top of page
Asemasota 1. - 14.7.1943

Jalkaväkirykmentti 35 hälytysvalmiuteen
 

Puolen yön jälkeen 4.7. annettiin 1. Divisioonan esikunnalta hälytys. Rykmentin I pataljoona tuli saada puolessatoista tunnissa marssivalmiiksi, jolloin vuorossa olisi autokuljetus. Rykmentin komentaja sai suoran yhteyden Maaselän Ryhmään, ja keskustelun seurauksena myös III/JR 35 komentaja kapteeni Honkala sai käskyn marssivalmiudesta. Pataljoona tultaisiin alistamaan Rajajääkäripataljoona 5:lle. Pataljoona kuljetettaisiin kuorma-autoilla Paatenevaaraan, missä se ilmoitettaisiin majuri Kivikolle. Mukaan tuli ottaa vahvistettu tuliannos, kolmen päivän kuivamuona ja telttoja oman harkinnan mukaan. I pataljoonan esikäsky peruttiin hieman ennen kello yhtä. Pataljoonassa suoritettiin kuitenkin koulutuksen vuoksi hälytys komppanioittain. III pataljoonan hälytys jatkoi, ja rykmentin komentaja lähetti kello 06.10 luutnantti Tammisen noutamaan tulevia kuorma-autoja vastaan Petkellahden tienhaaraan. Varttia myöhemmin saatiin selitys hälytykselle: vihollinen oli päässyt pataljoonan voimin läpimurtoon Seesjärven ja Jolmajärven välisellä kannaksella. Rykmentin komentaja itse lähti Paateneeseen kello 07.00.

Komentaja pääsi perille kello 08.45, jolloin majuri Kivikko selosti tilanteen: vihollinen oli päässyt etenemään jo Jolmajärven rantaan ja sai vallattua Pokonvaaran  Etulinjassa olivat linjat ennallaan. Honkalan pataljoona oli tuolloin kokonaisuudessaan liikkeellä. Kello yhdentoista jälkeen totesi suomalainen partio, että vihollinen oli vetäytynyt Pokonvaarasta ja oli tulotietään pitkin matkalla itään. Puolta tuntia myöhemmin Honkala pataljoonineen oli perillä ja jäi toistaiseksi reservin majoituspaikalle Salkovaraan. 11. Komppania ja yksi kranaatinheitin siirrettiin Suonteleen kautta kannaksen eteläosaa miehittävän joukkueen vahvistukseksi. Iltaan tullessa kaikki osastot olivat perillä, ja kaikki oli rauhallista. III/ JR 35 pääsi palaamaan entiselle majoitusalueelleen vasta 12.7. Kapteeni Honkala jäi lomalle heti paluun jälkeen 13.7. Pataljoonan vastaavaksi komentajaksi määrättiin kapteeni Mäkelä.

Läpimurron tehnyt venäläinen osasto oli 33. Hiihtoprikaati, joka hyökkäsi suomalaista kenttävartiota vastaan. Yksikkö oli ollut kiusana myös maaliskuussa Seesjärven etelärannalla.

VP 33 muuton jälkeen – ahkeraa rakentamista

Mieliala Viestipataljoona 33 sotilaiden keskuudessa oli hetkellisesti madaltunut kesäkuisen muuton yhteydessä, mutta uudella alueella erämaassa oli tartuttu toimeen. Vaikeinta oli puutavaran saanti rakennustöihin. Hirsiä siirrettiinkin vanhoista paikoista uuteen käyttöön. Pataljoonan komentaja kiitteli alaistensa ahkeruutta ja osaamista uusien majoituspaikkojen raivaamisessa ja puhdistamisessa sekä saunojen, asuinkorsujen ja erilaisten suojien rakentelussa. Saunaan päästiinkin heinäkuun alusta alkaen Saravaarassa tiistaisin ja perjantaisin. Kaivo saatiin kuntoon 10.7., ja 1. Komppanian I joukkueen keittiössä oli tuolloin jo seitsemän hirsikertaa. Omaa saunaa koetettiin ensimmäisen kerran 14.7., jolloin löylystä tuli vielä melkoisen höyryistä johtuen hirsien tuoreudesta. Lämpöä sauna kyllä piti: kaksi seinää oli rakennettu maata vasten.

