top of page
Asemasota 8. - 21.10.1942

Paljon iloa ja työtä perunoista


Kauan kaivatut perunat saapuivat viimein VP 33:n keskuskomppanialle 12.10. Kymmenkunta miestä oli ollut rakentamassa niille kellaria komppanian toimiston lähellä. Kellari tehtiin purkamalla pieni hirsirakennus ja kokoamalla se taas hiekkavalliin kaivettuun kuoppaan. Saapunutta kuormaa ruvettiin välittömästi purkamaan Karhumäen asemalta, josta se ajettiin uuteen perunakellariin. Melkein kaikki perunat saatiin mahtumaan, ylijäämä kuljetettiin Pintuisiin luutnantti Heikkilän kellariin. Seurauksena perunoiden saapumisesta saatiin 17. ja 18.10. herätä perunateatteriin. Keskuskomppanian omat perunamaat kynnettiin 22.10.

 

Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppaniassa palveleva  Kaino Jokioinen ryhtyi puuhamaan komppanialle omaa perunankeräyskomennuskuntaa 1./VP 33:n tapaan. Asia eteni esikuntakomppaniassa nopeasti, ja pian Jokioisen lisäksi Unto Ryökäs, Mikko Kärpijoki ja Heimo Heininen lähtivät Lietoon kokoamaan perunalähetystä. Unto Ryökäs sai yhdeksän päivän komennuksensa jatkoksi prosenttilomansa, joten hänen vapaansa jatkui marraskuun alkuun asti. Myöhemmin litteroiden antaminen perunoita ja muita kuljetuksia varten kotiseudulta Pintuisiin kiellettiin 23.10. ilman intendentin lupaa.

Jalkapalloa, vikapartiointia ja sulkeisia

Keskuskomppania pelasi vaihteeksi jalkapalloa 9.10. perinteisillä joukkueilla Salama–Siika. Peli pelattiin kaupungin urheilukentällä. Salama (eli luutnantti Säterin joukkue) hävisi toisen kerran putkeen Siian (eli luutnantti Heikkilän) joukkueelle. Ottelun jälkeen mentiin saunaan. Perjantaisauna oli yksikössä jo vakiintunut tapa. Salama sai revanssivoiton 15.10. voittaessaan Siian maalein 4–1.

 

Nappi-keskuksessa oli suuri päivä, kun kunnostustöiden päätteeksi levitettiin 10.10.  uudelle pöydälle Vakon kaupasta ostettu valkoinen pöytäliina. Samana päivänä satoi Karhumäkeen ensilumi. Keskuskomppania kävi 13.10 Lottien rajatoimiston tarjoamilla kahveilla. Seuraavan kerran kahvitarjoilu saatiin 20.10. Asevelitalkoiden kunniaksi Tapsi-kanttiinissa. Saman päivän aamuna oli ajettu asevelihalkoja Karhumäen asemalle.

Rajuilma 16.10. aiheutti runsaasti vikoja puhelinlinjoille, joten Salama-keskuksen kaikki vikapartiomiehet saivat olla liikkeessä. Keskukseen ei jäänyt kuin keskuspäivystäjä ja yöpäivystäjä. Puolenpäivän aikoihin kaikki viat saatiin korjattua ja vikapartiot palasivat, lähes kaikki läpimärkinä. Miesten onneksi oli perjantai ja saunapäivä.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Vako:n eli Vienan-Aunuksenkarjalan Osuuskauppa Karhumäellä. Täältä lietolaiset hankkivat Karhumäen "koteihinsa" tapetit ja muut tarvikkeet.

press to zoom

Puhelinlinjoilla oli ollut pitkään vuotoa, mikä ilmeni varsinkin pitkillä linjoilla voimakkaana surinana. Salama–Luostari -linjalla jännitettä kulki niin paljon, että se oikein tuntui kaapelin käteen ottaessa. Viat saatiin korjattua 20.10., jolloin pystyi puhumaan kaukanakin oleviin yksiköihin ilman ylimääräistä surinaa. Nappi-keskuksen miehet saivat korjattua Jalkaväkirykmentti 56:een johtavalla linjalla vian. "Jaakon" (JR 56) partiot olivat tutkineet Siika-keskuksen kautta kulkevan linjan useasti ja vakuuttivat sen olevan kunnossa. Napin vikapartio löysi helposti vian aiheuttajan, yhteen kietoutuneet langat neljän kilometrin päästä Siiasta ja korjasivat ne. Vikojen korjaamisen lisäksi yhteyksiä helpotti niiden valmistuminen jokaiseen 1. Divisioonan rykmenttiin.

