustivat 22. Talouskomppanian (22. TalK) piikkiöläisten ja paimiolaisten kanssa.
Joukoille jaettiin henkilökohtaiset varusteet, jotka olivat hyvässä kunnossa. Kotiin päästiin yöksi, ja 19.6. varusteiden vastaanottaminen ja kunnostaminen jatkui. Viestipataljoona 33:n komentaja kapteeni Armo Karkaus suoritti 1./VP 33:n tarkastuksen ja piti sille puheen, jossa mainitsi muun muassa että "siitä saatte olla varmat, että turhan takia ei teitä ole tänne kutsuttu".
Varusteiden huollon yhteydessä kelattiin kaapelit puukeloilta metallikeloille 20.–21.6. palokunnantalon takana. Lotat huolehtivat reserviläisten muonituksesta. Mynämäellä lietolaisia sotilaspoikia osallistui samaan aikaan liikekannallepanossa Suomi-konepistoolien rumpulippaiden täyttämiseen.
​
Sunnuntaina 22.6. levisi huhuja Saksan Neuvostoliittoa vastaan julistamasta sodasta. Uutisia saksalaisten divisioonien keskittämisestä oli julkaistu jo aiemmin. Uutinen Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon otettiin miesten keskuudessa ilolla vastaan.
Ruokailu Liedon palokunnantalolla (Lujala).
Kuparikaapelia siirretään puukeloilta metallikeloille.
Turkulainen vänrikki Eino Helle, siviiliammatiltaan peltiseppä. Helteestä tuli yksi joukkueenjohtajista hyökkäysvaiheessa 1./VP 33:een.
Junamatka itään alkaa
Illalla 22.6. aloitettiin JR 35:n esikuntakomppanian tavaroiden kuormaus rautatie-asemalla. Samana iltana alkoi VP 33:n tavaroiden kuormaus. Liedon asemalla oli runsaasti siviilejä, etenkin naisia saattamassa lietolaisia sotatielleen. Viestipataljoona lähti Varsinais-Suomesta liikkeelle junakuljetuksilla itään 23.6. kello 02.00 yöllä.
​
Sotilaat saattoivat pelkästään arvailla päämäärää. Pataljoona saapui vuorokauden kuluessa Riihimäelle, missä se ruokailun jälkeen majoittui telttoihin metsäkummulle 2,5 kilometrin päähän asemalta. Juhannusta vietettiin telttamajoituksessa. Telttoihin tuli yöllä niin kylmä, että kamiinoihin piti virittää tuli. Riihimäellä rakennettiin kokeeksi ja harjoitukseksi puhelinyhteyksiä. Samoin tehtiin päivittäin keskuksen käsittelyharjoituksia. Ilmahälytykset olivat yhä yleisempiä.
1. Divisioona oli saanut käskyn siirtyä Hämeenlinnan, Riihimäen ja Lahden alueille ylipäällikön reserviksi. Jalkaväkirykmentti 35 siirtyi Lahteen, kun taas Riihimäelle tuli VP 33:n lisäksi muun muassa 22. TalK.
​
Sota julistettiin 26.6. venäläisten pommitettua Suomen kaupunkeja. Riihimäellä sijaitsevat yksiköt aloittivat välittömästi siirtymisen Lahteen. Lahdessa JR 35:n sotilaat olivat harjoitelleet muun muassa purilaiden tekoa sekä vesistöjen ylitystä ponttoneilla Likolammella. Hennalan kasarmeilla toimi virsikirjakomitea, joka sai julkaistuksi rykmentin virsikirjan "Taisteluosasto Ruotsalon kenttävirret" vuorokaudessa. Toimituksen ja painatuksen hoiti rykmentin valistusupseeri Niilo Honkala.
Junat kuljettivat lietolaiset itään.
Lahden pommitus 25.6.1941.
Pesupuuhia 29.6.1941.
Viestipataljoona sai käskyn siirtyä Lahdesta itään Nastolaan ja Villähteen. 1. Komppanian II joukkue sijoittui Nastolan pitäjässä Erstan kartanoon, minne pystytettiin divisioonan 30 linjan puhelinkeskus. Divisioonan eri puolille rakennetiin yhteyksiä yötä myöten. Kartanon pihalle ei jaksettu pystyttää telttaa 28.6., vaan suurin osa komppaniasta lepäili kartanon navetan vintillä. Kartanosta sai myös ostaa maitoa.
Aamu-uutisissa 29.6. luettiin Mannerheimin päiväkäsky, jossa ylipäällikkö totesi suomalaisten "lähtevän tänään pyhälle ristiretkelle". JR 35:n komentaja everstiluutnantti Lauri Ruotsalo antoi rykmentilleen samana päivänä seuraavan käskyn:
"Sodanajan os. R:n (Ruotsalon) perustamisvaihe on nyt loppuunsuoritettu. Sodan vakava aika vaatii, että jokaisen on kokonaan antauduttava hänelle määrätyn tehtävän suorittamiseen. Tietoisena, että jokainen os. R:m kuuluva sotilas tulee myöskin tinkimättä täyttämään velvollisuutensa ja tuntien varsinais-suomalaisten aikaisemmat uroteot tervehdin minä os, R:n upseereita, aliupseereita ja miehistöä ja toivon, että Te, Suomen kunniakkaan armeijan osana, tulette täyttämään kotiseudun teihin asettamat toiveet isänmaan ja kotienne puolustajina."
Pitkin päivää julkaistiin Saksan päämajan tilannetiedotuksia itärintamalta. Sota tuli lähelle, sillä 30.6. keskuskomppanian miehet ja esikunnan upseerit pääsivät seuraamaan taivaalla käytävää ilmataistelua. Kolme suomalaista hävittäjää pudotti kaksi venäläistä pommikonetta. Komppanian miehiä ajoi autolla metsään, minne konekiväärisuihkun alas ampuma pommikone oli pudonnut 6–7 kilometrin päähän kartanosta. Maassa syntyi kulopalo, jonka miehet sammuttivat. He tutkivat koneen ja kolmen lentäjän jäännöksiä. Ilmassa koneen ympärillä haisi kärventynyt liha. Paikalla liikkui myös paljon siviilejä tutkimassa konetta. Illalla aloitettiin puhelinlinjojen purkaminen. Se jäi hieman kesken, kun suurin osa miehistä lähti Lahteen kuormausta varten. Yhteydet purki luutnantti Halmevirran "turkulainen" komppania (2./VP 33) seuraavana päivänä. Kartanoon yöksi yksin jäänyt alikersantti Oiva Ryökäs osoitti purkamattomat yhteydet ja seurasi näitä telttamajoitukseen Nastolan kirkon lähelle. Ryökäs yöpyi kersantti Aaltosen ja korpraali Kakalaxin teltassa. Seuraavana päivänä alkoi junamatka halki Savon kohti Joensuuta.
Jalkaväkirykmentti 35:n kuljetukset itään alkoivat 2.7. Yksikkö saapui Kaltimoon 5.7. Viestipataljoona 33 seurasi pian perästä.