top of page
Asemasota 3. - 16.6.1943

Onnistunut mutta tappiollinen vanginsieppauspartio

 

Jalkaväkirykmentti 35 lähetti 7.6. osaston väkivaltaiseen vanginsieppaukseen Vienan kanavalla. Arveltiin, ettei väijytyksellä ollut mahdollista saada vankeja. Keskellä päivää suoritettu isku onnistuikin yllättämään vihollisen. Rykmentin eri lohkoilla aloitettiin harhauttaminen kello 14.56 ja tasan kolmelta aloitetun savutuksen ja tulivalmistelun  jälkeen osasto lähti liikkeelle. Sieppaajat pääsivät viidessä minuutissa häiriöttä lähelle kanavan sulun eteläistä päätä ja vihollisen asemia, missä se suojautui maaston syvennyksiin ja kuoppiin.

 

Venäläisten asemiin pystyttiin tunkeutumaan, mutta paikoitellen vihollinen teki liian vahvaa vastarintaa ja sulun pohjoispäässä suomalaiset kärsivät tappioita kaksi kaatunutta ja kaksi haavoittunutta. Toinen haavoittuneista oli osaston johtaja luutnantti Saarenharju, jota osui vakavasti päähän.

Sulun eteläpäästä saatiin tavoitellut vangit ja siellä tuhottiin vihollisen pesäkkeitä. Omia haavoittuneita ja kaatuneita yritettiin evakuoida Aalto-tukikohtaan, osittain onnistuen. Venäläisten asemien eteen oli jäänyt neljä kaatunutta. Kello 16.30 näitä yritettiin evakuoida savutuksen turvin. Yksi saatiinkin omien puolelle ja toinen vedetyksi lähemmäksi, mutta vihollisen evakuoinnin yhteydessä kaatui vihollisen vänrikki Hirsjärvi.
 

Monenlaisia karkureita

 

Ruokolahden sotavankileiriltä karkasi 7.6. kuusi politrukkia, joiden tiedot ja nimet välitettiin myös Karhumäelle.  Mukanaan näillä oli surmaamaltaan vartijalta napattu ase ja päällä vihreät tai englantilaiset puserot, joissa oli selässä sotavangin tunnus eli iso V-kirjain. Kenkiä ei ollut, mutta epäiltiin heidän tehneen päällystakkien sarasta syylingit jalkineiksi. Karkurit liikkuivat kohti itää ja kaakkoa, ja arveltiin heidän jakautuneen pienempiin ryhmiin. Karanneiden epäiltiin myös turvautuneen junakyyteihin.

Mäntyselässä olevalta Kev. Psto 16:n hevoslaitumelta puolestaan karkasi kaksi hevosta, ruuna "Isku" sekä punaraudikko "Lahja". Näistäkin karkureista pyydettiin ilmoituksia.


Leikkikaluja näyttelyyn
 

Joitakin viitteitä suomalaisen muotoilun synnystä voitiin havaita 1. Divisioonassa 5.6.1943 julistetussa kilpailussa ja leikkikalunäyttelyssä, joka järjestettäisiin elokuussa. Puhdetöinä tehtyjen näyttelyesineiden piti olla valmiina valistustoimistossa 31.7. mennessä. Parhaimmat esineet palkittaisiin näyttelyssä. Lelut tuli valmistaa kolmen esineen ryhminä: siihen kuului saman tekijän kolme erilaista leikkikalua, esimerkiksi juna, kissa ja sotalaiva. Sama tekijä sai osallistua useammalla eri ryhmällä kilpailuun.

