top of page
Asemasota 24.2. - 9.3.1944

JR 35 läpivalaisussa


Jalkaväkirykmentti 35:n sotilaat tutkittiin läpikotaisin, kun kranaatinheitinkomppanian kanttiinissa aloitettiin 28.2. maaliskuulle asti jatkuvat röntgenkuvaukset. Tarkoitus oli etsiä keuhkotuberkuloositapauksia. Kirjuriksi kuvauksiin määrättiin rykmentin kolonnasta sotamies Aaltonen, 13. komppaniasta korpraali Koskinen sekä II/JR 35:stä sotamies Haapanen.

 

Kuvausten vuoksi kukaan ei päässyt lomille tai tullut määrätyksi komennukselle 3.3.–17.3. 13. Komppanian päällikön tuli huolehtia siitä, että tie kanttiinille oli ajettavassa kunnossa. Kuvaukseen tulevan yksikön tuli olla kanttiinissa viittä minuuttia ennen kuvausten alkamista. Sotilaiden kantakortit luovutettiin lääkärille siinä järjestyksessä, kuin miehet haluttiin kuvata. Käskyn lopussa otettiin huomioon vaikeammissa paikoissa palvelevat: "Jos kuvaus tuottaa jollekin yksikölle voittamattomia vaikeuksia on siitä heti ilmoitettava rykmentin lääkärille."

 

Kenraalikuulumisia

 

Maaselän ryhmän komentaja, kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen siirrettiin 26.2. toisiin tehtäviin. Päiväkäskyssään hän kiitti alaisiaan, ja ilmoitti jättävänsä ryhmän syvin kaipauksen  tuntein. "Pitkäaikainen työskentely kanssanne on ollut miellyttävää ja tuloksellista" 1. Divisioonan komentaja Uno Fagernäs täytti 1.3. 50 vuotta, ja lausui kiitoksensa onnentoivotuksista alaisilleen päiväkäskyssään 8.3.

SA-kuva: 119854_r500
SA-kuva: 119854_r500

Uhtuan suunnan edustajat onnittelemassa kenraalimajuri Fagernäsiä (keskellä) Metsäpirtissä hänen 50-vuotissyntymäpäivänään. Taustalla oleva karhuntalja oli Uhtuan suunnan edustajien lahja.

press to zoom

Huoltojoukkoja kehotetaan lisäämään koulutusta


Neljän kuukauden päästä alkaviin ratkaisutaisteluihin osattiin varautua ainakin huoltojoukoille annetuissa käskyissä.

22. Elintarvikevarastokomppaniankin 25.2. saamassa kirjeessä todetaan "Huomioonottaen, että sodan ratkaisutaistelut ovat todennäköisesti vielä suorittamatta, on ensiarvoisen tärkeätä jatkuvalla koulutuksella kehittää huoltojoukkoja niitä tehtäviä varten, joihin nykyajan sota voi ne viedä."

Huoltojoukoille määrättiin mm. panssarivaunujen lähitorjuntakoulutusta. Jokaiseen huoltomuodostelmaan tuli kouluttaa lähitorjuntaryhmä, jonka oli saatava tehtäväänsä täydellinen koulutus. Kaikille oli annettava peruskoulutus panssarintorjunnasta 1.5. mennessä. Panssarintorjunnan lisäksi painotettiin ampumakoulutusta ja sulkeisharjoittelua (suljettua järjestystä) sotilaallisuuden ja kurin kehittämiseksi. "Lyhyillä, reippailla suljetyn järjestyksen kertauksilla on saatava miehiin ryhtiä ja sotilaallisuutta.". Huoltolaitosten ja majapaikkojen puolustussuunnitelmat tuli tarkistaa yllätyshälytyksin.

