Lietolaiset sodassa

Viestiosaston sotapäiväkirjan merkintä 13.3. on kirjoitettu yhdelle sivulle suurin kirjaimin:

SOTA LOPPUI
KELLO 11.00.

KAIKKI YHTEYDET PURETTIIN.

SÄÄ. KIRKAS
KAUNIS, IHANA
PÄIVÄ.

Unto Ryökkään kirje 17.3.1940 kertoo hyvin tunnelmista:

"No niin, sota on siis loppu ja rauha on maassa, mutta minkälainen rauha, ainakin nuo ryssän sanelemat pykälät ovat karvaita meidän suomalaisten niellä, siksi raskainhe ne ovat, mutta toivottavasti se sittenkin oli paras mahdollinen ratkaisu, kun kerran olimme jääneet tavallaan yksin suurta itää vastaan. Mutta loistavasti Suomen armeija joka tapauksessa on kunnostautunut, syy ei ainakaan ole sen, taisteluista kertyneet luvut kertovat itse puolestaan suomalaisten sankaritöistä.

Rauha tuli yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta, rauhan edellisenä päivänä kuulimme, että rauhasta neuvotellaan. 13. pnä aamuna tuli vahvistamaton tieto, että rauha olisi solmittu ja astuisi voimaan samana päivänä kello 11.00. Tähän tuli vielä vahvistus, mutta silti emme siihen uskoneet. Tuli kiihtyi molemmin puolin mitä lähemmäksi klo tuli tuota määrättyä hetkeä. Seurasimme silmä kovana kellonviisarien hidasta kulkua, jännitys nousi mitä lähemmäksi tultiin tuota hetkeä ja lopulta kello tasan 11.00 loppui kuin loppuikin tuli molemmin puolin, oli niin oudon hiljaista, sieltä täältä vain kuului miesten iloisia naurunpurskahduksia. Rauha oli siis ainakin toistaiseksi alkanut."

Moskovan rauhassa Suomi menetti noin 10% pinta-alastaan: osia Kuusamosta, Suomenlahden suuret saaret, Laatokan Karjalan ja Karjalan kannaksen sekä samalla toiseksi suurimman kaupunkinsa, Viipurin. Lisäksi Hangon alue piti vuokrata Neuvostoliitolle 30 vuodeksi laivastotukikohdaksi.

Kaikkiaan 430 000 ihmistä joutui lähtemään evakkoon menetetyiltä alueilta. Muolaan kunnan 12 000 asukasta sijoitettiin Someron, Loimaan, Jokioisten, Forssan, Urjalan, Humppilan, Toijalan, Sääksmäen ja Valkeakosken kuntiin.