Palkintoja myönnettäessä kiinnitettiin huomiota seuraaviin kriteereihin:

 

Leikkikaluista piti tehdä lujia, eli niiden tuli kestää lasten käsittelyä. Niiden oli oltava yksinkertaisia, jotta niitä voitiin valmistaa sarjatyönä. Esineiden raaka-aineiden piti olla helposti paikan päällä saatavissa ja valmistusajan tuli olla lyhyt. Leikkikalujen oli myös oltava omintakeisia, eli tutkittiin niihin tehtyjä parannuksia ja keksintöjä verrattuna perinteisten lelujen muotoihin ja mekanismeihin. Parannukset eivät kuitenkaan saaneet heikentää mekanismien toimivuutta lasten käsissä.

 

Valmistusaineena oli puu, apuna sai käyttää pieniä nauloja, liimaa ja rautalankaa. Esineen päällystyksestä esimerkiksi maalaamalla ei ollut kilpailussa apua eikä haittaa. Palkintoja (I sija 1000 mk, II sija 800 mk ja III sija 500 mk) ennen ohjeessa todetaan: "Valistustoimisto pidättää kaikkia 5800:n [1. Divisioonan peiteluku] joukkoja varten valmistusoikeuden ilman eri korvausta kaikkiin näyttelyyn osallistuviin leikkikaluihin".

 

Leikkikalujen tilaaminen puhdetöinä osoittaa, että puhdetöiden valmistamista yritettiin johtaa monin eri tavoin. Tekijänoikeuksista, työmateriaalien ja -ajan käytöstä sekä lelujen toimivuudesta oltiin hyvin kiinnostuneita.

Urheilua kehon ja mielen iloksi

 

Tuleviin urheilutilaisuuksiin kiinnitettiin suurta huomiota Maaselän ryhmän monisivuisessa liikuntakasvatuskäskyssä kesäksi 1943. Etenkin murtomaajuoksua, pallopelejä, voimistelua ja uintia piti harjoittaa. Urheilu oli tärkeää paitsi fyysillisenä kasvatuksena, myös virkistys- ja viihdytystoimintana. Urheilulle kehotettiinkin saamaan kisailun luonnetta aina kun vain mahdollista. Eri lajeihin, suunnitteluun, urheilijoiden majoitukseen ja muuhun annettiin tarkat ohjeet. Murtomaajuoksua varten jaettiin erikseen vääpeli P. Karikon ohje "Murtomaajuoksuohjeita". Lentopallo, käsipallo, koripallo ja maastopallo tarvitsivat pienen kentän. Mahdollisuuksien mukaan yritettiin saada myös jalkapallo- sekä pesäpallokentät. Sääntöjä varten kehotettiin ostamaan kirjakaupasta Karvosen teos Palloilu II. Erikseen ohjeistettiin, ettei jalkapalloa pelatessa missään tapauksessa saanut pelata valtion kengillä. Olisiko Suomen jalkapalloharrastus paremmalla tolalla, mikäli jatkosodasta olisi palannut enemmän lajin kokeneita veteraaneja?

Yhdessä kesän ensimmäisistä kilpailuista, 1. Divisioona järjestämissä murtomaakuoksun mestaruuskilpailuissa 6.6. alikersantti Hernelahden (1./VP 33) sijoitus oli 63. Kisoissa hallitsivat JR 56:n sekä tykistön juoksijat. Parhaiten juossut viestipataljoonalainen, ylikersantti Knuutila pääsi sijalle 12.
 

Pommitus Karhumäellä


Karhumäellä herättiin tiistaina 8.6. kello 6.20 lentopommien räjähtelyyn. Kahdeksan syöksypommittajaa pommitti suomalaisia Karhumäellä ensimmäistä kertaa asemasotavaiheen aikana. Kaupunkiin putosi 13–14 pommia. Useita kuoli ja haavoittui pommituksessa.

Tien vartta pitkin kulkevasta pylväslinjasta  katkesivat melkein kaikki puhelinjohdot, mikä tiesi viestimiehille runsaasti töitä. Kaikki yhteydet Salamasta, 1. Divisioonan komentopaikasta taaksepäin katkesivat. Tilanne korjattiin väliaikaisesti rakentamalla viisi kaapeliyhteyttä. Iltaan mennessä kirkaslinjatkin eli avojohdot saatiin kuntoon.
 

