top of page
Asemasota 5. - 18.5.1944

Tuohitöistä tuohta vain leimatuilla tuotteilla
 

Kevään ja kesän lähestyessä varauduttiin vanhojen kokemusten perusteella tuohityövimmaan. Ohjeeksi annettiin, että tuohta sai ottaa ainoastaan yksiköiden omista metsistä halonhakkuun yhteydessä kaadetuista puista. Tuohta ei saanut missään tapauksessa irroittaa ennen tätä. Kaikki tuohityöt tuli leimata yksikön leimalla ja leimaajan oli varmistuttava siitä, että tuohi oli hankittu laillisesti. Leimaamattomien esineiden tallettaminen ja myynti kiellettiin. Tiedettiin tapauksia, joissa esineitä oli leimattu varastetulla leimasimella.


Liedon Kunnantuvalla kokoustetaan jälleen

Asevelitalot etenivät taas hieman 18.5. kokouksessa, kun tarkastaja Vuolan laatimat piirustukset hyväksyttiin. Talkoomiehiä varten määrättiin ostettavaksi kaksi sahaa ja kaksi vasaraa asevelitalojen rakennustyömaille. Lisää lautaa sekä rappausverkkoa päätettiin hankkia riittävä määrä. Sotamies Jorma Penttilälle päätettiin anoa heinäkuuksi työlomaa, jotta hän pääsisi järjestämään kotitilalleen suunnitellun rehusuojan rakentamista.

 

Polkupyörät pyörittävät huolto-ohjeistajia


Kuten nykyäänkin, alkoi kevään merkkinä ilmestyä polkupyöriä varastoista ja varikoilta Maaselän kannaksen teille. Toukokuussa annettiinkin joukoille tarkkoja ohjeita pyörien käytöstä ja huollosta. II armeijakunnan käskystä aloitettiin tarkka polkupyörien ja niiden varaosien luettelointi. Pienimpienkin varastojen ja korjaamojen tuli ilmoittaa paitsi osien määrä, myös mitat ja merkit.

Polkupyörien huollon yhteydessä tuli määrittää niitä valmistanut tehdas: esimerkkeinä mainitaan Husqvarna, Hermes, Monarck, Pyrkijä, Kone ja Terä, Pyöräkellari sekä Suomen Polkupyörä- ja Konetehdas. Eri malleissa runkonumerot olivat eri paikoissa. Tarkoituksena oli keskittää samanlaisten polkupyörien ja ja niihin sopivien varaosien käyttö samaan yksikköön, jotta varaosien sekavuus saataisiin tasattua ja harvinaisten merkkien osat löydettäisiin kätköistään ja saataisiin käyttöön. Varaosapula paheni jatkuvasti, joten joukkoja kehoitettiin yhä suurempaan säästeliäisyyteen sekä huoltamaan pyöriään huolella. 

Muistutettiin myös, että keinokumirenkailla ajettaessa paras keino niiden eliniän pidentämiseksi oli riittävän paineen pitäminen renkaissa. 70% renkaista oli jouduttu hylkäämään huonon hoidon vuoksi: niillä oli yleensä ajettu tyhjinä. Yleensä ilma vähyydestä syytettiin huonoa pumppua, mutta usein vika oli ollut venttiilin tukkineessa kumitöryssä. Koska takarengas kului eturengasta nopeammin, ohjeistettiin se vaihtamaan eturenkaaseen tarvittaessa. Renkaiden hoidosta ja paikkaamisesta annettiin muutenkin hyvin tarkat ohjeet ja korostettiin, ettei paikattavaa kohtaa saanut missään tapauksessa puhdistaa bensiinillä: käytettävissä olevassa bensiinissä oli nimittäin rasvaa ja epäpuhtauksia, jotka heikensivät paikkakohdan liiman kiinnityskykyä. Polkupyöriä sai käyttää ainoastaan palvelustehtävissä. Pyörien käyttäjällä oli oltava aina mukanaan sotavarustuskirjanpidon kuittauskortti. Pyörät oli myös varustettava numerolevyillä, joissa oli merkintä SA, yksikön peiteluku sekä juokseva numero.
 