Jatkuvat vaatimukset harjoituksista ja kurinpidosta merkitsivät sulkeisharjoituksia Karhumäen varuskunnan komendantin everstiluutnantti Selinheimon johdolla. Harjoituksia pidettiin maanantai-iltapäivisin parantolan takana olevalla kentällä. Keskuskomppaniasta osallistui harjoituksiin verraten vähän miehiä kerrallaan, sillä keskuksissa tarvittiin jatkuvasti puhelunvälittäjiä ja vikapartiomiehiä. Maanantaina 19.10. kentälle oli komennettu yksiköstä miehiä neljännen kerran. Lohdutukseksi Nappi-keskuksen miehistä kymmenen meni harjoitusten jälkeen elokuviin katsomaan elokuvaa Joe hevosen selässä. Kovinkaan paljon lohtua elokuva ei tuonut, sillä huonon sähkönsaannin vuoksi se jäi kesken eikä jatkunut odottelusta huolimatta. "Se on sitten kenkkua istua siellä pimeässä". 

 

Pula viestimiehistä oli 1. Divisioonassa edelleen suuri. Viestipataljoona 33 puuttui yhdeksän aliupseeria ja 119 miestä. Jalkaväeltä viestimiehiä puuttui 40 ja tykistöltä 57. Samoin radiohenkilöstöstä oli pulaa jalkaväessä ja tykistössä. Majuri Karkauksen mukaan vajaus oli niin suuri, että puolustusvaiheen hiljaisessa tilanteessakin oli vaikea pitää yllä 1. Divisioonan lohkon viestiyhteyksiä. Hiemankaan liikkuvammassa tilanteessa viestiyhteydet olisivat saattaneet kärsiä pahasti.
 

Luudantekoa, kolmiottelua ja etulinjaelämää


Levossa oleva II/JR 35 ryhtyi suorittamaan omia kolmiotteluitaan. Kolmen kilometrin juoksuun 11.10. osallistui lähes 100% pataljoonasta. Sateesta ja kuraisesta kelistä huolimatta saatiin juoksusta hyviä tuloksia. 150 metrin ammunta oli vuorossa 14.10. esikuntakomppanialla ja muilla komppanioilla 15.10. Käsikranaatinheitto oli vuorossa 21.10 saha-alueella. Pataljoonan esikuntakomppania jatkoi luudantekoa. Yksikön alueen maanteille ajettiin tiilimurskaa vanhalta tiilitehtaalta.

I ja II pataljoonan lohkoilla oli tavanomaista häirintää kranaatinheittimillä ja partioinnilla. Kaupungin lohkon maakuunteluasema "Apteekki" sieppasi vihollisen puhelinsanoman, joka kuului "Konsertti siirretty huomiseksi". I Pataljoonan käskettiin suorittaa tarkkaa tähystystä. Arveltiin, että vihollisella oli menossa lohkoa miehittävän osaston vaihto omalla puolellaan. Yöllä 27.10. vartiomies ampui rannalle venäläisen aliluutnantin (laivaston upseeriarvo), joka yritti veneellä päästä omalle puolelle. Hän ei antautunut kehotuksista huolimatta. Kaatunut upseeri oli loukkaantunut kasvoihin, ja hänellä oli yllään kärventynyt lentoturkki. Suomalaisten ilmatorjunta oli ampunut alueella alas vihollisen lentokoneita, joten kyseessä saattoi olla yhden koneen miehistön jäsen.
 

Muuta ajanjaksolla tapahtunutta

 

Junayhteyksiä Karhumäeltä uusittiin niin, että pikajunayhteydet Suomeen paranivat. 48 tunnin junamatka Lietoon taittui nyt 35 tunnissa. Lomalaiselle järjestelyt tuottivat yhden ylimääräisen lomapäivän kotona vietettäväksi.

 

22. Talouskomppanian puusepät laittoivat 11.10. Karhumäessä huoneita kuntoon sekä rakensivat yksikölle saunaa. Talven varalle muurattiin huoneisiin muureja sekä tehtiin muita tarpeellisia parannuksia. Komppania sai 19.10. parikymmentä naissiviiliä (maatuskaa) auttamaan asemalla olevien varastojen siivoamisessa.

 

Viestipataljoonan henkilöstöä siirrettiin kouluttajiksi Santahaminaan Viestikoulutuskeskukseen kouluttamaan alokkaita. Siirron saivat 15.10.  luutnantit Pekka Pajanto ja Uusimäki. Siirto kesti 3 kuukautta. Ylikersantti Ilmari Knaapi1./VP 33:sta sai siirron 17.10.

