Lietolaiset sodassa

Jätettä, sotajätettä ja jätteilleheittoa

Majoitusaluetta Karhumäen varuskunnassa puhdistettaessa löydettiin melkoinen määrä heitteille jätettyä armeijan tavaraa. Jäävuoren huippuna oli kaksi kivääriä, minkä lisäksi löytyi tuhannen patruunaa, kolme kypärää, 25 valoansaa, kaksi laatikkoa näkkileipää ja runsaasti muita välineitä ja tarvikkeita. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että alueella majoittuneen yksikön kirjanpito oli täysilukuinen, eli esineet kuuluivat pimeään varastoon.

Lumien alkaessa sulaa käskettiin joukkoja ryhtymään erilaisiin siivoustoimenpiteisiin. Kaatopaikat piti puhdistaa sitä mukaa, kun ne paljastuivat sulavan lumen alta. Käymälöissä oli aloitettava päivittäinen kalkin käyttö. Lavantautivaaran vuoksi kehotettiin huolehtimaan siitä, etteivät pintavedet pääse virtaamaan kaivoihin. Purojen, järvien ja jokien vesi tuli keittää tai puhdistaa vedenpuhdistustableteilla. Ruoka- ja juomavetenä tuli käyttää kaivovettä aina kun se vain oli mahdollista. Erikseen käskettiin, ettei Oy. Alkoholiliikkeen laatikoita saanut käyttää muuhun kuin alkuperäisiin tarkoitusperiin. Käskyssä ei mainita laittoman käytön muotoja, mutta syyllisiä uhattiin jatkossa rangaistuksilla.
 

Hyökkäyksiä tukikohtiin

Vihollinen yritti hyökkäystä poikkeuksellisen aktiivisesti ja vahvoin voimin eri tukikohtiin 17.3. Suurlahdella Liistelammen kaakkoispuolella komppanian vahvuinen osasto yritti tunkeutua kello 23.30 suomalaisten asemiin Leijona-tukikohtaan. Hyökkäystä tuki 3000 kranaatin tykistövalmistelu, joka katkaisi kaikki puhelinyhteydet tukikohtaan yhtä lukuun ottamatta. Tykistötuleen osallistui raketti- ja rautatietykistöäkin. Jalkaväen ja kranaatinheitinten tuli pakotti vihollisen kuitenkin vetäytymään puolen tunnin taistelun jälkeen. Vihollinen evakuoi haavoittuneitaan ja kaatuneitaan jatkuvasti taistelun ajan omalle puolelleen. Vihollinen menetti 15 miestä kaatuneina ja 25 haavoittuneina. Omat tappiot olivat yksi kaatunut ja 12 haavoittunutta. Illalla 18.3. välimaastoon lähetetty partio totesi hyökkääjän olleen hyvin varustautuneen: kaikilla oli lumipuku sekä kasvot, kypärät ja aseet käärittyinä valkoisiin harsoihin.

Viestikomentaja Karkaus pani merkille, että Liistelammen taistelussa radioyhteydet toimivat kranaatinheittimien ja jalkaväen kanssa erittäin hyvin, mutta tykistön radioyhteydet eivät pelanneet. KTR 5:n viestiupseerin mukaan tykistön radion jaksoluku oli heittänyt 100 kj. Aiemmin illalla koeyhteydessä radio oli toiminut hyvin. Yhteydenpitoa vaikeutti ilmeisesti sekin, että kutsut ja aallot oli määrätty vaihtumaan keskiyöllä. Joka tapauksessa VP 33 sai korjattavakseen enemmän puhelinlankoja kuin aiemmin tälle lohkolle siirtymisen jälkeen.