Viestimies Kavander muurasi Sarka-keskuksen yhteyteen kamariin hellan 3.7. Asunto oli entinen paja, jonka lattia oli vuorattu aaltopahvilla. Kämppä oli siinä kunnossa, että miehet pystyivät vaihtamaan teltta-asunnon taas oikeaan taloon. Illalla lomalta palannut Teuvo Virtanen pääsikin suuresti kohentuneisiin majatiloihin. Osa joutui jatkamaan edelleen asumista pahviteltoissa. 1. Komppanian kuusi pahvitelttaa oli pystyssä harjulla 1/2 kilometrin päässä Saravaaran kylästä. Ne olivat huomattavasti kangastelttoja mukavampia asuinsijoja. Harju kasvoi keski-ikäistä koivua ja mäntyä, ja sen toinen syrjä laski pieneen järveen.

Ajanjakson viimeisenä päivänä, 14.7. Keskuskomppanian toimisto muutti pahviteltasta talonmuotoiseen pahviparakkiin. Edellisenä päivänä oli useiden lomalta palanneiden vuoksi tungos majoitustiloissa. Tyhjäksi jääneestä toimistoteltasta tehtiinkin HTK, Henkilötäydennyskeskus, johon muuttivat keskusjoukkueesta sotamiehet Niemi ja Kortelainen sekä radistit Helin, Knuutila, Kuusela, Taskinen ja vielä keskuskomppaniasta Oiva Ryökäs päälliköksi. Teltta sisustettiin aaltopahvilevyllä kauttaaltaan. Muuallakin päällystettiin telttojen kattoja pahveilla ja osittain tervapaperilla.
 

Vähän urheilua, kysymys lomista ja manailua menetettyjen viljelysmaiden takia


Viestipataljoonassa urheilua oli heinäkuun alussa järjestetty hyvin vähän. Lajeina harrastettiin ainoastaan uintia, murtomaajuoksua sekä käsi- ja jalkapalloa. Jokaisen yksikön tuli luetteloida kuun aikana urheiluvälineensä. Heinäkuun 12. päivänä oli 1. Komppanialla pesäpalloja 1 kappale, jalkapalloja 1 kappale, pesäpallomailoja 2 kappaletta, työntökuulia 1 kappale sekä kiekkoja 1 kappale. 2. ja 3. Komppanialla oli lähes samanlainen tilanne, esikunnasta puuttuivat kiekot tyystin. Yhteensä pataljoonalla oli viisi jalkapalloa ja pesäpallomailaa, kolme pesäpalloa ja kiekkoa sekä neljä työntökuulaa. Muutakin virkistystä saatiin, kun iltahartauksia alettiin jälleen pitää Saravaaran kylässä. Turun Teatterin näyttelijöitä päästiin seuraamaan kylään 11.7. näiden rintamakiertueella.
 

Kotiolot sekä lomat kiinnostivat monia, ja monet naimattomat miehet arvostelivat lomakäytäntöjä: tultaisiinhan monia heistäkin tarvitsemaan kotirintamalla peltotöihin, vaikka omaa perhettä ei ollut perustettu. Palvelustehtävien runsauden vuoksi ei koulutusta ollut ehditty järjestää, paitsi yhtenä päivänä upseerikoulutusta. Keskuksittain järjestettiin kivääri- ja pyörätarkastukset 5.7., jolloin todettiin kiväärien olevan erinomaisessa kunnossa. Pataljoona oli hälytysvalmiudessa 13.7., kun kapteeni Sipilä antoi kulopalovaroituksen.


Menetettyjen perunamaiden tilalle oli saatu uudet ja vanhat Karhumäellä vastaanottaneet osoittivat sovinnonhalua asian suhteen. VP 33:lle jäivät kaikki lasinalaiset viljelmät ja lataamon luona oleva perunamaa. Pataljoonan uudet perunamaat tosin olivat hoitamattomia ja niihin käytettyjen siemenperunoiden laatu oli hyvin heikko. Yksityisiä varoja perunanistutuksiin uhranneille luvattiin hyvitystä valistusrahoista.
 

