top of page
Asemasota 27.2. - 11.3.1942

Talvi alkaa väistyä ja Viestipataljoonaa tarkastetaan

 

Talvi Karhumäellä alkoi viimeinkin väistyä, ja ensimmäinen suojasää saatiin kaupunkiin 6.3. Talvi oli ollut ankara, ja elintarvikepula koetteli niin ihmisiä kuin eläimiä. Huoli kotirintamasta heijastuu rintamalta kirjoitettuihin kirjeisiin. Vesiputket jäätyivät Liedossa monin paikoin. Armeijan ruokkiminen oli Suomelle ensisijaista, joten rintamalla ei sentään kärsitty nälkää. Monien mielessä häämöttivät tulevat kevätkylvöt ja niihin liittyvät lomat.

Palvelustehtävien vakiintuminen tiesi tarkastuksia. Viestipataljoona 33:n hevoset ja tallit tarkistettiin 26.2. hevosupseerin toimesta ja 5.3. saman tarkastuksen teki pataljoonan komentaja. Koko lauantaipäivä 28.2. tuli käyttää varastojen sekä majoituspaikkojen ja -alueiden siistimiseen. Käymälät piti myös kunnosta ja likavesille kaivaa kuopat. Miesten majoitustilat tarkastettiin samana päivänä. Keskuskomppanian aseet ja varusteet olivat vuorossa 28.2. sekä kahdessa keskuksista 4.3. Komppanian henkilökuntaa kävi lavantautirokotuksissa 3. Komppanian tiloissa 5.3. sekä 6.3. Nappikeskuksessa asui keskuskomppanian viestimiesten lisäksi lääkintähenkilökuntaa: alakerrassa oli lääkintätoimisto ja siellä asuivat lääkintämajuri Varonen sekä eläinlääkintämajuri Korpela, molemmat turkulaisia.
 

Jalkaväkirykmentti 35 siirtyy Poventsaan


III Pataljoonaa ja rykmentin esikuntaa lukuun ottamatta Jalkaväkirykmentti 35 valmistautui maaliskuun alussa siirtymään uudelle puolustuslinjalle. Rykmentti otti asemat Poventsan kaupungin lohkolta eversti Laguksen 1. Jääkäriprikaatilta, joka siirtyi Päämajan reserviksi Äänislinnaan. JR 35 siirtyi paikalle Malusta hiihtäen Poventsaan. Poventsan lohko jakautui kahteen alueeseen: Kaupunkilohkoon ja Kanavan lohkoon. Hiihtäen Malusta 7.3.siirtynyt I pataljoona kohtasi matkallaan Poventsaan lukuisia taistelujen jälkiä: palaneita autoja, hyökkäysvaunujen romuja, venäläisten hylkäämiä varusteita, kaatuneita hevosia ja kaikkea muuta sodan jätettä. Pataljoona otti vastuun Kaupunkilohkolla eli Uuden Poventsan lohkolla. II Pataljoona siirtyi puolestaan Kanavan lohkolle. Pataljoona vasemmalla puolella oli ErP 21 eli Pärmin pataljoona.

III/JR 35 siirtyi muita myöhemmin rykmentin reserviksi Pintuisiin pataljoonan vapauduttua Malun lohkolta. Pintuinen sijaitsee noin seitsemän kilometriä Karhumäestä itään. Poventsan kaupunki oli venäläisten aiheuttamat tulvan ja sodan hävitysten jäljiltä ankea paikka, mutta mielenkiintoisia kohteita riitti tutkittavaksi. Nähtävyyksiä kaupungissa oli miinoitettu kirkko ja osittain tuhoutunut sairaala. Yleiskuva kaupungista kuitenkin oli hyvin harmaa, ja komeimmat rakennukset oli tulipalo hävittänyt. Vihollisen tykistö- ja kranaatinheitintuli moukaroi kaupunkia jatkossakin lisäten hävityksen määrää. I/JR 35:n alalohkon alue piti sisällään elokuva- ja kirjastotalon. Kirjasto oli säästynyt lähes koskemattomana, mutta kokonaisuudessaan kirjallisuus käsitti lähinnä Stalinia, Leniniä, kommunismia ja Puna-armeijan voittamattomuutta palvovia teoksia.

I/ JR 35 ryhtyi miehittämään Matti- ja Hauli-tukikohtia, jotka ehjinä olivat olleet kaksikerroksisia tiilirakennuksia. Näiden takana Rasinmäellä sijaitsi autokorjaamo. Lohkon pohjoisimmlla osalla oli uudisrakennuksia. Maasto täällä oli venäläisille edullista, sillä nämä pystyivät tähystämään hyvin alavaan, harvapuiseen maastoon suomalaisten asemiin. Joulukuun aikainen tulva näkyi täällä kaikkein parhaiten, sillä se oli pirstonut suurimmatkin puut ja heitellyt jäälohkareita pitkin metsää. Suomalaisten puolustusasemat koostuivat lumi- ja jäävalleista, jotka sulivat keväät tullen antaen aihetta ahkeriin linnoitustöihin.