 

Kilpasilla pioneerien kanssa

 

Pioneeripataljoona 29:n sekä Viestipataljoona 33:n välillä järjestettiin 27.2. hiihtokisat. Kisoihin osallistui kummastakin pataljoonasta kaksi nelihenkistä joukkuetta. VP 33:n I joukkue voitti kisat, kakkoseksi tuli Pion. P 29:n I joukkue, kolmanneksi VP 33 II joukkue ja viimeiseksi jäi pioneerien II joukkue. I joukkueessa oli edustajina 1. Komppanian vakihiihtotrio Hernelahti & Alén & Rautala.

 

Kuulovartiokokemus Lempaalassa

 

Lietolainen sotamies Keijo Isosaari (Jalkaväkirykmentti 57) oli Lempaalassa järven rannan lähellä yöllä 7.3. kuulovartiossa kurulaisen sotamiehen Armas Paavolan kanssa. Vihollinen osui Paavolaan, joka putosi vartioasemasta. 6./JR 57:n sotapäiväkirjan mukaan Paavolaan osui pikakiväärisuihku, mutta Isosaari muisteli tarkka-ampujan osuneen mieheen. "Silloin ymmärsin, että tämä on sotaa" Isosaari kertoi.

 

Ovatko omaiset kunnossa?

 

Mieliala 1./VP 33:ssa oli säilynyt hyvänä, mutta kaupungeista kotoisin olevien miesten mieltä painoi huoli. Puna-armeijan  lentokoneet olivat pommittaneet useita suomalaisia kaupunkeja, etenkin 16.–17.2. Helsinkiä. Pommitukset 26.–27.2. aiheuttavat korvaamattomia kulttuurihistoriallisia vahinkoja Helsingin yliopiston päärakennukseen osuessaan. Hyökkäysten vähennyttyä kuun lopussa asiasta keskusteltiin kuitenkin miesten keskuudessa vähemmän. 

 

Muuta mainittavaa


Maaselän ryhmän nimi muuttui 28.2. II Armeijakunnaksi.

SA-kuva: 157501_r500
SA-kuva: 157501_r500

Sisäkuva Helsingin yliopiston palaneesta juhlasalista. Taustalla professori Väinö Aaltosen veistos.

press to zoom
SA-kuva: 137837_r500
SA-kuva: 137837_r500

Vaasanrinne 3 Helsingissä on saanut osuman pommista. Kuva otettu 17.2.1944.

press to zoom
SA-kuva: 156633_r500
SA-kuva: 156633_r500

Pommituksen jälkiä raivataan Helsingissä 27.2.

press to zoom
SA-kuva: 131669_r500
SA-kuva: 131669_r500

Myös Oulu joutui ilmapommitusten kohteeksi 21.–27.2.Turun vuoro oli 22.2., mutta ajoissa annettu hälytys, torjuntatuli ja huono sää häätivät sadan koneen laivueen. Vain 15 pommia putosi kaupunkiin.

press to zoom
SA-kuva: 157421_r500
SA-kuva: 157421_r500

Turun ilmatorjunnasta vastaavia. Sotilaspoikien ensimmäisiä kalusto-oppitunteja.

press to zoom
SA-kuva: 157422_r500
SA-kuva: 157422_r500

Turkulaisen ilmatorjuntayksikön lemmikkejä.

press to zoom
Asemasota 10. - 23.3.1944

Jätettä, sotajätettä ja jätteilleheittoa


Majoitusaluetta Karhumäen varuskunnassa puhdistettaessa löydettiin melkoinen määrä heitteille jätettyä armeijan tavaraa. Jäävuoren huippuna oli kaksi kivääriä, minkä lisäksi löytyi tuhannen patruunaa, kolme kypärää, 25 valoansaa, kaksi laatikkoa näkkileipää ja runsaasti muita välineitä ja tarvikkeita. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että alueella majoittuneen yksikön kirjanpito oli täysilukuinen, eli esineet kuuluivat pimeään varastoon.

