Asemasota 3. - 16.12.1942
Talven merkit eivät muutu
Talvi alkoi tehdä tuloaan tosissaan. Junat myöhästelivät tuntikaupalla kinosten vuoksi, joten kotoa saatu posti jaettiin vasta myöhään iltaisin. Myös Suojärvi–Kumsa linja-auto myöhästeli, ja tie Suojärveltä valtakunnanrajalle oli auraamatta 6 päivää. Joulukuun puolivälissä oli jo -20 astetta pakkasta. Viestipataljoonan lietolaisista muutamat kärsivät kuumeesta, yskästä ja muista vilustumisoireista.
Pientä laittelua ja tarkastuksia
22. Talouskomppania sai kerhotilansa viimeinkin valmiiksi joulukuun alussa, juuri ajoissa itsenäisyyspäiväksi. Napissa oleskelevat lietolaiset puolestaan maalasivat puusänkynsä puhalluslampulla polttamalla. Hyöty oli esteettinen ja hygieeninen: samalla saatiin korvennettua useita luteita hengiltä.
​
Koko 1. Divisioonassa pidettiin 10.12. varustarkastus. Jokaisen piti kantaa seuratuvalle valtiolta saadut varusteensa, missä ne käytiin läpi. Komppanian päällikkö ja vääpeli kävivät läpi tuvat, ja mikäli tuvissa oli edelleen armeijan tavaraa, oli se ylimääräistä. Näin saatiinkin kerättyä muun muassa ylimääräisiä asetakkeja ja mantteleita takaisin valtion varastoihin. Samalla pidettiin kuukausittainen kivääritarkastus. 1. Divisioonan autotarkastaja puolestaan järjesti VP 33:ssa ajoneuvotarkastuksen 14.12. Erityisesti tarkastuksessa etsittiin vihollisen mahdollisesti levittämiä ”petrooliruiskuja”, näitä kuitenkaan löytämättä. VP 33:n sotapäiväkirja ei täsmennä tätä tarkastusta, mutta kyseessä on ilmeisesti ruiskut, joilla bensiiniä tai petrolia on voinut ruiskuttaa ihon alle. Tämä aiheutti ihovammoja, joiden perusteella saattoi hakea sotasairaalaan.
25-vuotias Suomi ja 1-vuotias vallattu Karhumäki
Itsenäisyyspäivä 1942 oli samalla Karhumäen valtauksen yksivuotisjuhlapäivä. Kello 13–14 pidettiin paraati hotellin edustalla kentällä, missä kenraalimajuri Paavo Paalu ilmoitti varuskuntapalveluksessa olevat joukot kenraaliluutnantti Taavetti Laatikaiselle. Ilmoitusta seurasi kenttähartaus, jonka jälkeen Laatikainen piti valtausjoukoille puheen. Puheen jälkeen pidettiin hiljaisuus kaatuneiden muistolle, ja tilaisuus päättyi ohimarssiin Poventsan tiellä. Talouskomppania 22. piti tuoreessa kerhohuoneessa tilaisuuden päivän kunniaksi. 1. Divisioonan toimiston sotapäiväkirjan perusteella ilmeisesti itänaapuritkin muistivat merkkipäivän ”epäselvällä kaiutinpropagandalla”.
”Sotasaalisvalokenno-kk”
Viestipataljoona oli saanut viestikenttämakasiinista kokeiltavakseen sotasaaliiksi saadun valokennokonekiväärin. Valokennoista aktivoituva konekivääri alkoi ampua itsestään, kun asetta lähestyvä katkaisi ohuen valonsäteen, joka osui valokennoon. Ase saapui pataljoonaan 7.12. tarkasteltavaksi ja sen rakennetta ja toimintaa esiteltiin seuraavina päivinä muun muassa viestikomentaja majuri Karkaukselle, pataljoonankomentaja majuri Järviselle sekä muille upseereille. Näitä konekiväärejä oli saatu sotasaaliiksi Hangon motista vuotta aiemmin. Saarretut venäläiset olivat virittäneet aseita toimimaan automaattisesti kellolaitteilla tai valokennoilla. Paavo Paalun vuonna 2003 ilmestyneessä elämäkerrassa viestivänrikki Palomäki muisteli samanlaisen saksalaisen aseen olleen kokeiltavana vuoden 1942 kesän lopulla Karhumäellä.