Katsaus Viestipataljoonan upseeristoon


Upseerit olivat usein komennuksilla, kouluttajina tai saivat siirron toisiin yksiköihin. Heinäkuussa 1943 Viestipataljoona 33:n komentajana oli majuri Yrjö Järvinen. Hänen adjutanttinaan toimi luutnantti Jorma Rannikko ja pataljoonan toimistoupseereina olivat kapteeni Yrjö Neuvo, luutnantit Mauno Isotalo ja Henrik Nyholm sekä vänrikki Koitto Palomäki. Talousupseerina oli luutnantti Vilho Kujanpää.Viestivarikkojoukkueen johtajana toimi luutnantti Helge Jääri ja mekaanikkojoukkueen Lauri Lönkä. Kapteeni Neuvo ja vänrikki Palomäki olivat heinäkuussa komennuksella divisioonan viestitoimistossa.

1. Komppanian eli keskuskomppanian päällikkönä oli kapteeni Ilmari Sipilä, joka oli saanut ylennyksen kuukautta aiemmin. Keskusjoukkueenjohtajina olivat luutnantit Pentti Heikkilä ja Jaakko Säteri. Jaakko Säteri oli myös pataljoonan urheilu-upseeri. Hänen  pataljoonan komentaja majuri Järviseltä kesäkuun lopussa tehtävään saamansa suositukset olivat erittäin hyvät. 2. Komppanian eli puhelinkomppanian päällikkönä oli kapteeni Eino Halmevirta, ja vastaavana päällikkönä toimi kapteeni Tauno Virta. Puhelinjoukkueiden johtajia olivat luutnantit Pentti Uusimäki ja Veikko Ranta sekä vänrikki Mauri Walka. 3. Komppanian päällikön virkaa hoiti luutnantti Jouko Mäntynen, puhelinjoukkueenjohtajina olivat luutnantti Leo Neuvo sekä vänrikit Helge Sihvonen ja Pentti Markkula. Sihvonen oli komennuksella JR 35:n esikunnassa.
 

Ohjeistusta sielunhoidosta


Saravaarassa ja muualla takalinjassa 1. Divisioonan miehet oli helpompi koota sielunhoitotyötä varten. Divisioonan esikunta määräsi, että jumalanpalveluksia tuli pitää ohjesäännön mukaisesti sunnuntaisin ainakin kahdesti kuussa, ja jokaisen iltahuudon jälkeen tuli pitää iltahartaus. Virrenveisuuta johtamaan tuli määrätä pystyvä esilaulaja sekä rukouksen (Isä meidän ja Herran siunaus) lukijaksi kaksi tai kolme sopivaa miestä, jotka suorittivat tehtävänsä vuoroittain eri iltoina. Viestipataljoona 33:lle jaettuun kappaleeseen käskyä on kirjoitettu tämän ohjelmakohdan viereen iltahartausten ajankohdaksi kello 21.00. Niitä alettiin järjestää 5.7. alkaen, mikäli sääolosuhteet vain sallivat hartaudet. Viestipataljoonaa kävi harjoittamassa virsilauluun kanttori, korpraali Hokkanen.

Koulutusviikkojen ohjelmaan tuli varata pastorille ainakin 1–2 oppituntia sielunhoidon alalta.  Samoin aloitettiin virsiharjoitukset niin, että rykmentin kanttori oli viikon kerrallaan kuukaudesta kunkin pataljoonan pastorin käytettävissä ja kuun neljännen viikon rykmentin pastorin opastuksella harjoittamassa yksiköitä. Divisioonan kanttori harjoitti vastaavasti divisioonan välittömässä alaisuudessa olevia yksiköitä. Kanttorin vieraillessa järjestettiin sillä viikolla 45 minuuttia kestävä virrenveisuutilaisuus ennen pastorin pitämää viikkohartautta.

Pastoreita kehotettiin kiinnittämään erityistä huomiota henkilökohtaisiin tapaamisiin. Kesäaika, uudet majoitusolot sekä palvelu taaempana etulinjasta mahdollisti sen paremmin kuin ennen. Pastoreita kehotettiin käyttämään tilaisuuksien järjestämisessä erilaisia seuroja, raamattupiirejä ja muita vastaavia, sekä keksimään uusia olosuhteisiin sopivia keinoja. Käsky päättyy "Sen ohella pyrittäköön myös hyvätasoisiin suorituksiin, joita olisi kuka ties tilapäisesti mukaan sattuneen vieraankin ilo nauttia".