Lumien alkaessa sulaa käskettiin joukkoja ryhtymään erilaisiin siivoustoimenpiteisiin. Kaatopaikat piti puhdistaa sitä mukaa, kun ne paljastuivat sulavan lumen alta. Käymälöissä oli aloitettava päivittäinen kalkin käyttö. Lavantautivaaran vuoksi kehotettiin huolehtimaan siitä, etteivät pintavedet pääse virtaamaan kaivoihin. Purojen, järvien ja jokien vesi tuli keittää tai puhdistaa vedenpuhdistustableteilla. Ruoka- ja juomavetenä tuli käyttää kaivovettä aina kun se vain oli mahdollista. Erikseen käskettiin, ettei Oy. Alkoholiliikkeen laatikoita saanut käyttää muuhun kuin alkuperäisiin tarkoitusperiin. Käskyssä ei mainita laittoman käytön muotoja, mutta syyllisiä uhattiin jatkossa rangaistuksilla.
 

Hyökkäyksiä tukikohtiin


Vihollinen yritti hyökkäystä poikkeuksellisen aktiivisesti ja vahvoin voimin eri tukikohtiin 17.3. Suurlahdella Liistelammen kaakkoispuolella komppanian vahvuinen osasto yritti tunkeutua kello 23.30 suomalaisten asemiin Leijona-tukikohtaan. Hyökkäystä tuki 3000 kranaatin tykistövalmistelu, joka katkaisi kaikki puhelinyhteydet tukikohtaan yhtä lukuun ottamatta. Tykistötuleen osallistui raketti- ja rautatietykistöäkin. Jalkaväen ja kranaatinheitinten tuli pakotti vihollisen kuitenkin vetäytymään puolen tunnin taistelun jälkeen. Vihollinen evakuoi haavoittuneitaan ja kaatuneitaan jatkuvasti taistelun ajan omalle puolelleen. Vihollinen menetti 15 miestä kaatuneina ja 25 haavoittuneina. Omat tappiot olivat yksi kaatunut ja 12 haavoittunutta. Illalla 18.3. välimaastoon lähetetty partio totesi hyökkääjän olleen hyvin varustautuneen: kaikilla oli lumipuku sekä kasvot, kypärät ja aseet käärittyinä valkoisiin harsoihin.

Viestikomentaja Karkaus pani merkille, että Liistelammen taistelussa radioyhteydet toimivat kranaatinheittimien ja jalkaväen kanssa erittäin hyvin, mutta tykistön radioyhteydet eivät pelanneet. KTR 5:n viestiupseerin mukaan tykistön radion jaksoluku oli heittänyt 100 kj. Aiemmin illalla koeyhteydessä radio oli toiminut hyvin. Yhteydenpitoa vaikeutti ilmeisesti sekin, että kutsut ja aallot oli määrätty vaihtumaan keskiyöllä. Joka tapauksessa VP 33 sai korjattavakseen enemmän puhelinlankoja kuin aiemmin tälle lohkolle siirtymisen jälkeen.

Jouhivaaran lohkolla käytiin vaikeampi taistelu, kun 250-miehinen vihollisosasto yritti hyökätä jäitse Kuusiniemen tukikohtaan yöllä kello 3.30. Vihollisosasto oli jakautunut jäällä kahtia, ja osa oli koukannut suomalaisten taakse tukikohtien välimaastoa pitkin. Kuusiniemen tukikohdan takamaastossa osasto ryhmittyi hyökkäykseen ja pääsi etenemään esteille asti. Kello 6.30 apuun tuli Törnin Jääkärikomppania, joka kävi vihollisen kimppuun edettyään jäitse Kuusiniemen kärkeen katkaisemaan vihollisen paluutietä. Vankeja saatiin 31 ja vihollisen tappiot kaatuneita laskettiin 82 mieheksi, mutta omiakin menetettiin kaatuneina 12 ja yksi kadonneena. Vihollisen taakse koukanneen osaston pienuuden vuoksi osa venäläisistä pääsi saarrostajien lävitse pakoon.

