top of page
Asemasota 5. - 18.11.1942

Karhumäen arkea


Rakennustyöt eri puolilla Karhumäkeä jatkuivat. Pääasiassa lietolaisista muodostettu 22. talouskomppania ryhtyi puuhaamaan marraskuun alussa toimistotaloonsa kerhohuonetta. Sauna saatiin kunnostettua kuun alussa, ja 17.11. komppania myös alkoi parannella ”kylmiä ja huonosti laitettuja” majoitushuoneitaan. Viestipataljoona 33:n miehiä käytettiin yhä marraskuussa jatkuvaan autotallin rakentamiseen. Yksi mies oli myös korjaamassa ns. Tunnelin rakennusta. Napin, divisioonan huoltoon keskittyvän puhelinkeskuksen rakennuksessa aloitettiin keittiön kunnostaminen 10.11. Seuraavan päivän iltaan mennessä olikin saatu aikaiseksi uudet tapetit ja seinien alaosaan musta tervapaperi. Ruokaa monipuolisti kanttiinin avaaminen Napin rakennuksen alakertaan, VII armeijakunnan esikunnan yhteyteen.  Monet päivärahat vaihtuivat tuoreeseen korvikekahviin. Avajaispäivänä kanttiinissa oli saanut ilmaiset pullakahvit.

Viestipataljoonan komentaja kapteeni Järvinen ylennettiin majuriksi.  Tuore majuri tarkasti ensi töikseen keskuskomppanian kiväärit, ja maatalouslomalaisten kiväärejä lukuun ottamatta tulos oli hyvä. Divisioonan viestikomentaja majuri Karkaus puolestaan piti lotille luennon aiheesta ”Puolustusvoimiemme järjestely sodan ja rauhan aikana”. Virallisessa palveluksessa VP 33:n lietolaisia pääsi toista kertaa Karhumäen varuskunnan päävartioon. Vartiopäälliköksi määrättiin luutnantti Jaakko Säteri. Vartiopäällikön alaiset, neljä viestimiestä, lähtivät mukaan arvan määrääminä. Palveluksen ohella ajanvietteenä pelattiin koronan suurmestaruussarja 16.11., johon osallistui jokainen läsnä olevista yhdestätoista Napin miehestä pelaamalla erän muita vastaan. 55 erän jälkeen voittajaksi selviytyi yhdeksällä voitolla Arvo Virta. Viihtyvyyttä saatiin myös hankkimalla radio: sotamies Väinö Sondell toi lomalta 1.500 markan (noin 280 €) kolmeputkisen käytetyn Asan.
 

Littoislaiset korohorojen äärellä


Pääasiassa littoislaisista liikekannallepanossa yli vuotta aiemmin muodostettu JR 35:n kranaatinheitinkomppania (13./JR 35) sai marraskuussa huhkia heittimiensä äärellä. Tuliasemista, ”Möykyistä” Vienan kanavan äärellä Maaselän kannaksella ammuttiin häirintätulta ja onnistuttiin hajottamaan uhkaavia vihollispartioita sekä rakennustöissä olevia työryhmiä. Vihollisen tykkeihin ja asemiin saatiin hyviä osumia. Täysosumien perään on merkitty usein komppanian sotapäiväkirjaan ”muuten rauhallista”. Niin divisioonan kuin rykmenttien sotapäiväkirjat kertovat tykistöllä ja kranaatinheittimistöllä riittäneen työnsarkaa vihollisosastojen karkottamisessa.
 

Kommunikaatiota puolin ja toisin


Maaselän kannaksen viestiyhteyksiin tuli muutoksia yöllä 14.11.–15.11, ja ainoastaan huoltokeskus Napin ja divisioonan esikunnan puhelinkeskuksen Salaman nimet säilyivät. Henkilöiden nimiä tai sotilasarvoja ei vastaisuudessa saanut käyttää, vaan muun muassa vääpelit olivat kymppejä, päälliköt kolmosia ja talousaliupseereista puhuttiin numerolla 13. Esimerkiksi Viestipataljoona 33:n 1. komppanian päälliköstä Ilmari Sipilästä tuli Repo 3. Tunnontarkkoina – ja osaksi piruuttaan – viestimiehet kieltäytyivät lähipäivinä yhdistämästä puheluita, jotka yritettiin tilata vanhan kaavan mukaan.