Jouhivaaran lohkolla käytiin vaikeampi taistelu, kun 250-miehinen vihollisosasto yritti hyökätä jäitse Kuusiniemen tukikohtaan yöllä kello 3.30. Vihollisosasto oli jakautunut jäällä kahtia, ja osa oli koukannut suomalaisten taakse tukikohtien välimaastoa pitkin. Kuusiniemen tukikohdan takamaastossa osasto ryhmittyi hyökkäykseen ja pääsi etenemään esteille asti. Kello 6.30 apuun tuli Törnin Jääkärikomppania, joka kävi vihollisen kimppuun edettyään jäitse Kuusiniemen kärkeen katkaisemaan vihollisen paluutietä. Vankeja saatiin 31 ja vihollisen tappiot kaatuneita laskettiin 82 mieheksi, mutta omiakin menetettiin kaatuneina 12 ja yksi kadonneena. Vihollisen taakse koukanneen osaston pienuuden vuoksi osa venäläisistä pääsi saarrostajien lävitse pakoon.

On huomattava, että JR 35:n historiikin ja sotapäiväkirjojen kuvaukset tapahtumien kellonajoista, tappioiden määristä ja muista yksityiskohdista poikkeavat hieman. 1. Divisioonan sotapäiväkirjassa tilannetta on kirjattu muistiin pitkin päivää, ja lukumäärät ovat täydentyneet iltaa kohti.
 

1./VP 33:n valistustoiminnasta

Lietolaiskomppania ei järjestänyt tässä kuussa omia hiihtokilpailuja. Pataljoonan hiihtokisoissa komppanian miehet olivat ylivoimaisia. Mielialaraportissa mainitaan korpraali Alénin hiihtäneen talven kuluessa yhteensä 840 kilometriä. Puhdetöiden teko oli maaliskuussa hyvin aktiivista, ja niiden teossa keskityttiin tarve-esineiden tekoon. Erityisesti valmistettiin saaveja. Komppanialta puuttui edelleen oma puhdetyöverstas, joten esineitä valmistettiin majoitustiloissa. Shakinpelaamisesta tuli yhä suositumpaa ja komppanian korsukirjastoa käytettiin ahkerasti.

Propaganda nimenomaan tarve-esineiden tekemisestä puhdetöinä alkoi vaikuttaa.

​

Ilmahyökkäyksistä lyhyelle lomalle

Helmi-maaliskuun pommitukset aiheuttivat sen, että 1. Divisioonassa ruvettiin antamaan ylimääräisiä lomia niille, joiden kodit tuhoutuivat tai vaurioituivat pahasti pommituksissa. Lomaa sai 3–4 vuorokaudeksi. Paikallisen aseveliyhdistyksen tuli toimittaa ilmoitus vaurioista, yksityishenkilön ilmoitus tuli vielä erikseen tarkastuttaa. Mikäli kodista oli mennyt pelkästään ikkunat, ei se riittänyt syyksi lomaan. 
 

Loma-anomus Liedon Aseveljet ry:lle

Liedon Aseveljet ry sai antaa oman lausuntonsa lomahakemusta pyytäneelle Viljo Keskitalolle. Sotamies Keskitalo (VP 33) tarvitsi 2–3 viikkoa lomaa tavallisesta sodasta paperisotaan: hänen oli  hyväksytettävä omistamalleen Frantsin tilalle navettahuoneiden  rakennussuunnitelma sekä anottava rakennuslupaa. Asiassa päätettiin kääntyä luutnantti Jaakko Säterin, Keskitalon komppanianpäällikön puoleen.

Keskustelu asevelitalojen rakentamisesta jatkui. Sotaleski Fanni Lumme oli pyydetty mukaan kokoukseen, ja hänelle tarjottiin kahta paikkaa jonne talon voisi rakentaa. Joko Tampereentien varteen tai kirkonkylään opettajan entiselle maalle. Lumme jätti asian yhdistyksen ratkaistavaksi. Aseveljet päättivät rakennuttaa talon Fanni Lumpeelle Tampereentien varteen ja Antti Posiolle sekä Sylvi Nurmelle kirkonkylään.