Leväperäisyys kypärän käytössä kostautuu


Lukuisista ohjeista ja käskyistä huolimatta 1. Divisioona kärsi tappioita, jotka monissa tapauksissa johtuivat leväperäisyydestä kypärän käytössä. Kenraalimajuri Paavo Paalu totesi erikseen käskyssään 11.6., että tammikuusta 1942 alkaen divisioona oli kärsinyt 269 miehen tappiot kaatuneina. Näistä 123:ssa tapauksessa syynä oli pääkallon vioittuminen, ja monet olisivat pelastuneet mikäli olisivat pitäneet kypärää päässään. Vastaisuudessa lohkojen komentajien piti huolehtia siitä, että viimeistään komppanioiden komentopaikasta eteenpäin sotilailla olisi kypärät päässä. Kuulovartiot vapautettiin pitovelvollisuudesta, mutta näilläkin tuli olla kypärä aina mukanaan.
 

Karhumäen  tapahtumia


Karhumäen tivoli oli avattu uudistettuna, ja sen virkistävää vaikutusta sotilaille kehuttiin. Tauno Kyöstilä ja Oiva Ryökäs vierailivat tivolissa helatorstaina 3.6. ja kokeilivat muun muassa karusellia. Iltapäivällä viestimiehet ottivat aurinkoa. Komentopaikan edessä Karhumäen kentällä vietettiin 4.6. Puolustusvoimain lippujuhlaa, ja aamulla oli kenttäjumalanpalvelus. Mannerheimin 76-vuotissyntymäpäivän kunniaksi jaettiin ylimääräistä muonaa ja viinapullo / viisi miestä.

Monet lietolaiset palasivat kuuden viikon kylvölomilta 9.–10.6. Palaajiin kuuluivat muun muassa Toivo Veijula, Hannes Tuomola, ylikersantti Unto Ryökäs,  ja alikersantit Tauno Peltola sekä Unto Uusitalo ja korpraali Tammelin. Ryökkäillä oli Unton kertoman mukaan ollut vain kolme hevosta peltotöissä, mutta traktorin puukaasutin toimi onneksi hyvin. Lomilta palannut Ilmari Kirri oli saanut selville henkilöt, joita oli anottu heinäkuuksi maatalouslomille ja kertoi, että kaikkiaan viittäkymmentä lietolaista oli anottu kotiin lomalle. Vitskan puutarha-alueella eriteltiin yksiköille hevoslaitumia. 1./VP 33:sta edusti rehumestari, alikersantti Alpo Valtanen. Kesäkuun alku meni muuten paperitöihin: yksikön sotapäiväkirjat lähetettiin divisioonalle sekä taisteluväline-, muona- ja keittiöpäiväkirjat tarkastettiin. Sähkölaitos luovutettiin uusille tulokkaille 16.6.
 

Lietolaiset asuivat Karhumäellä melkein turkulaisittain, nimittäin Hämeenkadun varrella. Karhumäen katujen nimet suomalaistettiin, joten läheltä löytyi myös muun muassa Aurakatu, Uudenmaankatu, Karjalan katu ja Kalevankatu. Kadut oli nimetty tietoisesti "perinteisillä" kadunnimillä eikä  suomalaisten merkkihenkilöiden mukaan: esimerkiksi "Mannerheimintietä" tai "Tannerinkatua" välteltiin tietoisesti.