Jalkaväkirykmentti 35:n tiedustelu-upseeri, luutnantti Vinari kertoi vihollisen harjoittaneen 13.11. illalla kaiutinpropagandaa. Ensimmäinen puhe kertoi Puna-armeijan olevan nyt 25-vuotias ja ”toistaiseksi voittamaton”. Loput puheet käsittelivät saksalaisten tappioita Stalingradissa ja Afrikassa sekä tarkk´ampujien tehokkuutta Maaselässä. Suomen pojille katsottiin parhaaksi vaihtoehdoksi laskea aseensa ja siirtyä Puna-armeijan puolelle. Kaiuttimien teho tosin oli niin heikko, että puheesta saatiin vain paikka paikoin selvää: seuraavan päivän propagandalähetys keskeytyi teknisten vaikeuksien vuoksi viidessä minuutissa. Vinari arveli kaiuttimen sijainneen jossakin pesäkkeen aukossa maan alla.

(Julkaistu Turun Tienoon artikkelisarjassa vuonna 2012. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta sitten 5.–18.11.1942")

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Tunnelin talo Karhumäessä, joka oli marraskuussa kunnostettavana. Kuva on otettu Karhumäellä tähystystornista.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Tuliasema "Möykky"

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Täydennyksen hakua Vitskan asemalta. Heinäpaaleja lastataan U. Virtasen Vahdolta otettuun kuorma-autoon. 22. Talouskomppanian sotapäiväkirjamerkinnät kertovat, että marraskuussa asemalla purettiin vaunuja ja haettiin täydennystä lähes päivittäin.

press to zoom
Asemasota 19.11. - 2.12.1942

Talveen ja jouluun valmistautumista


Ensimmäinen adventti oli 29.11., jolloin ohjelmassa oli käynti Karhumäen varuskuntakirkossa. Samana päivänä ensimmäiset joulukuuset alkoivat ilmestyä Karhumäelle. Talvijalkineet, lumipuvut ja sukset oli jaettu joukoille kahta päivää aikaisemmin. Suksia oli saatu vain 20 paria, ja ne olivat huonokuntoisia ja tervaamattomia. Muut varusteet sen sijaan olivat hyvässä kunnossa. Karhumäen sähkölaitos siirtyi Viestipataljoona 33:n hoidettavaksi. Laitoksella oli aina oltava vähintään 3–4 miestä lämmittämässä, yleensä siellä pidettiin 3 aliupseerin ja 16 sotamiehen komennuskuntaa. 22. Talouskomppania puolestaan oli joulukuun 2. mennessä saanut hakatuksi melkein jokaiseen kämppään riittävästi polttopuuta pahan päivän varalle.
 

Opiskeluinnostusta Napin poikien keskuudessa


Ruotsia Kansanvalistusseuran Kirjeopistossa kahden kuukauden ajan opiskellut Martti Kortelainen innoitti muitakin käyttämään aikaansa hyödyksi. Oiva Ryökkään nähtyä Sakari Lempisellä pinon kotoa tilattuja kirjoja maamieskoulun kirjekurssille hän tuumi, että tässähän on hyvä tilaisuus opiskella. ”Sakulta” Ryökäs sai Pellervon kirjeopiston esittelyvihkosen ja 19.11. hän kävi Erkki Salmen kanssa maksamassa postitoimistossa Pellervo-Seuran postisiirtotilille kurssimaksun 200 markkaa (37,2€). Oiva ryhtyi opiskelemaan ”Laidunviljelystä”, mistä sai 11 viikkotehtävää ja Erkki 13 tehtävän laajuista ”Metsäopin” kurssia. Ryökäs oli jo pitkään halunnut tyhjentäviä tietoja laidunviljelyksestä ja nyt hänellä oli tilaisuus opiskella alaa. Oppikirjat tulivat postissa 30.11., ja samalla saatiin ensimmäiset opiskelukirjeet, joten opinnot saattoivat alkaa. Ensimmäiset vastaukset tehtäviin lähtivät kaksi päivää myöhemmin.
 