Asemasota 22.10. - 4.11.1942

Lokakuun puoliväli ylitetty –sää kylmenee ja satoa pitäisi saada

 

Viikkoja kestäneet sadekuurot päättyivät Karhumäessä ja maa oli pakkasten jäljiltä kovaa. Rintamalla olijoita huoletti sadon kohtalo koti-Suomessa, olihan edellinen talvi ollut ankara ja puute elintarvikkeista paha. Tuolloin Kontupohjan ja Äänislinnan välillä pakkasta oli jo 20 astetta.

Kaupunkilaisten talkooavustuksella sato saatiin kuitenkin korjattua. Syyslomalaiset alkoivat palata maatalouslomiltaan näihin aikoihin takaisin rintamalle, vain traktorinajajat saivat jäädä kotiseudulle töihin. Vastineeksi rintamalta lähetettiin mottitalkoiden tuloksia, 120 kuutiota asevelihalkoja luovutettiin Maaselän piirimetsätoimistolle 28.10. Työpalkka, 3.000 markkaa niistä saatiin kaksi päivää myöhemmin.

Remonttipuuhissa

 

Turun Ylioppilaskylää loka-marraskuussa 2012 vaivanneiden luteiden esi-isät kiusasivat 70 vuotta sitten lietolaisia Karhumäessä. Viestipataljoonalaiset olivat heränneet 28.10 taskulampun valossa tappotouhuihin ryhtyneen sotilaan päivittelyihin. ”Kaatuneita” oli kertynyt tunnissa ainakin 50. Tämä johti majapaikassa tapettien uusimiseen ja puusänkyjen hävittämiseen. Tapetit saatiin Vienan-Aunuksenkarjalan Osuuskaupasta (Vako) hintaan 15 markkaa rulla. Uusien tapettien alta pilkisti vielä joitakin syöpäläisiä, mutta arveltiin uusien tapettien pidättelevän niitä. Muutamaa päivää aikaisemmin tehdyssä täitarkastuksessa ei sen sijaan löydetty yhtään ”pupeja”.

Lietolaiset puuhailivat muutenkin rakennustöissä: komendantinvirastolta saatiin lupa korjata komppanian käyttöön annettu rakennus autotalliksi. Päivät kuluivat sotapäiväkirjan perusteella tässä puhteessa: ”Autotalli työ jatkui.” maininta toistuu pitkälle marraskuuhun. Samalla komppanian toimistorakennusta korjattiin. 
 

Kirkollisia tilaisuuksia ja muuta ajanjaksolla tapahtunutta

 

Karhumäen lokakuussa valmistunut varuskuntakirkko vihittiin käyttöön 25.10.1942. Kenttäpiispa Björklund suoritti vihkimisen sekä piti paikalla puheen. Läsnä oli päällystöstä 1. divisioonan komentaja, kenraalimajuri Paavo Paalu sekä Maaselän ryhmän komentaja kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen ja muita upseereja. Laatikaisen puheessa esiintyi seuraava lyhyt rukous, jota hän ehdotti luettavaksi mikäli muut kaavat unohtuvat: ”Isä, tartu käteeni ja vie minut kotiin.” Rukous lienee tullut kenraaliluutnantin mieleen uudestaan kahden kuukauden kuluttua kun hänen poikansa, vänrikki Esko Armas Laatikainen kaatui vuoden lopulla Lempaalassa.Kaikkien kaatuneiden omaisille oli esitetty annettavaksi sururistiä. mutta "kaatuneiden lukumäärän todettiin suuresti ylittävän tehtyjen sururistiesitysten määrän". Osastoja kehotettiinkin tekemään esitykset, jotta omaiset eivät joutuisi turhan takia tiedustelemaan ristejään.

 

VP 33:n lietolaiskomppanian päällikkö, luutnantti Ilmari Sipilä lähti 28.10 vihkilomalle Helsinkiin. Komppanian miehet lahjoittivat jokainen yhden päivärahan häälahjanostoon.

 

Kino Otsossa esitettiin viikon elokuvana Lännen valloittajat.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Salaman (ent. Seiväs) pojat eli 1. Divisioonan puhelinkeskuksen miehiä hakkaamassa talkoohalkoja.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Marraskuun 3. päivänä maa oli jo valkoinen. Ensilumi oli satanut Karhumäkeen 10.10., tosin se oli sulanut seuraavana päivänä.

press to zoom
Viikon elokuva
Viikon elokuva

(Kino Otso, Karhumäki): Lännen valloittajat (1939). Ohjaus: Michael Curtiz. Pääosissa: Errol Flynn, Olivia de Havilland, Bruce Cabot, Alan Hale.

press to zoom
bottom of page