17 kuukautta Karhumäessä täynnä – 1. Divisioona muuttaa Saravaaraan


Pitkäaikaiset huhupuheet osoittautuivat kesäkuun puolivälissä todeksi: 1. Divisioona siirrettiin taakse lepäämään.Viestipataljoonalaiset tutustuttivat tilalleen tulevat 6. Divisioonan viestimiehet Nappi -ja Salamakeskuksiin 13.6. Ohjeet muuttoa varten saatiin seuraavana päivänä. Samalla kun VP 33 muutti Saravaaraan, JR 35 muutti Seesjärven lähettyville ja JR 56 Tsopinan seudulle Karhumäen tien varrelle. Divisioonan esikunta muutti Saravaaran kylään.
 

VP 33 lähti 15.6. Karhumäeltä 30 kilometrin päähän Saravaaraan. Kalusto lastattiin edellisenä iltana ja matkaan lähdettiin yöllä, joten unet jäivät pariin tuntiin. Kolonna lähti liikkeelle kello 6 aamuyöstä. Keskuskomppanian tehtäväksi tuli pystyttää neljä puhelinkeskusta Saravaaran lähettyville. Ylikersantti Koivuniemi sai Pursi-keskuksen, ylikersantti Knaapi Auliksen, alikersantti Kyöstilä Nuotan ja Oiva Ryökäs Sarka-keskuksen. Ryökäs lähti matkaan ryhmineen keskusautolla. Autolla matkaavat jatkoivat matkaa Saravaaran kylästä kolmen kilometrin päähän parakkikylään.

Muuton jälkeen viestimiesten arki uudessa paikassa alkoi yhteyksien rakentamisella. Osa jäi vielä Karhumäkeen keskuksiin, kuten Paavo Lehto Nappiin. Viimeiset toimistojoukkueen ja II joukkueen miehet lähtivät 17.6. kello 17.00 kohti Saravaaraa. Saravaara poikkesi suuresti Karhumäestä. Tivolin melske ja kaupungin vilinä vaihtuivat korven rauhaan ja käen kukuntaan. Karhumäen asunnot muuttuivat ensin parakeiksi, sitten teltta-asumuksiksi. Viestimiehet pääsivät asumaan kauniille järven rannalle. Pahimpana kiusana metsään muuttamisella oli hirvittävä määrä hyttysiä.

Suurta ärsytystä aiheutti se, että pataljoona joutui korvauksetta luovuttamaan Karhumäen viljelyksensä muille. Osa siemenistä oli hankittu niihin yksityisin tai yhteisin varoin. Pelättiin, ettei seuraavalla viljelyskaudella kukaan ryhtyisi viljelystöihin uuden siirron ja kasvien menettämisen pelossa. Korjauksiksi VP 33:n komentaja ehdotti pienen komennuskunnan jättämistä viljelyksiä hoitelemaan ja ottamaan sato talteen tai korvauksen perimistä ne vastaanottaneelta osastolta.
 

Koirat haukkuu, divisioona kulkee...


Samalla kun muu divisioona siirtyi taakse, lähtivät sotakoirat ja niiden hoitajat toistaiseksi vastuun lohkolta ottavaan 6. Divisioonaan. VP 33:sta siirtyivät VP 35:een alikersantti Kauko Vuori ja hänen koiransa Jukka, sotamies Olavi Suominen ja Nero sekä sotamies Kalle Kallio ja sotakoiransa Kappis. Jalkaväkirykmentti 35:stä Jääkäripataljoona 12:een siirtyivät sotamiehet Bruno Kaukovalta sekä Antti Lepistö. Kaukovallan koira oli Mira ja Lepistön Sessa. JR 56:sta siirtyivät JR 33:een sotamies Aarne Vaittinen ja koira Pretty sekä sotamies Leo Laakso ja Pulu.

Kuva: digi.narc.fi
Kuva: digi.narc.fi

Peitepiirros sieppauspartion kulusta Vienan kanavalla.

press to zoom
SA-kuva: 147563_r500
SA-kuva: 147563_r500

Yksi kuuluisimpia asemasodan aikaisia kuvia. Hankasalmelainen Aaro Mustonen tekemässä tuohikassia Karhumäellä 14.6.1943.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

JR 35:n esikuntakomppanian miehiä hommissa: "Vesikaapelia" eli piettyä tapsia pannaan keloille pintuisissa 4.6.1943. Kuvan taakse tehtyjen merkintöjen mukaan "Marskin ryypyt odottavat".