Miehemme metsillä


Hirvenliha oli harvinaista herkkua, ja lajin pyyntiä rajoitettiin Suomessa. Rintamilla kaadettiin sarvipäitä kummemmitta omantunnintuskitta yli kaatokiintiön. Virallisesti asiasta huolehtivat luvanvaraiset metsästyskomennuskunnat. Itä-Karjalassa hirviä oli neuvostovallan ajan täyden rauhoituksen ansiosta runsaasti. Syksylle 1942 oli Suomen sotilashallinto asettanut sallituksi metsästysajaksi 16.10–16.11. Päivälleen ei tosin lupaa noudettu: Viestipataljoona 33:n 1. komppanian sotapäiväkirja mainitsee komennuskunnan lähteneen 20.11. aamulla Saidomaan hirvijahtiin. Johdossa oli suurriistanpyytäjä Arvo Vataja, ”Kosken Kaiku”. Komennuskunta palasi joulukuun ensimmäisenä kymmenen päivän reissun jälkeen. Onnekkaalla reissulla oli saatu kaadettua kahdeksan hirveä, ja lihaa kertyi arviolta 2.000 kiloa. Näistä vain pari päätettiin ilmoittaa virallisesti, jolloin lihat menisivät ETp:lle. Teeriä ja metsoja oli saatu 20 kappaletta. Vaatimatonta riistaa puolestaan sai aiemmin mainittu Erkki Salmi: hän oli jo yli kuukauden ajan käynyt oravametsällä ja saanut pudoteltua niitä puolensataa.
 

JR 35:n keskustoimikunnan toimintaa


 Jalkaväkirykmentti 35:n keskustoimikunta kokoontui Turun aseveljen ravintolassa 22.11. Kokouksen avasi Suomen Aseveljien Turun Piirin piirisihteeri Arvo Korsimo, joka oli palvellut helmikuuhun asti ennen kotiuttamistaan JR 35:n esikuntakomppaniassa. Korsimo kertoi keskustoimikunnan toiminnasta ja etenkin 1. divisioonan historiikkihankkeesta. Hän kehotti yhdysmiehiä kotipaikkakunnillaan keräämään mahdollisimman paljon aineistoa, kirjoitelmia, valokuvia, muistelmia ja muuta vastaavaa historiikin osaa I varten.

Samassa kokouksessa tutkittiin rykmentin yhdysmiesluettelo, ja jokaiseen pitäjään päätettiin määrätä toinenkin yhdysmies. Lietoon tulivat Paavo Jonkari ja Eero Pilpola. Esille nostettiin kysymys rekisteröidyn JR 35:n aseveliyhdistyksen perustamisesta. Toistaiseksi tälle ei katsottu tarvetta. Yhdistys perustettiin sittemmin tasan vuoden tästä kokouksesta 21.11.1943. Kokouksessa päätettiin myös ottaa yhteys JR 35:n viihdytyskiertueeseen, ja pyytää näitä kiertueelle rykmentin perustamisalueen pitäjiin. Kokous päätettiin laulamalla ”Kuullos pyhä vala”.

(Julkaistu Turun Tienoossa 20.11.2012. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta sitten 19.11.-2.12.1942")
 

Muuta ajanjaksolla tapahtunutta


VP 33 1. komppanian "äiti", alikersantti Järventaus kävi jakamassa päivärahat 25.11. Järventaus tuumi, että kelpaa sitä äitinäkin olla kun ei synnyttämään joudu.

Alla kuvassa Paavo Lehto mikrofoni kaulassa työssä puhelinvälittäjänä Karhumäessä huoltokeskus ”Napissa” puhelinkeskuksen äärellä. Taustalla marraskuun puolivälissä keskusten nimien muuttumisen vuoksi uusittu Karhumäen puhelinyhteyksien keskuksia kuvaava taulu. Tauluun on tekstattu paperilapuille toistasataa kappaletta keskuksien nimiä, ja näitä yhdistävät puhelinlinjoja kuvaavat karhunlangat. Taulun oikealla puolella seinällä Itä-Karjalan kartta ja sen päällä taskulamppu.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Paavo Lehto puhelinvälittäjänä Karhumäessä huoltokeskus ”Napissa”.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Antti Lehtonen (vas) ja Sakari Lempinen Napissa puhelinkeskuksen äärellä. Vasemmalla keskuksen vieressä laatikossa sijaitsee ristikytkentäpäätös.

press to zoom
bottom of page