Joululahjoja etuajassa
Liedosta lähetettiin 12.12. joulupukkilähetystö tervehtimään lietolaisia rintamamiehiä. Lähetystöön kuuluivat pastori Vähä-Eskeli, Matti Herranen sekä Tauno Hernelahti. He toivat 15.2. saapuessaan Karhumäkeen mukanaan terveisiä ja lottien tekemiä joululahjapaketteja. Illalla järjestettiin VP 33 keskuskomppanian seurahuoneella pieni juhla, jossa pastori piti puheen ja lahjat jaettiin. Seuraavana päivänä oli kotiseutujuhla seurakuntahuoneella, missä nautittiin kahvia ja pidettiin iltahartaus. Lähetystö jatkoi Jalkaväkirykmentti 35:een tervehtimään lietolaisia 17.12. Myös Kuusistosta ja Piikkiöstä tuli kotiseutuvierailijoita katsomaan rintamamiehiään. Näin saatiin joulu Karhumäellekin – tosin viikkoa etuajassa Varsinais-Suomeen verrattuna.
Viestimiehiä lastaamassa keloja rekeen. Vasemmalla Vihtori Mäkelä, joka oli myös yksikön kokki, oikealla Viljo Keskitalo. Taustalla pataljoonan komentajan (ja 1. Divisioonan viestikomentajan) majuri Karkauksen asunto.
Nappi-rakennus Karhumäessä. Nappi oli 1. Divisioonan huoltokeskus, ja monet lietolaiset olivat Karhumäessä sen puhelinkeskuksessa puhelunvälittäjinä ja majoittuivat rakennukseen.
Viestipataljoonalaisia valmiina ryhtymään ampumaharjoituksiin.
Asemasota 17. - 31.12.1942
Jalkaväkirykmentti 35 puolustautuu
JR 35:n rintamavastuussa olevat joukot joutuivat hyökkäyksen kohteeksi Poventsan lohkolla tukikohdissa ”Aalto” ja ”Suora”. Hyökkäys Aaltoon alkoi 18.12. kello 13.25 tykistötulella, joka suuntautui asemien taakse korsuihin. Suorasuuntaustykit ja pienoisheittimet moukaroivat puolestaan tukikohdan asemia. Tulivalmistelun jälkeen 30-miehinen vihollisosasto nousi hyökkäykseen asemien edessä ja pääsi tukikohdan nelospesäkkeeseen. Täältä se heitti käsikranaatteja ja aloitti tulitaistelun. Hyökkäys saatiin kuitenkin torjuttua tappioitta. Murtokohtaan, vain 75 metrin päähän suomalaisista ammuttu tykistön sulku osui tarkasti, ja konepistooleilla ja käsikranaateille perääntymään pakotettu vihollinen kärsi siinä lisää tappioita.
”Suoraan” kohdistui rauhallisen aamupäivän jälkeen ankaraa kranaatinheittimien tulta, joka katkoi puhelinyhteydet. Nämä saatiin kuitenkin nopeasti korjattua tai korvattua. Tauon jälkeen vihollisen puolelta ammuttiin kaksi punaista valorakettia. Tätä seurasi edellistä ankarampi keskitys, jonka aikana 40-miehinen vihollisosasto pääsi etenemään lähelle asemia. Vihollinen saatiin pysäytettyä, ja nämä vetäytyivät. Asemat oli onnistuttu miehittämään keskityksen aikana nopeasti ja pienin tappioin. Toinenkin yritys saatiin estettyä. Pienempi vihollisosasto jäi kuitenkin maastoon odottamaan pimeää. Suomalaisten maastokohtaan ampuman tykistökeskityksen jälkeen sieltä kuultiin valittavaa ääntä.