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Karhumäellä, Vitskan alueella oli laajat viljelmät, joista suuri osa oli kasvihuoneissa.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Viestimiehiä Vitskan kasvihuoneen sisällä.

press to zoom
SA-kuva: 148234_r500
SA-kuva: 148234_r500

Sotilaskoti "Kunnonpesä" Karhumäellä.

press to zoom
SA-kuva: 148236_r500
SA-kuva: 148236_r500

Puhelinkeskus teltassa Karhumäellä "Kunnonpesän" lähellä 5.6.1943.

press to zoom
SA-kuva: 151698_r500
SA-kuva: 151698_r500

JR 25:n komentopaikka Saravaarankylässä 7.6.1944. 1. Divisioonan esikunnan joukkoja lienee asustellut tässäkin muuton jälkeen vuotta aiemmin.

press to zoom
SA-kuva: 24949_r500
SA-kuva: 24949_r500

Lienevätkö lietolaiset viestimiehet tai muut kuorma-autoja ajelevat päässeet ikuistetuksi piirrokseen? Piirros tehty Karhumäellä kesäkuussa 1943 otsikolla "Keväisiä askareita" Kuvassa voi olla Saravaaraan muuttavia 1. Divisioonan miehiä..

press to zoom
Asemasota 17. - 30.6.1943

Uusi arki Saravaarassa


Viimeisetkin viestimiehet tulivat Karhumäeltä Saravaaraan 20.6. 1./VP 33 miehitti  huollon puhelinkeskusta Sarkaa ja divisioonan pääpuhelinkeskusta Pussia. Nuottaan ja Sirppiin saatiin rakennettua kirkaslinjayhteydet. Yhteyksiä vedettiin lisää sitä mukaa kun 1. Divisioonan muut yksiköt saivat muuttonsa suoritetuksi. Pääosin kesäkuun loppupuolikas meni rakennustöissä ja yhteyksien hoitamisessa. Saravaaran ohella pataljoona huolehti Ahvenjärven yhteyksistä.

1. Komppanian leirintäalueella aloitettuihin rakennustöihin saatiin lautaa entiseltä majoitusalueelta. Viestimiesten asumusten lähellä olleessa järvessä oli 30 metrin päässä rannasta pieni kallioinen saari, jonne soudettiin lautoilla ottamaan aurinkoa. Rantaan rakennettiin 23.6. laituri uimista varten. Viestimiehet pääsivät divisioonan esikuntakomppanian muonille 23.6., jolloin heidän ei tarvinnut enää keittää itse ruokaansa. Elintarvikkeiden täydennyspaikalta (ETp) saatiin porsas kasvatettavaksi.

Viestimiehet asuivat juhannusaattona kangas- ja pahviteltoissa, joihin saatiin muutaman metrin päästä koivut oviaukkojen pieliin. Sodan kolmatta juhannusta vietettiin rauhallisesti. Saravaarassa oli mahdollisuus käydä saunomassa Pursi-keskuksessa. Sarka-keskuksen pajana toiminutta lautakoppia alettiin kunnostaa asunnoksi 26.6. Sateiset kelit juhannuksen jälkeen innoittivat pystyttämään lisää pahvitelttoja. Muitakin asuntoja korjailtiin kovalla kiireellä. Pioneerit olivat kunnostaneet Divisioonan huollon rakennuksia. Kersantti Oiva Ryökäs luonnehti tunnelmaa teltassa: "Sadetta tai sateista koko päivän. Ai kun on kylmääkin, lokakuulta tuntuu. Kamiinassa kun pitää tulta, nukuttaa niin vietävästi tasaisenen sateenkropinana teltankatossa."