SA-kuva: 98424_r500
SA-kuva: 98424_r500

Saravaaran kylä hyökkäysvaiheessa 6.11.1941 valtauksen jälkeen. Kylä jäi koskemattomana suomalaisten haltuun, ja tuli asemasodan aikana tutuksi monelle suomalaiselle sotilaalle.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Karhumäellä saatettiin viljellä kasveja Vitskan kasvihuoneissa, kuvassa 1./VP 33:n viljelyksiä.  Kenraaliluutnantti Laatikaiselle kasvatettiin kasvihuoneessa mansikoitakin, mistä syystä 1. Divisioonan komentaja Paavo Paalu nimesi Laatikaisen "mansikkakenraaliksi".

press to zoom
SA-kuva: 138713_r500
SA-kuva: 138713_r500

Turun teatteri esiintyy rintamalla heinäkuussa 1943.

press to zoom
SA-kuva: 138715_r500
SA-kuva: 138715_r500

Turun teatterin tanssiesitys.

press to zoom

Lotta saapuu Suomussalmelle

 

Ilmavalvontalotaksi komennuksen saanut turkulainen Sylvi Reinikainen (s. Aho) saapui kesällä 1943 komennuspaikalleen Suomussalmeen Viitalaan. Paikka oli Raatteen maantiellä tien vieressä. Paikalla oli yhteensä neljä lottaa. Kaksi lotista oli turkulaisia ja kaksi suomussalmelaisia. Reinikainen oli käynyt aiemmin ilmavalvontakurssin Hämeenlinnassa. Kurssi kesti noin kaksi viikkoa. Hämeenlinnassa lotat kävivät harjoittelemassa Aulangon näköalatornissa, missä he kiipesivät sinne rakennetulle lavalle. Kursseilla päiväohjelmaan kuului aamukahvin jälkeen upseerien pitämä opetus. Lotat oppivat käyttämään kenttäpuhelinta, liittämään keskusten lankoja yhteen ja ottamaan radioyhteys. Heille opetettiin myös perussähkötekniikkaa. Lotat asuivat Hämeenlinnassa Maatalousopistolla.

 

Suomussalmella valvottiin etenkin Oulua kohti lentäviä koneita, joista tehtiin ilmoitus ilmavalvontakeskuksiin. Ilmavalvonta-asema oli rakennuksen katolla. Vahdissa oltiin yötä päivää vuoroittain. Ilmoituksessa kerrottiin mihin aikaan ja mitä koneita nähtiin. Ilmoitukset tehtiin radiolla. Yleensä havaittiin vihollisen hävittäjiä, mutta näitäkin harvakseltaan.  Lotat olivat myös pari viikkoa Vuokissa. Muonituksen lotat saivat saksalaisilta, mutta alueella oli pääasiassa suomalaisia yksiköitä. Muonaa tosin oli sangen vähän, kerran annokseksi saatiin mätiä perunoita.

 

Suomussalmella piti ulkona liikkuessa varoa desantteja. Lähellä olevassa suomalaisten esikunnassa käydäkseen lottien piti soutaa veneellä Kientajärvestä lähtevän joen yli. Etenkin lähellä olevasta Vuokista kerrottiin kauhutarinoita partisaanien veriteoista. Ylipäätään Suomussalmella oli rauhallista. "Tappioitakin" tosin tuli, nimittäin eräs lehmä oli ihastunut lottien pukuihin ja otus söi kerran pesun jälkeen kuivumaan jätettyjä vaatteita.

Reinikaisen komennus päättyi 1944, kun hän palasi koulutielle. Reinikainen oli ollut aiemmin vapaaehtoisena Rannikkotykistörykmentti 5:ssä kansliassa.