1./VP 33 naamioimassa ja urheilemassa


Viestipataljoona 33 toteutti ajanjaksolla naamiointikäskyä toden teolla. Merkintöjä naamiointitöistä on 1./VP 33:n sotapäiväkirjassa melkein jokaisella päivällä. Ajanjaksolla puhdistettiin ahkerasti majoitusaluetta. Huoltona komppania sai 8.5. 20 uutta kesäpuseroa. Yksiköstä osallistuttiin useisiin kilpailuihin. Alikersantti Lehtonen lähti 11.5. Karhumäkeen urheilutalolle kesäkursseille ja korpraali Aaltonen 12.5. kilpailulomalle TUL:n voimistelumestaruuskilpailuihin. Sotamies Laakso osallistui 14.5. Divisioonan nyrkkeilykilpailuun ja sai pronssia raskaassa sarjassa.

Sotamies Yrjö Lehtonen kuolee
 

Jalkaväkirykmentti 56:n 5. komppaniassa palvellut sotamies Yrjö Lehtonen kuoli 16. Kenttäsairaalassa 8.5.1944. Lehtonen oli syntynyt Liedossa ja asui Turussa. Hän oli haavoittunut Krivillä 7.5. illalla kiväärinluodista päähän Jakkara 2 -tukikohdassa. Komppania oli ottanut lohkolta vastuun edellisenä päivänä. Lehtonen on haudattu Turkuun Kaarinan hautausmaalle.

SA-kuva: 117990_r500
SA-kuva: 117990_r500

Aiheellinen varoitus Karhumäen lähettyvillä.

press to zoom
SA-kuva: 117989_r500
SA-kuva: 117989_r500

Kanttiini "Vitjakerho" JR 35:n lohkolla Karhumäellä. Kanttiinin lotat Hilkka ja Vieno Nieminen tauolla. Kanttiini voitti ensipalkinnon Itä-Karjalan suunnan kanttiinien välisessä kilpailussa viihtyisyydessään.

press to zoom
Asemasota 19.5. - 1.6.1944

Miehet hommiin suurhyökkäyksen varalta

Toukokuun ylittäessä puolivälin todettiin linnoitustyöt ensisijaisiksi. Käskyssä otettiin huomioon suurhyökkäyksen mahdollisuus ja arvioitiin vihollisen "perustavan onnistumislaskelmansa materiaalisen ylivoimansa häikäilemättömään massakäyttöön". -- On sen vuoksi vastuuntunnon puutetta, ellei jokainen komentaja ja päällikkö käytä vielä olevaa valmistautumisaikaa hyväkseen, vaan jättää hänen johtoonsa uskotut taistelijat vailla parasta mahdollista suojaa (1. Divisioonan käsky 20.5.1944).

Linnoitustöissä ohjeistettiin joukkoja keskittämään huomio lähisyvyyteen, jotta saataisiin aikaiseksi leveä ja vahva puolustusvyöhyke. Pääpuolustusalueen takaisten korsualueiden tuli muodostaa siiliasemiksi, joka suuntaan puolustautuviksi tukikohdiksi, jotka pystyisivät taistelemaan mahdollisen läpimurronkin jälkeen niin pitkään, että reservien vastaiskut palauttaisivat asemat. Yhdyshaudat tuli varustaa taisteluhaudoiksi, ja yhdyshautoja tuli rakentaa suojaavaan takamaastoon useita. Raskaat aseet tuli porrastaa syvyyteen niin, että ne kykenisivät tulittamaan pääpuolustuslinjan takamaastoa.

