top of page

Taistelut Muolaalla lietolaisten kaivamissa asemissa

Lietolaistenkin kaivamissa asemissa Muolaan kirkolla  taisteli JR 4:n (ent. 3./JR 31) 3. komppania. Veteraani Aake Kaarnama on muistellut näitä vaiheita kirjoituksessaan Kansa Taisteli -lehdessä. Komppanian vasen siipi oli Muolaan Kirkkokärvellä ja sen rannasta kohoavan kirkon mäellä oli I joukkueen tukikohta, jonka päällikkö Kaarnama oli. Etelästä tuleva maantie kulki kirkon ohi aivan sen kiviaidan vieritse. Taisteluasemien edessä, noin 300 metrin päässä oli kivilohkareista tehty tankkiesteitä ja sen sisäpuolella pari riviä piikkilankaesteitä. Kirkkotarha kiviaidan sisäpuolella oli kaivettu täyteen ampumahautoja. Vain yksi konekivääripesäke oli saatu katettua. Asuinkorsuja oli vain yksi, joka sekin oli pienehkö.

Ensimmäiset viholliset olivat Muolaan puolustuslinjoilla Suomen itsenäisyyspäivänä. Suomalaisten tykistö kuitenkin karkotti nämä pienet osastot. Joulukuun 8. hyökkäyksiä yritettiin suuremmin voimin ja kahdeksan panssarivaunun tukemina. Yksi tankeista juuttui tankkiesteisiin ja vihollisen jalkaväelle tuotettiin pahoja tappioita. Muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen vihollinen räjäytti aukon esteisiin. Aamulla ankaran tykistökeskityksen saattelemana 15 tankkia lähestyi estettä. Etummaiset vaunut ajoivat jonossa läpi esteistä ja alkoivat levittäytyä hyökkäykseen. Suomalaisten tykistö ei Kaarnaman ampumien valoammusmerkkien jälkeen ampunut. Tankit etenivät ja aloittivat talojen, asemien ja kirkon tulittamisen. Jalkaväki ei seurannut vaunuja.

Vihollisen vaunuja yritettiin aluksi tuhota polttopulloilla, mutta ne eivät syttyneet. Tankintuhoajiksi valituista toinen kaatui ja toinen haavoittui yrityksissä. Yksi suomalaisten kirkkoaidalla olevien asemien eteen pysähtynyt vaunu saatiin kuitenkin tuhottua kasapanoksin. Illan hämärtyessä toiset vaunut lähestyivät jälleen kirkkomäen tukikohtaa, tällä kertaa lähestyen maantien toisella puolella olevan taloryhmän luokse kaivettuja asemia. Vaunujen kyydissä oli jalkaväkeä, jota Kaarnaman joukkue tulitti omista asemistaan. Vaunut jättivät miehet mäelle ja palasivat hakemaan lisää muiden vaunujen suojatessa. Suomalaisten puolelle saapuu vahvistukseksi kevyen osaston joukkue. Yöhön tultaessa hyökkäys hiipui, ja panssarivaunujen mäelle tuomat viholliset hiipivät tiehensä. Vihollinen menetti hyökkäyksessä kahdeksan vaunua, pääasiassa tankkiesteissä syntyneiden vikojen vuoksi. Yksi tankeista jumiutui juuri sopivasti panssarivaunuihin syntyneen esteen kohdalle, ja pioneerien räjähteillä se saatiin heitettyä täydellisesti keskelle syntynyttä aukkoa tukkeeksi.

 

Kirkon sisälle saatiin taistelun jälkeen panssarintorjuntatykki, mistä se pystyi hallitsemaan tietä tulellaan. Avuksi tullut kevyen osaston joukkue jäi mäelle tueksi. Miehistökorsun ahtaus korostui entisestään. Samana iltana, kun komppanialle luvattiin vaihto taakse lepoon, vihollisen tykistö alkoi ampua kirkkomäkeä kiivaasti tykistöllään. Moni kranaatti osui kirkkoon, joka syttyi tuleen. Liekit löivät korkeille, ja tulen levitessä urkuihin ja torniin kuuma ilmavirta alkoi soittaa urkuja itsekseen. Palon sammuessa 3./JR 4 pääsi lepoon.

Vihollinen ei vallannut Muolaan kirkkomäkeä talvisodan aikana. Suomalaisten oli jätettävä asemat vapaaehtoisesti helmikuussa 1940 tilanteen kehityttyä muilla lohkoilla kestämättömäksi.

SA_66385_r500
SA_66385_r500

Muolaan kirkon rauniot 29.8.1941. Kuva: SA-kuva

press to zoom
SA_27562_r500
SA_27562_r500

Tykkitulen moukaroima Muolaan kirkkomäki 30.4.1942. Kuva: SA-kuva

press to zoom
bottom of page