Koulutusta Jalkaväkirykmentti 35:ssä

 

Rykmentissä aloitettiin uudella alueella monenlainen sotilaskoulutus 8.7. alkaen. Tuona päivänä upseereita siirrettiin Maasotakouluun. Samalla rykmentin adjutantiksi määrättiin luutnantti Yli-Lonttinen, tiedustelu-upseeriksi luutnantti Myllylä ja lähettiupseeriksi luutnantti Boxberg. Aliupseerikoulu (A.U.K.)  aloitti toimintansa 10.7. II Pataljoonan majoitusalueella. Koulun johtajana toimi kapteeni Sammalkorpi.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Päivärinnan navettarakennus Suomussalmella heinäkuussa 1943.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Lottia majoitustilassaan Suomussalmella.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Piirros Viitalan rakennuksista.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Ilmavalvontaa Suomussalmella. Rakennuksen katolle rakennettu ilmavalvonta-aseman lava.

press to zoom
Asemasota 15. - 28.7.1943

Jalkaväkirykmentti 35 heinäkuun loppuessa

 

Kiitos takalinjalle muuton Jalkaväkirykmentti 35 säästyi kuun aikana tyystin kaatuneilta ja haavoittuneilta. Yksiköiden kierrättämisellä rintamavastuusta reserviin  tasattiin tappioita eri divisioonien välillä. Yleistilanne yksikössä olikin lepovaiheessa heinäkuussa hyvä.

Vuorolomaprosentin kasvattaminen 12%:iin piristi monia, ja korjasi taannoin maanviljelyslomien aiheuttamaa mielipahaa. Rykmentin juhlatilaisuudet heinäkuussa olivat lähinnä kenttäjumalanpalveluksia. Kirjastojen käyttö oli kesäkautena laimeaa. Sanomalehdet saapuivat ajallaan ja ne jaettiin tasapuolisesti. Jokaisessa pataljoonassa toimiva kuoro piti yllä musiikkiharrastusta. Muuton yhteydessä kesäkuussa menetettiin niin soittimia kuin siirroissa miehiä, mikä latisti orkestereiden toimintaa. Radiota kuunneltiin innokkaasti. Teattteripuolelta oli päästy seuraamaan aiemmin mainitun Turun Teatterin kiertueen lisäksi Karhumäen Poikia ja Seinäjoen Kisattaria.

Rykmentin jalkapallojoukkue voitti Maaselän Ryhmän mestaruuden. Hyvän sään ansiosta oli mahdollista urheilla entistä enemmän, ja korpeen oli raivattu erilaisia urheilukenttiä ja metsäteillä harjoiteltiin juoksua. Uimassa käytiin paljon, kuuma heinäkuu edisti selvästi lajin harrastamista. Puhdetöitä tehtiin edelleen jonkin verran. Heinäkuussa veistettiin rykmentin keskuudessa erityisesti vuolukivistä puhdetöitä.
 

Karhumäen kesäkisat


Karhumäellä järjestettiin 17.–18.7. kesäkisat, jotka olivat samalla Maaselän Ryhmän yleisurheilumestaruuskilpailut. Kisat alkoivat 17.7. kello 17.30 avajaisilla, joita seurasivat yleisurheilukilpailut. Kisojen ylijohtajana toimi everstiluutnantti Selinheimo. VP 33:n väkeä oli mukana järjestämässä kisoja: lietolainen luutnantti Jaakko Säteri toimi voimailussa kisojen järjestyspäällikkönä ja nyrkkeilyn arvostelutuomarina oli kersantti Itkonen. Lippujen ennakkomyynti alkoi Vakon kirjakaupassa 12.7., ja lippuja tapahtumiin saattoi ostaa kilpailupaikalta 1½ tuntia ennen kilpailun alkua.

Ensimmäisen päivän lajeina kilpailtiin 200 metrin juoksun alkuerät, korkeushyppy, keihäänheitto, 800 metrin juoksu, 3000 metrin juoksu, 200 metrin juoksun loppukilpailu sekä 4 X 80 metrin naisten viesti. Kello 20.00 järjestettiin paini- ja nyrkkeilykilpailut. Nyrkkeily- ja painikilpailut järjestettiin Teatteritalon viereisessä huvipuistossa. Toinen päivä 18.7. aloitettiin puolelta päivin jatkamalla edellisen illan paini- ja nyrkkeilykilpailuja. Yleisurheilukisat jatkuivat kello 15.00, ja lajeina juostiin 100 metrin juoksun alkuerät sekä koeteltiin taitoja ja voimia pituushypyssä ja kuulantyönnössä. Seuraavaksi juostiin 1500 metrin juoksu, sadan metrin juoksun loppukilpailu ja 400 metrin juoksun alkuerät. Tätä seurasi kolmiloikka (käskyssä kolmiloikkaus), kiekonheitto, 400 metrin juoksun loppukilpailu ja 5000 metrin juoksu. Viimeisenä yleisurheilulajina urheiltiin 100 X 200 X 300 X 400 metrin viestijuoksu. Yleisurheilukisoista saattoi siirtyä seuraamaan pyöräilijöiden kello 20.15 lähtöä 30 kilometrin maantieajoon. Tätä ennen oli pelattu Äänislinnan ja Karhumäen välinen jalkapallo-ottelu. Ottelun väliajalla järjestettiin marssilaulukilpailu.