 

Huoltomuodostelmatkin saivat oman osuutensa asemien varustelutöistä. Ne saivat tehtäväkseen vitsaverkkoja, kimppuja ja verhouspuita, yhteensä 12.000 kappaletta. 22. Elintarvikevarastokomppania sai valmistettavakseen niistä suurimman osan, 2.000 vitsaskimppua. Urakan oli oltava valmis heinäkuun loppuun mennessä. Vitsaverkot valmistettiin 2½ metrin pituisista ja 2 cm paksuisista paju- tai koivuvitsaista. Nämä punottiin verkoiksi tyvet ja latvat vuorotellen samaan suuntaan. Latvat kierrettiin kuten aidan vitsat ja sidottiin solmimalla reunavitsaan. Risteyskohdat sidottiin sieltä täältä kierretyillä varvuilla. Kokoa valmiille verkkolevylle tuli 2x2 metriä, ja sen tuli kestää 1,5 metrin levyisen haudan päällä miehen paino. Vitsojen tekeminen ei ollut pelkkää käsityötä: 1. Divisioonan IV toimistossa oli nähtävissä piirrokset kutomislaitteesta, joka nopeutti vitsaverkkojen tekemistä.


1. Divisioonan kesäryhmitys


Kesäksi 1. Divisioonan puolustuslohkon, Saajärven lohkon, rajat muuttuivat. Sen läntisenä rajana oli linja Patalahti–Kirveslampi–Sassinlampi–Pommiharjun kaakkoispuolen lammen pohjoispää– Kinnasoja "i". Viimeinen tarkoittaa karttalehdellä esiintyvän Kinnasojan nimen "i"-kirjaimen kohtaa. Itäinen raja ei muuttunut. Divisioonan oikealla puolella oli 21. Prikaati ja vasemmalla puolella vahvistettu Rajajääkäripataljoona 5. Jalkaväkirykmentti 35 sai puolustettavakseen Suurilahden lohkon, vahvistettuna kranaatinheitinjoukkueella Erillispataljoona 4:stä. Viestipataljoona 33 sai tehtäväkseen rakentaa aikaisempia puhelinyhteyksiä hyväksikäyttäen lisää yhteyksiä 1. Divisioonan esikunnasta siirtyneeseen JR 56:n komentopaikkaan. Täältä yhteyksiä piti rakentaa edelleen rykmentin pataljooniin ja tykistön patteristoihin . VP 33:n 1. Komppanian miehet lähtivät pienissä osastoissa miehittämään etäämpänä Maaselän kannaksella olevia viestikeskuksia.

 

Vihollistoiminnasta ja muista vaaroista

Venäläisten partiot olivat olleet riesana vuoden alussa, mutta joukkojen vaihduttua Maaselän kannaksella helmi-maaliskuussa vanginsieppaustoiminta ja muu partiointi vähenivät. Sen sijaan uudet yksiköt vastapuolella  harjoittivat tavanomaista aktiivisempaa tulitoimintaa, etenkin jalkaväen aseilla. 

Vihollisen syyrhyökkäystä pidettiin epätodennäköisenä, ja arveltiin tämän öisten tiedustelulentojen liittyvän partisaani- ja desanttitoiminnan valmisteluihin. Rykmentillä oli ilmatorjuntaan it-yksiköiden lisäksi oma "Moottoroitu väijytysosasto", johon kuului kaksi 20 mm panssarintorjuntatykkiä. Sen tehtävä oli liikehtiä 20.5. alkaen Kivikangas–Jouhivaara–Karjalan Maaselkä–Liistepohja -välillä tehtävänään väijyttää selustaan lentäneitä lentokoneita. Kaikki kiväärit, konekiväärit tai panssarintorjuntakiväärit, joita ei käytetty maataistelutoimiin, tuli olla käytettävissä matalalla lentäviä koneita vastaan. Rykmentin lohkon ilmavalvontaelin sijaitsi Suurlahdessa.

 

Miehiä jouduttiin jälleen muistuttamaan räjähtämättömien ammusten vaaroista, kun aliupseeri kuoli ja mies haavoittui vaikeasti maastoon jääneen kranaatin räjähdettyä 27.5. Asiasta määrättiin pidettäväksi miehille oppitunnit räjähtämättömistä ammuksista ja miinoista.