Poventsan lohko oli suosittu lehdistövierailukohde, ja varsinaissuomalaiset saivat vastaanottaa niin ruotsalaisia, saksalaisia kuin amerikkalaisiakin lehtimiehiä. Yleensä vierailijat vietiin tutustumaan "Tapponiemeen" joka oli etulinjaa turvallisempaa aluetta. Rykmentin esikuntakomppania pääsi maaliskuun alussa muuttamaan korsuistaan sisämajoitukseen Pintuisiin. Pintuinen (eli Pinduinen tai Pindusi) oli pääosin amerikkalaisten Venäjälle muuttaneiden kommunistien rakentama tehdaskaupunki. Rykmentin pataljoonat ja komppaniat vuorottelivat etulinjassa ja reservissä.

 

Osasto Englundin epäonninen retki

 

Suomalaisten tiedustelulentokone havaitsi Äänisjärvellä 45 km:n päässä Vodlajoen suulla 50 venäläisten proomua. Epäiltiin, että näitä aluksia saatettaisiin käyttää maihinnousuun järven vapauduttua jäistä. Proomut päätettiin tuhota jäitse lähetettävällä partiolla. Äänisen Rannikkoprikaati kokosi 94 miehen iskuosaston, jonka johtoon määrättiin luutnantti Erkki Englund. Miehiä harjoitettiin tehtäväänsä sissikoulutuksella, jossa opetettiin lähinnä suunnistusta ja miinojen käsittelyä. Osasto lähti 8.3. matkaan Klimetsin saaresta ja saapui perille itärannalle 9.3., mutta se saapui kuusi kilometriä liian etelään suunnitellusta kohdasta. Kolme miestä hiihti rannassa venäläisten asettamiin miinoihin. Vuorokauden harhailun jälkeen osasto löysi kohteensa ja pääsi yrittämään iskua Vodlajoen suulla. Osasto jakautui kolmeen ryhmään, mutta yllätys epäonnistui. Proomuista tuhottiin vain muutama, mutta rannan majoituksessa saatiin aikaan pahaa tuhoa, jolloin noin 60 vihollissotilasta kaatui.

Paluumatkan määränpäänä oli Vasilinsaaressa, missä osastoa piti odottaa kuljetusta varten hevosia rekineen. Näiden sijaan osasto törmäsi venäläismiehitykseen, jonka tulituksessa 20 miestä kaatui Äänisen jäälle. Osasto menetti melkein puolet vahvuudestaan eli 40 miestä kaatuneina. Palanneet olivat hyvin väsyneitä ja sekavia pervitiinin eli amfetamiinin ottamisesta.

Tarvasjoella syntynyt, Liedossa asuva sotamies Eino Nieminen oli retkellä mukana Äänisen Rannikkoprikaatin 1. Tukikomppaniasta. Hänet on merkitty kadonneeksi Vasilinsaareen, eli Nieminen kaatui todennäköisesti Äänisjärven jäälle saaren edustalle.
 

Muuta ajanjaksolla tapahtunutta


Puolustusvoimien uudelleenjärjestelyissä perustettiin Maaselän ja Aunuksen Ryhmät. Ryhmät olivat suoraan Päämajan alaisuudessa. Samalla Karjalan armeija esikuntineen lakkautettiin. Karjalan kannakselle muodostettiin Kannaksen Ryhmä, jonka johtoon tuli kenraaliluutnantti Harald Öhquist. Maaselän Ryhmän komentajaksi tuli kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen. Uudistusten ja uudelleenryhmitysten yhteydessä  kotiutettiin vanhimpia ikäluokkia.

Karjalaisten kevätsiirrot takaisin Karjalan kannakselle alkoivat 1. maaliskuuta. Tavoitteena oli saada riittävästi väkeä viljelemään koko takaisinvallatun alueen peltoalaa. Innokkaimpia palaajia olivat maaseudun viljelijät, kun taas asuntopulan vuoksi kaupunkeihin oli vähemmän palaajia: Viipurin ainoastaan 6.300.