On huomattava, että JR 35:n historiikin ja sotapäiväkirjojen kuvaukset tapahtumien kellonajoista, tappioiden määristä ja muista yksityiskohdista poikkeavat hieman. 1. Divisioonan sotapäiväkirjassa tilannetta on kirjattu muistiin pitkin päivää, ja lukumäärät ovat täydentyneet iltaa kohti.
 

1./VP 33:n valistustoiminnasta

 

Lietolaiskomppania ei järjestänyt tässä kuussa omia hiihtokilpailuja. Pataljoonan hiihtokisoissa komppanian miehet olivat ylivoimaisia. Mielialaraportissa mainitaan korpraali Alénin hiihtäneen talven kuluessa yhteensä 840 kilometriä. Puhdetöiden teko oli maaliskuussa hyvin aktiivista, ja niiden teossa keskityttiin tarve-esineiden tekoon. Erityisesti valmistettiin saaveja. Komppanialta puuttui edelleen oma puhdetyöverstas, joten esineitä valmistettiin majoitustiloissa. Shakinpelaamisesta tuli yhä suositumpaa ja komppanian korsukirjastoa käytettiin ahkerasti.

Propaganda nimenomaan tarve-esineiden tekemisestä puhdetöinä alkoi vaikuttaa.

Ilmahyökkäyksistä lyhyelle lomalle


Helmi-maaliskuun pommitukset aiheuttivat sen, että 1. Divisioonassa ruvettiin antamaan ylimääräisiä lomia niille, joiden kodit tuhoutuivat tai vaurioituivat pahasti pommituksissa. Lomaa sai 3–4 vuorokaudeksi. Paikallisen aseveliyhdistyksen tuli toimittaa ilmoitus vaurioista, yksityishenkilön ilmoitus tuli vielä erikseen tarkastuttaa. Mikäli kodista oli mennyt pelkästään ikkunat, ei se riittänyt syyksi lomaan. 
 

Loma-anomus Liedon Aseveljet ry:lle

 

Liedon Aseveljet ry sai antaa oman lausuntonsa lomahakemusta pyytäneelle Viljo Keskitalolle. Sotamies Keskitalo (VP 33) tarvitsi 2–3 viikkoa lomaa tavallisesta sodasta paperisotaan: hänen oli  hyväksytettävä omistamalleen Frantsin tilalle navettahuoneiden  rakennussuunnitelma sekä anottava rakennuslupaa. Asiassa päätettiin kääntyä luutnantti Jaakko Säterin, Keskitalon komppanianpäällikön puoleen.

Keskustelu asevelitalojen rakentamisesta jatkui. Sotaleski Fanni Lumme oli pyydetty mukaan kokoukseen, ja hänelle tarjottiin kahta paikkaa jonne talon voisi rakentaa. Joko Tampereentien varteen tai kirkonkylään opettajan entiselle maalle. Lumme jätti asian yhdistyksen ratkaistavaksi. Aseveljet päättivät rakennuttaa talon Fanni Lumpeelle Tampereentien varteen ja Antti Posiolle sekä Sylvi Nurmelle kirkonkylään.

SA-kuva: 137640_r500
SA-kuva: 137640_r500

Propaganda nimenomaan tarve-esineiden tekemisestä puhdetöinä alkoi vaikuttaa. Kuvassa Uhtuan suunnalla 2.2. kuvattuja puhdetöitä: saaveja, koreja ja kiuluja.

press to zoom
SA-kuva: 157424_r500
SA-kuva: 157424_r500

Patterin tulenjohtokone, taustalla Turkua. 16.3.1944.