 

Ruokavoroja liikkeellä


Muun muassa 22. Talouskomppania sai  1. Divisioonan 1. ETp:lta (elintarvikkeiden täydennyspaikalta) ilmoituksen, jossa kerrottiin elintarvikkeiden varkauksista. Tapauksissa osa tai kaikki kolleissa olleet elintarvikkeet oli korvattu hiekkasäkeillä.

Ensimmäisessä tapauksessa 29. Pioneeripataljoonan kelirikkovaraston 10 kg:n sokeripakkauksista kaksi kilon pakkausta oli korvattu hiekalla. 10 kg:n pakkaus oli alkuperäisissä liimapapereissa. Toukokuun 23. tuli toinen tapaus ilmi III/JR 25:ssä. Täälläkin oli kilon sokerisäkki korvattu hiekalla ja lastuilla täytetyllä paketilla.  Aikaisemmin vastaava rikosaalto oli ollut kesällä 1942 Turussa, missä erään sokeritehtaan pakkaajan todettiin olleen syyllinen sokeripakkausten täyttämiseen hiekalla. Viestipataljoonan turkulaisillakin oli ollut riemun hetkiä huhtikuussa, kun 2./VP 33:n saamassa 10 kilon marmeladilaatikossa oli kaikki neljä 2,5 kg:n laatikkoa täytetty hiekalla ja kaurapuurolla.

1./VP 33:n kuunvaihde ja valistustoiminnasta

 

Yksikön metalliesineet leimattiin 24.5. SA-merkinnällä aseita lukuun ottamatta. Kangasteltat  tarkistettiin 27.5., numeroitiin ja kuivattiin ulkoilmassa.

 

Viestimiehet liikkuivat kuunteluasemien väleillä ja kävivät viestikursseilla. Alikersantti Knuutila oli kurssilla 29.5. toisen aliupseerin, kahdeksan radiomiehen ja viiden puhelinpuolen miehen kanssa.

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä ensimmäisen komppanian miehet olivat muun muassa seuraavissa töissä:
Puhelinkeskuksissa oli 9 aliupseeria ja 18 miestä. Radioasemilla I-III oli 2 aliupseeria ja kuusi miestä. Kuunteluasemilla oli yksi aliupseeri ja 11 miestä. Huoltotehtävät veivät 14 sotilasta ja viestikurssit 15 (myös yhden upseerin), mutta eniten komppaniasta oli sotilaita komennuksilla yksikön ulkopuolella: peräti kolme upseeria (komppaniassa oli kaiken kaikkiaan 5 upseeria), kaksi aliupseeria ja 22 miestä. 

Lomailemassa oli kaksi aliupseeria ja 12 miehistön jäsentä. Näiden lisäksi kuusi miestä oli maatalouslomalla ja kolme lomamatkalla. Kun muissa tehtävissä (vartiointi, sairaalassa olevat jne.) olevat lasketaan mukaan, oli komppaniassa 1.6. 143 sotilasta.
 

Pataljoonan 1. komppanian yhteiset valistus- ja virkistystilaisuudet jäivät vähäisiksi yksikön ollessa hajallaan. Ainoastaan pataljoonan ja divisioonan järjestämiin tilaisuuksiin osallistuttiin, ja Metsäpirtissä käytiin katsomassa elokuvia.

 

Tapsi-kanttiinissa järjestettiin asemiesilta 29.5., johon otti osaa 36 miestä 1. Komppaniasta ja 11 miestä kursseille komennetuista. Ohjelmaa pidettiin monipuolisena. Tietovisan voitti 1. Komppanian joukkue, joka koostui kersantti Karkiosta, alikersanteista Lehtonen ja Arjaluoto sekä sotamies Ruotsalaisesta. Voitto saatiin Aromi-joukkueesta (Aromi oli puhelinkeskus) pistein 35–21. Alikersantti Lehtosella oli monien lietolaisten mukaan valokuvamuisti, (hän osasi muun muassa Liedon puhelinluettelon ulkoa). siitä lienee ollut apua kilpailussa.

Liedon museon kokoelmat
Liedon museon kokoelmat

Metsäpirtin musiikkijuhlan ohjelmalehtinen 28.5.1944.

press to zoom
bottom of page