SA-kuva: 2137_r500
SA-kuva: 2137_r500

Joukkojen uudelleenryhmitys menossa Karhumäki–Maaselkä välisellä tiellä 8.3.1942.

press to zoom
SA-kuva: 2140_r500
SA-kuva: 2140_r500

Tykistöä siirtymässä Maaselän kannaksella.

press to zoom
SA-kuva: 2139_r500
SA-kuva: 2139_r500

Hevoskolonna Osterjärven jäällä.

press to zoom
SA-kuva: 16361_r500
SA-kuva: 16361_r500

Poventsaa, taustalla kaupungin kirkko.

press to zoom
SA-kuva: 2144_r500
SA-kuva: 2144_r500

Korsu erämaassa Maaselän kannaksella. Pitkäaikainen asumus monille miehille.

press to zoom
SA-kuva: 16375_r500
SA-kuva: 16375_r500

"Poventsan maalaiskunnan Kylpylä Lily Marleen"

press to zoom
SA-kuva: 4231_r500
SA-kuva: 4231_r500

Ei-kenenkään-maa Poventsassa, Stalinin kanavan suulla.

press to zoom
SA-kuva: 16411_r500
SA-kuva: 16411_r500

Everstiluutnantti Laaksonen esittelee panssarintorjuntakivääriä ulkomaalaisille lehtimiehille JR 35:n lohkolla Poventsassa.

press to zoom
SA-kuva: 101300_r500
SA-kuva: 101300_r500

Pintuisten tehdasaluetta. Taustalla laivaveistämö, tiilitehdas ja konepaja.

press to zoom
SA-kuva: 101312_r500
SA-kuva: 101312_r500

Pituisten tehdasyhdyskunnan leipomo.

press to zoom
Asemasota 12. - 25.3.1942

Karhumäen talvikisat

Karhumäen ensimmäiset talvikisat järjestettiin 20.–21.3. Päävastuu kisojen järjestämisestä oli 1. Divisioonalla ja turkulaisella urheilijalla kersantti Paavo Karikolla. Talvisen hiihdon lisäksi kisoissa miteltiin voimia painissa ja nyrkkeilyssä. Jälkimmäiset kilpailut järjestettiin Teatteritalossa. Nämä lajit toivat mielenkiintoista vaihtelua kisoihin. Viestipataljoona 33:sta osallistui 10 kilometrin hiihtokisoihin luutnantti Helle, alikersantti Hernelahti ja alikersantti Posio. Koitokseen otti osaa yli 200 kilpailijaa, ja 30 kilometrin hiihdossakin urheilijoita oli noin sata.

Kisat avasi kenraaliluutnantti Laatikainen, joka tarkasti avajaistilaisuudessa hiihtojoukot. Paikalla oli lukuisia korkeita upseereita ja muita merkkivieraita, kuten opetusministeri Antti Kukkonen (Maalaisliitto). 1. Divisioonan menestys kisoissa jäi hyvin vaatimattomaksi. VP 33:n Alpo Hernelahti sijoittui 10 kilometrin hiihdossa sijalle 35.
 

Rakennustöissä kirkasjohtolinjoilla


Keskuskomppania rakensi maaliskuun puolivälissä monia puhelinlinjoista avojohtolinjoiksi. Rakentajille teki työn haasteelliseksi 20–30 asteen pakkaset. Alikersantti  Oiva Ryökkään peukalo paleltui pylvään päässä työskennellessä kokonaan valkoiseksi mutta "suussa se pian taas suli entiselleen.". Pindusiin alettiin kunnostaa taloa Siika-keskukselle.

Lähestyvät kevätkylvöt painoivat miesten mieltä yhä enemmän, ja traktorinajajien anominen lomille kodin puolelta alkoi käydä yhä ajankohtaisemmaksi. Edellisenä vuonna Lietoon ei ollut päässyt juuri kukaan peltotöihin. Joukkojen viihtyvyyttä Karhumäellä koetettiin parantaa monin keinoin. Karhumäen huvipuisto eli Suomen tivoli avattiin maaliskuussa. Karhumäen Teatteritalossa esitettiin elokuvia, jotka tosin vaihtuivat harvoin. Viestipataljoona 33:lle pyydettiin 14.3. kahdeksan lottaa, joista viisi olisi keskuslottia ja kolme Hellschreiber-lottia eli kaukokirjoitinlottia (Hellschreiber oli kenttäkaukokirjoitin, tunnettiin myös nimillä Feldhellschreiber tai Feld-Hell).

SA-kuva: 11178_r500
SA-kuva: 11178_r500

Karhumäen talvikisojen kisamerkki.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Kilpailija numero kymmenen on saapunut maaliin. Taustalla Kenraalimajuri Paavo Paalu kiikarit kaulassa ja valkoisessa turkislakissa kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen.

press to zoom
SA-kuva: 11147_r500
SA-kuva: 11147_r500

Kenraaliluutnantti Laatikainen saapuu kisapaikalle avaamaan kisat ja tervehtimään hiihtäjiä.

press to zoom
SA-kuva: 11218_r500
SA-kuva: 11218_r500

Kutsuvieraskatsomo Karhumäen kisoissa Teatteritalossa, etualalla opetusministeri Kukkonen.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Karhumäen hiihtokisat.