Jouluun valmistaudutaan
Joulun lomia oli suunniteltu jo hyvissä ajoin. Jouluna 1941 lomalla olleet tai uudeksi vuodeksi menevät eivät pääsisi jouluksi kotiin. Joululomalle päässeiden tuli palata uudeksi vuodeksi rintamalle. Tavoitteena oli vapaiden järjestäminen mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Oiva Ryökkään ja monen muun karhumäkeläisen matka kotiin alkoi Tomitsan asemalta 16.12. puoliltaöin. Äänislinnassa oli vaihto pikajunaan, joka kulki Sortavalan ja Riihimäen kautta Toijalaan. Matkaseurana hänellä oli sotamies Salo. Liedon asemalle juna saapui 18.12. kello 2.45 Äänislinnasta mukaan nousseen Esko Kulmalan kanssa. Junat olivat täpötäysiä, ja Ryökäs huomasikin Kulmalan vasta Toijalassa. Liedossa oli edessä ojanpohjia lukuun ottamatta lumeton joulu. 22. Talouskomppanian sotapäiväkirja kuvaa hyvin joulun valmisteluja 22. päivä. Päivän ohjelmaan kuului ylimääräisen muonan jako, joulusauna, yleinen siivous majoituspaikoissa ja osa miehistä pääsi lomalle. Merkintä päättyy ”tulihan joulu ovelle”.
Joulu – juhlista riemukkain
JR 35 historiikin mukaan joulua 1942 juhlittiin paremmissa olosuhteissa kuin vuotta aiemmin, sillä lottakanttiinit ja korsut olivat hyviä. Esimiehet kävivät tervehtimässä sotureitaan ja pastori vieraili yksiköissä. Paketitta jääneet saivat tuntemattoman sotilaan paketit. Joulun viettoon oli annettu enemmän varoja valtiolta, ja sotilaat saivat enemmän korviketta, tupakkaa ja makeisia.
Karhumäen teatteritalossa järjestettiin joulujuhla 1. Divisioonan esikunnalle ja esikuntakomppanialle, VP 33:lle, Pioneeripataljoona 29:lle ja Tykkikomppanialle sekä Kaasusuojelukomppanialle. Illallista vietettiin kello 19.30 alkaen VP 33:ssa joukkueittain. 25.–26. oli omistettu joulunvietolle, ensimmäisen joulupäivän aamuna pidettiin joulukirkko Karhumäessä. 22. Talouskomppania vietti joulujuhlaa aattona kerhohuoneellaan. Osa juhlijoista ei mahtunut huoneeseen, vaan näiden piti jäädä ”tampuriin”. Juhlassa esitettiin aluksi tervehdyksiä kotiseudulta, sitten seurasi soitto ja laulu ja lopulta kahvitarjoilun jälkeen pakettien jako. Ylimääräisenä lahjana jotkut saivat ylennyksen ja kunniamerkkejä. Juhla kesti puoleenyöhön asti.
Vuoden loppuessa
Joulurauhan jälkeen viestipataljoonaa työllistivät JR 101:stä saapuneet radiokurssilaiset. Näitä piti kouluttaa radiosähkötyksen saloihin. Vastaavasi rykmenttiin piti lähettää kaksi upseeria puhelinkouluttajiksi. Tehtävään valittiin kersantti Haavanto keskuskomppaniasta ja luutnantti Ranta 2. / VP 33:sta. Huhtikuussa muodostettu JR 101 koostui pääosin armahduksen saaneista vangeista. Kurssilaisia varten kunnostettiin seurakuntatalo majoitustilaksi ja sinne kuljetettiin sänkyjä ”Villa Rymylästä”.
Luutnantti Jaakko Säteri Karhumäen asemalla lomille lähdössä. Täältä alkoi monen Maaselän kannaksella taistelevan pitkä matka koti-Suomeen.
Päämajan 2 / ErP 4:n kaukopartiomiehiä lukutauolla jouluna Kossalmella. Osaston miehistä sängyssä makaa Erkki Miettinen. Vasemmalla istuu Paavo Ryöti, oikealla edessä Eero Rusi ja hänen takanaan radion vieressä istuu Karl-Johan Norrgård.
Joulujuhla Kossalmella 1942. Osasto Kuismasen tukikohta oli Kossalmella entisessä venäläisten upseerien kesäkodissa.