Jalkaväkirykmentti 35:n ja VP 33:n sotilaat pääsivät kuorma-autokuljetuksilla seuraamaan Karhumäen kesäkisoja, jotka järjestettiin 17.7.–18.7.  Kisoja pääsi seuraamaan jompana kumpana päivänä. Viestipataljoonalaiset lähtivät erämaasta aamulla kello 10.00 25 kilometrin matkalle kisapaikalle. Paluu venyi puoliyöhön. Viikkoa myöhemmin kesäkisojen jälkeen järjestettiin yleisurheiluottelut eri rintamien kesken. Kamppailut käytiin Karhumäen, Äänislinnan, Syvärin ja Aunuksen välillä. 1. Divisioonasta päästiin seuraamaan kilpailuja kuten aiemminkin, jompana kumpana päivänä. Kisayleisöksi lähti 24.7. VP 33:sta kahdeksan aliupseeria ja yhdeksän sotamiestä. Seuraavana päivänä meni kahdeksan aliupseeria ja 16 sotamiestä.
 

Viestimiehet ahkeroimassa heinäkuun kuumuudessa

 

Viestipataljoona 33:n kersantti Oiva Ryökäs tuumi päiväkirjassaan liikojen lihojen karisevan viestimiesten päivärytmillä. Sää oli lämmin, ja päivät pitivät sisällään puhelinpylväiden pystyttämistä ja lankojen vetämistä. Samalla rakennettiin sähkölinjaa Saravaaran kylästä majoitusalueelle. Perjantaisin, kuten 16.7. oli jokaisella viestimiehellä pakollinen viiden kilometrin juoksu- tai kävelylenkki. Tätä seurasi sauna, josta käytiin useita kertoja uimassa.

Saravaaran korvessakin oltiin huolestuneita tulevista lomista. Liikkui huhuja, joiden mukaan niitä olisi karsittu alkuperäisistä. Paavo Heinistä oli saattamassa lomille asemalla 19.7. suuri joukko muita viestipataljoonalaisia. Pataljoonassa järjestettiin taas koulutusta sotilaille, kun kiinteän johdinlinjan (eli avojohdinlinjan) rakentamisesta pidettiin oppitunti 15.7.  Tämä tarkoitti siis opetusta orsille tai koukuille rakennetun, eristämättömistä johdoista tehdyn puhelinyhteyden rakentamisesta.

Kieliopiskelua


Tohtori Väänänen Helsingin yliopistosta saapui järjestämään Karhumäen sotilaskotiin saksan ja latinan pro exercitio -kokeet 18.7. Suulliset kokeet pidettiin seuraavana päivänä. Kokeisiin piti ottaa mukaan kirjoitusvälineet sekä 30 markan (4,93 €) kirjoitusmaksu. Kokeisiin saivat osallistua ne ylioppilaat, jotka olivat osallistuneet divisioonassa järjestettyihin kursseihin kyseisissä kielissä. Myös muut ylioppilaat saivat osallistua. Kursseille osallistuneille järjestettiin koeajaksi majoitus ja muonitus mutta muut joutuivat huolehtimaan näistä tarpeista itse.
 

Majoituksen kohentamista ja muutenkin erämaaelämä siedettävämmäksi

 

Sähkölinjojen rakentaminen edistyi niin hyvin, että 20.7. paloi HTK:n pahviteltassakin 220 v. 25 w:n sähkölamppu. Generaattori pyöri iltaisin 21.30 alkaen puoleenyöhön. Lieneekö liittynyt valonsaantiin, mutta viestimiehet Mattila ja Into Haapanen aloittivat 21.7. jälleen pärekorien teon iltapuhdetöinä. Illalla kello 23.30 radisti Helin soitti teltassa haitaria muiden iloksi.