press to zoom
SA-kuva: 11183_r500
SA-kuva: 11183_r500

Yleiskuva kisapaikalta.

press to zoom
SA-kuva: 11204_r500
SA-kuva: 11204_r500

Eversti Paalu, 1. Divisioonan komentaja jakaa 10 kilometrin hiihdon palkinnot.

press to zoom
SA-kuva: 15114_r500
SA-kuva: 15114_r500

Tivoliteltta Karhumäellä, jossa "erilaisissa peleissä kyllä pääsi rahoistaan eroon".

press to zoom
SA-kuva: 16564_r500
SA-kuva: 16564_r500

Elokuvateatterissa Karhumäellä. Elokuvat tosin vaihtuivat harvakseltaan, mutta katsojia riitti.

press to zoom

Poventsassa – Jalkaväkirykmentti 35


Poventsan lohkolla oli melkein päivittäin vihollisen tykistötulta. Yöt sen sijaan olivat yleensä rauhallisia. Vihollisen partio kävi 14.3. asemien edessä, mutta vetäytyi saatuaan tulta vastaansa. 1. Komppanian päällikkö luutnantti Rämähaavoittui Niemen lohkolla omasta putkimiinasta 15.1. Liedossa syntynyt, Turussa asunut Kevyt Patteristo 14:ssä palvellut sotamies Eerik Ojala kuoli Sotasairaalassa 15.3. Hänet on haudattu Lietoon.

 

Useita vihollispesäkkeitä vaiennettiin ampumalla niitä panssarintorjuntakiväärillä. Samoin viholliselle tuotettiin tuhoja suorasuuntaustykeillä ja tarkka-ammunnalla. Sota Poventsassa, Maaselän rauhattomimmalla lohkolla olikin pitkälti vihollisen pesäkkeiden tuhoamisyrityksiä ja vihollisen haittaamista muilla keinoilla. Rykmentin jääkärijoukkue teki 16.3. partiomatkan Poventsassa Tapponiemen kaakkoiskärkeen, tarkoituksena väijyttää vihollinen. Vastaavanlaisia väijytysyrityksiä tehtiin myöhemminkin, mutta yleensä noina päivinä ja öinä vihollinen ei liikkunut partioillaan alueella.

 

Poventsassa oli tarkka-ampujien ja tykistön lisäksi uhkana miinat. Vierailulla ollut luutnantti käveli 19.3. Poventsan kirkon lähellä miinaan, ja paikalla suoritettiin kuulustelut vuorossa olleille vartiomiehille ja muille mahdollisille todistajille. Kirkon ympäristö tiedettiin miinoitetuksi, ja upseeri tiedusteli vaaratonta polkua kirkkoon. Hän ei kuitenkaan käynyt komentopaikalla kysymässä asiasta. I/JR 35:n puomivartiossa ollut sotamies muisti päästäneensä luutnantin ja tämän seurassa olleen vänrikin auton läpi. Puomivartion tehtävänä oli pysäyttää kaikki Poventsaan menevät autot ja tarkastaa ajolupa. Vänrikki ja luutnantti kiertelivät lohkolla ja edellinen palasi parkkialueelle. Luutnantti halusi tutustua kirkkoon, sillä hän oli kuullut erään sotilasmestarin päässeen sinne. Kaikissa vartiopaikoissa ja majoituspaikoissa kuitenkin kerrottiin, että alue oli miinoitettu eikä turvallista reittiä osattu neuvoa. Leipätehtaalla vartiossa ollut sotamies kuuli ensimmäisenä avunhuudot. Hän arveli ensin äänen kuuluvan toisen joukkueen (II/2. K) lohkolta eikä kiinnittänyt siihen huomiota. Kun äänet jatkuivat, hän ajatteli mennä katsomaan mutta muisti maaston miinoitetuksi. Hän oli ollut yksikössä vasta kolme päivää, joten paikat eivät olleet hänelle tuttuja. Sotamies teki asiasta ilmoituksen joukkueelleen, josta lähetettiin miehiä hakemaan miinaan astunutta luutnanttia.

Venäläisten puolelta kuultiin 21.3. propagandalähetys, jonka perusteella nämä tiesivät vastapäätään olevan JR 35:n. Opetusministeri Kukkonen vieraili lohkolla 22. maaliskuuta Karhumäen kisojen jälkeen. Ministeri söi ensin esikunnassa aamiaisen ja tutustui sitten Poventsaan. Karhumäkeen Kukkonen palasi illalla kello 16.05.

Kartta: Kansallisarkisto, Sörnäinen
Kartta: Kansallisarkisto, Sörnäinen

Poventsan kaupungin lohko. Kartassa selostettuna luutnantin epäonninen matka Poventsan kirkolle.

press to zoom
bottom of page