Kuva: digi.nar.fi
Kuva: digi.nar.fi

Kalalammen torjunta- ja majoitusalueet.

press to zoom

Mielialan muokkaajia


VP 33:n miesten mieliala ei sanottavasti ollut muuttunut. Muuton vuoksi ei ollut ehditty tavanomaisiin askareisiin. Urheilukilpailuja ei järjestetty eikä puhdetöillekään riittänyt aikaa, sillä kaikki ylimääräinen aika tahtoi mennä asumusten kohentamiseen. Tikkaa heitettiin edelleen tauluun ja pelailtiin shakkia. Jalkaväkirykmentti 35:n miehet uivat ahkerasti, ja jokaisessa yksikössä saatiin järjestettyä jonkinlainen juhannusjuhla.

Puolustusvoimien radio-ohjelmasta annettiin kesäkuun puolivälissä tiedotus. Kello 7.00 aamuisin lähetettiin omaisten terveisiä. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin lähetettiin kello 11.10–12.15 toivottujen levyjen konsertti. Kello 18.30–19.00 oli varattu erikoisohjelmalle. Maanantai oli kevyen, huumorin merkeissä kulkevan ohjelman päivä, tiistai oli vastaavasti kotimaisen helppotajuisen musiikin päivä. Keskiviikko oli taas omistettu valistukselliselle ohjelmalle, perjantai selostuksille, lauantai hengelliselle ohjelmalle ja sunnuntai oli maakunnallisen ohjelman päivä. Torstaisin kello 19.30–21.00 radioitiin asemiesiltoja ja toivekonsertteja. Ruotsinkielistä ohjelmaa lähetettiin maanantaisin ja perjantaisin kello 18.30–19.00 kaksikielisten asemien kautta ja keskiviikkoisin kello 11.45–12.15 Lahden kautta.
 

Jalkaväkirykmentti 35:n uusi vastuualue


JR 35 jätti Karhumäen taakseen 19.6. marssien kaupungin halki hyvässä järjestyksessä lauluja laulaen. Matka Osterjärvi–Liistepohja -linjalle marssittiin reittiä Pintuinen–Karhumäki–Tsopina–Ahvenlampi. I pataljoona kuljetettiin rautateitse Vitskan asemalta Maluun. II pataljoona marssi Ahvenjärven kylän pohjoispuolelle, ja III pataljoona lähti marssille kello 20.00  tavoitteena Ahvenjärven kylän pohjoismaasto. Pintuisiin jätetiin pieniä komennuskuntia muun muassa puutarhoihin. Vastuun lohkolta otti 18.6. JR 12. JR 35:n komentopaikka siirtyi samana päivänä Osterjärven pohjoispäähän peitteiseen maastoon. II Pataljoona saapui perille 20.6. Ahvenjärven koillis- ja luoteishaaran väliseen niemekkeeseen.III pataljoona saapui majoituspaikoilleen yöllä kello 01.00–02.00 Pitkälammen ja Vusomajärven välille. Seuraava päivä kului majoitusvalmisteluihin, ja rykmentin esikuntakomppania teki tietöitä uudelle majoitusalueelle Hopealammelle. Tietyöt jatkuivat pitkään.
 

Rykmentti saapui uudelle alueelle Kalalammelle, missä sille jaettiin uudet torjunta-alueet. Torjunta-alueita lammella oli neljä. Nikun torjunta-alueen sai I / JR 35, Rastin torjunta-alueen III / JR 35, Kitkun alueen 13./JR 35 eli raskas kranaatinheitinkomppania ja Vamman alueen 14./JR 35 eli Tykkikomppania. Puolustuasemista ja vartioiden asettamisesta sekä toiminnasta hälytyksen sattuessa annettiin tarkat ohjeet. Alueille oli majoittuneina yksiköitä myös muita rykmenteistä. Mielialaraportin perusteella jotkut rykmentin miehet olivat hyvin tyytymättömiä muuttoon. Vaikeat majoitusolot ärsyttivät, etenkin kun etulinjassa JR 35:llä oli ollut divisioonan vaarallisin lohko vastuualueenaan – ja nyt huonoimmat majoitustilat. Helpommalla lohkolla ollut naapurirykmentti pääsi Karhumäen lähettyville kangasmaastoon ja osaksi sisämajoitukseen.