press to zoom
Asemasota 24.3. - 6.4.1944

Viestipataljoonalaisten kuulumisia

Viestipataljoona 33:n miehet kävivät röntgenkuvauksissa 27.–28.3 Metsäpirtissä. JR 35:n miehethän olivat olleet niissä jo maaliskuun alkupuolella. Kaksi viikkoa kului muuten rutiininomaisesti halonhakkuun ja -ajon parissa sekä puhelinyhteyksiä rakentaessa ja purkaessa. 18 viestimiestä ja kuusi miestä 1. Divisioonan esikuntakomppaniasta osallistui 29.3. panssaritorjunnan lähitorjuntakursseille Lottala Tapsissa (Lottakanttiini). Liedon ja Muolaan talvisodasta alkaneet yhteydet vahvistuivat entisestään, kun 1./VP 33:een siirrettiin JR 56:sta Muolaassa syntynyt sotamies. Venäjänkielen taitoisia muolaalaisia käytettiin kuunteluryhmissä JR 56:n ja JR 35:n lohkoilla maakuunteluasemilla vastustajan puhelinkeskustelujen salakuunteluun.

 

Pataljoonan esikunnan puhdetyöhuone paloi 28.3. puolen päivän aikaan kokonaan.

Pataljoonan kuoro harjoitteli ajanjaksolla useana päivänä.

1. Komppanian keskuudessa oli kerätty rahaa asevelitoiminnan hyväksi maaliskuun loppuun mennessä 34.738 markkaa (5.373,87 €).

 

JR 35:n aliupseerikoulu ja muuta koulutusta

 

Helmikuun 13. alkanut ja koko maaliskuun ajan toiminut alipuseerikurssi päättyi 6.4. Kahdeksanviikkoisella koulutusjaksolla annettiin muun muassa yleissotilaallista koulutusta 17 tuntia, sulkeisjärjestystä 48 tuntia, taistelukoulutusta 145 tuntia, suunnistamiskoulutusta 40 tuntia ja useita tunteja muuta koulutusta eri aiheissa. Kurssiin kuului myös useita tunteja kaasusuojelua. Kurssille osallistui 21 miestä, joista osa oli jo aiemmin käynyt aliupseerikursseja. Etenkin näitä kehuttiin hyviksi ja innostuneiksi, ja heistä arveltiin tulevan oivallisia ryhmänjohtajia.

Reservipataljoonalle pidettiin muun muassa iskuosastokurssi 20.3.–1.4. Myös tiedustelupartioiden toimintaa harjoiteltiin päivä- ja yöharjoituksina. Pataljoonan huollossa palveleville järjestettiin koulutusta joka viikko tiistaisin ja perjantaisin iltapäivällä. Huoltohenkilöstöä koulutettiin myös erityisen ahkerasti panssarivaunujen lähitorjuntaan. Kunnianteko- ja käyttäytymisharjoituksia pidettiin sunnuntaiaamuisin kaikissa yksiköissä.

 

JR 35:n kaksi muuta pataljoonaa: vähän koulutusta, paljon töitä

 

Linjassa olevat JR 35:n pataljoonat saivat vain muutamia tunteja koulutusta, sillä yksiköt olivat kenttävarustustöissä. II armeijakunnan komentaja antoi tarkastuskäynnillään 31.3. kehoituksen irroittaa 1. Divisioonan joukoista työvoimaa taaempien asemien keskeneräisten kohtien rakennustöihin. Jalkaväkirykmentti 35:n komentajan eversti Laaksosen adjutantti, kapteeni Ahvo Yli-Lonttisen allekirjoittamassa käskyssä määrättiin III/JR 35:n komentaja irroittamaan yksi komppanioista Vuosmajärven pohjoispää – Petkellahden tie -lohkolle. Yksikön oli oltava majoittunut alueelle 5.4. mennessä, jonka jälkeen työt oli aloitettava välittömästi. Kiireellisintä oli varustaa suotukikohtien maanpäällisiä asemia. Konekivääriasemien viimeistelyä lukuun ottamatta muut työt Liistepohjan lahden itäpuolella keskeytettiin.
 