Heinäkuu kävi niin kuumana, että sähkölinjoja ja puhelinpylväitä pystyttävät miehet kävivät uimassa useaan kertaan päivässä, ja toisinaan majoitusalueella liikuttiin pelkissä uimahousuissa. Uimisesta innostuneet viestimiehet rakensivat 24.7. ponnahduslautaa järven rantaan. Lauta saatiin kuntoon kaksi päivää myöhemmin, ja korkeutta sillä oli kaksi metriä. Lauta tuli kovaan käyttöön, ja jotkut hyppivät siltä päivässä 20 kertaa. Ensimmäisten uimakisojen paikka oli 29.7., jolloin pataljoonan mestaruudesta kilpailtiin 100 metrin vapaa- ja rintauinnissa.

Aamupäivällä 15.7. tehtiin ETp:llä olevalla höylällä päreitä saunan kattoa varten. Perunamaat puolestaan perattiin 23.7. Majoitustilojen valmistuessa arki Saravaarassa alkoikin palata samanlaisiin uomiin kuin Karhumäellä.
 

Havaintoja erämaassa


Kesäkuun lopulla oli annettu käsky laatia peitepiirros kaikista torjunta-alueella olevista metsäkämpistä, autiotaloista ja parakeista. Näitä kohteita oli myös pidettävä silmällä kiertelevillä partioilla. Partiointi myös pyrittiin yhdistämään koulutukseen. Kersantti Oiva Ryökäs lähti neljän miehen partion johtajana divisioonan esikunnan selusta-alueelle partioimaan aamulla 22.7. Partio teki 17 kilometrin lenkin käytännössä koskemattomassa korvessa. Ainoina suunnistusavuina olivat kartta ja kompassi. Matkalla korvessa he eivät tavanneet ainoatakaan ihmistä. Tuoreita jälkiäkään ei näkynyt. Siellä täällä oli vanhoja taisteluhautoja, havutelttoja, tukkilauttoja ja muita merkkejä menneistä sotatoimista. Matkalla partion miehet kävivät uimassa Ahvenjärvessä ja Suur-Perkemälammessa. Maasto oli hyvin soista ja hellekin kiusasi, joten miehet olivat hyvin väsyneitä palatessaan illalla kello 17.30. Seuraavana päivänä Ryökäs laati peitepiirrokset retkestään.

SA-kuva: 122272_r500
SA-kuva: 122272_r500

Kesäkisojen avajaiset 17.7.

press to zoom
SA-kuva: 121758_r500
SA-kuva: 121758_r500

Alikersantti Tapio Rautavaara heittää keihästä. Syntymässä voittotulos, 65,22 metriä. Elokuun harjoituksissa Rautavaara onnistui heittämään silloisen  maailmanennätyksen, 80,97 metriä jota ei kuitenkaan merkitty viralliseksi kisatulokseksi.

press to zoom
SA-kuva: 121762_r500
SA-kuva: 121762_r500

Painia seurataan Karhumäen Huvipuistossa.

press to zoom
SA-kuva: 121759_r500
SA-kuva: 121759_r500

100 metrin juoksun loppukilpailu.

press to zoom
SA-kuva: 140110_r500
SA-kuva: 140110_r500

Auran Pojat saamassa palkintonsa Karhumäen kesäkisojen viestikisoista.

press to zoom

SS- joukot palaavat - sotilasarvot selviksi

 

Saksan armeijan SS-joukoissa (Schutzstaffel, suom. suojajoukot) palvelleet suomalaiset palasivat kotimaahansa 1.6.

 

Miehet vapautettiin Saksan palveluksesta 11.7. ja siirrettiin Suomen puolustusvoimiin. SS:n sotilasarvot poikkesivat muista sotilasarvoista, joten yksikössä palvelleille suomalaisille piti laatia sopivat vastineet omista sotilasarvoista.

 

Osa SS-joukoissa palvelleista palasi Suomeen jo aiemmin, ja 1. Divisioonan esikunnan käskyssä 23.7.1943 [n:o 3559/I/4]  annettiin heitä varten ylennysohjeet, jotta nämä saisivat ylennyksen vastaavaan saksalaiseen arvoon.

bottom of page