Linnoitustöitä
 

Saravaaran tasalle alettiin rakentaa asemasotavaiheessa taaempaa puolustuslinjaa. Keväällä 1943 Jalkaväkirykmentti 35 sai omaksi osuudekseen rakennustyöt taaemman linjan Seesjärven puoleisessa päässä. Tavoitteena oli rakentaa taaempi asema syyskuuhun mennessä täyteen puolustuskuntoon. Tärkeintä oli aluksi tehdä valmiiksi työt, jotka oli vaikea tehdä vihollisen tähystyksen ja tulen alla.

 

Rykmentissä aloitettiin samantien rakennustyöt majoitusalueella, mikä toistuu sotapäiväkirjan merkinnöissä halki kesäkuun. Juhannuksena ei rykmentin alueella tapahtunut mitään erikoista, mutta Maaselän kannaksen suunnalta kuultiin yöllä kiivasta taistelun melskettä. Rykmentin komentaja, everstiluutnantti Laaksonen kävi tarkistamassa I pataljoonan alueen jo 29.6.

Jalkaväkirykmentti 35:n epäselvä tappioluettelo kesäkuulta

Kesäkuun lopuun tultaessa JR 35:n riveistä oli kaatunut 14 henkilöä, näistä monet Vienan kanavan ja Pirunsaaren taisteluissa. Menehtyneiden tietokannan tiedot poikkeavat suuresti virallisesta tappioilmoituksesta: jälkimmäisessä ilmoitetaan rykmentistä kaatuneen kaksi aliupseeria ja viisi miehistön jäsentä. Erikseen raportin alle on kirjoitettu "Missä vän. Hirsjärvi?". Hirsjärvi kaatui noutaessaan vanginsieppauspartiossa kaatuneita tovereitaan välimaastosta 7.6.

SA-kuva: 138710_r500
SA-kuva: 138710_r500

Viikko lietolaisten muutettua pois... Karhumäen sähkölaitos palaa 24.6.1943

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Jalkaväkirykmentti 35:n esikuntakomppanian miehiä telttamajoituksessa. Kuvan takana teksti: "Majapaikoiksi rakennettiin pahviteltat, kamiinan ympärille muurattiin tiilistä vuoraus. Lautalattia oli joka teltassa, samoin sähkövalo. Voimalaitos oli Petkeljärven tienhaarassa oleva kuulamoottori, generaattori".

press to zoom
SA-kuva: 148064_r500
SA-kuva: 148064_r500

Mannerheim tutustumassa linnoitusjärjestelmään 10 km Karhumäestä pohjoiseen. 4. Divisioonan  alueella 22.6., missä JR 35:kin oli linnoitustöissä.

press to zoom
SA-kuva: 147799_r500
SA-kuva: 147799_r500

Kiviä vedetään suomaaston halki puurataa pitkin rakenteilla olevaan bunkkeriin Saravaaran maastossa 19.6.1943. Kuvassa työvelvollisia, joiden rinnalla JR 35:nkin sotilaat pääsivät ponnistelemaan takalinjaan.

press to zoom
SA-kuva: 147800_r500
SA-kuva: 147800_r500

Miehistökorsun kattoa kivetään Saravaarassa.

press to zoom
SA-kuva: 147801_r500
SA-kuva: 147801_r500

Konekiväärikorsun ampumakupua asennetaan Saravaaran linnoitustyömaalla.

press to zoom
bottom of page