Huoltoa


22. Elintarvikevarastokomppania antoi 1.4. raportin huoltotilanteestaan Divisioonan esikunnalle. Yksikön autoilla oli tilapäiset suojat tyhjissä rehuvarastoissa, mutta kelirikkovarastojen täyttyessä ajoneuvoja jouduttiin sijoittaman ulkosallekin.

Yksikön kulkuneuvotilanne oli seuraava:
3 kuorma-autoa
7 hevosajoneuvoa
2 polkupyörää
30 paria suksia
1 soutuvene
Ei ahkioita tai moottoriveneitä.

Vaatetus- ja varustilanne oli hyvä: syöpäläisiä ei oltu tavattu, ja puhtaudesta oli muutenkin onnistuttu pitämään huolta. Melkein kaikissa majoitustiloissa, huoneissa ja pahviteltoissa oli lämmittäjinä tiilimuurit, muutamissa oli kaminat. Majoitustilannetta oli saatu parannettua korjauksilla, jotka jatkuivat edelleen. Kesäksi oli jo alettu hankkia materiaalia puutalojen rakentamista varten. Raportti on lähes identtinen 1.3.1944 jätetyn raportin kanssa, erona vanhemmassa on yksi ylipyyhitty rivi. Liekö kirjuri kierrättänyt vanhan raportin selvitäkseen toimistotehtävistä vähemmällä?

ETp 2:n panssarintorjuntakoulutuksessa Petkellahdella sattui 3.4. onnettomuus räjäytysharjoituksissa, jolloin erään osallistuneen silmään osui kivi. Uhrin silmä jouduttiin poistamaan.
 

Rauhanneuvottelut

 

Suomi yritti rauhanneuvotteluja Neuvostoliiton kanssa maaliskuun lopulla, kun J. K. Paasikivi ja entinen ulkoministeri Carl Enckell lensivät Moskovaan 26.–27.3. He neuvottelivat ulkoministeri Molotovin ja tämän avustajan Dekanosovinkanssa. Osoittautui, että Neuvostoliiton  rauhanehdot olivat entistä ankarampia. Petsamoa vaadittiin luovutettavaksi korvauksetta, suomalaisten joukkojen tuli vetäytyä vuoden 1940 rajalle, joukot tuli supistaa puoleen ja sotakorvauksia piti maksaa 600 miljoonan dollarin edestä. Paasikivi ehdotti rauhanehtojen hyväksymistä, mutta hallitus suhtautui niihin torjuvasti.

Neuvostoliitto kertoi neuvotteluista liittolaisilleen. Saksan kuultua asiasta maan ulkoministeri Joachim Ribbentrob katkaisi elintarviketoimitukset  Suomeen.

JR 35:n maaliskuun tappiot

 

Jalkaväkirykmentti 35 kärsi maaliskuussa 9 kaatuneen ja 36:n haavoittuneen tappiot. Kuukausi oli erityisen raskas II/JR 35:lle, joka menetti riveistään 3 kaatuneina ja 18 haavoittuneina. Ensimmäinen pataljoona menetti yhden aliupseerin ja kolme miehistön jäsentä.

Rykmentin esikuntakomppaniasta kaatui 6.3.1944 turkulainen Åke Kosonen. Hänet on haudattu Turkuun.

SA-kuva: 120351_r500
SA-kuva: 120351_r500

Muutakin koulutusta järjestettiin Maaselän kannaksella: ylioppilaskokeet Karhumäen Urheiluopiston voimistelusalissa 26.3.1944.

press to zoom
SA-kuva: 138751_r500
SA-kuva: 138751_r500

Lankkutie, joka johtaa 16 kilometrin mittaisena Malun Sahakylästä Seesjärven Liistepohjan Ala-Petkellammelle. Kuva otettu Asemakylän lohkolla edellisen vuoden kesällä (6.7.1943).

press to zoom
bottom of page