top of page
Asemasota 27.1. - 9.2.1944

Työtä, työtä, työtä

Viestipataljoonalaisten  keskuudessa parakkien ja telttojen rakentaminen jatkui, halonajo samoin. 27. ja 28. tammikuuta onkin kuitattu 1. Komppanian sotapäiväkirjassa "Entiset työt" merkinnöillä. Komppania myös asetti siltavartioita. Sähkölaitoksen parakki saatiin valmiiksi, ja uutena työnä aloitettiin parakin rakentaminen Tapparan (JR 35:n peitenimi) keskusmiehille. Töihin komennettiin sotamiehet Suomi, Virtanen, Lammi ja Aaltonen. Sotamies Uuno Tuominen sai komennuksen kauas kotiin ajalle 9.2.–9.5. Barker Littoinen O/Y:n käyttöön.

 

Viestipataljoonalaisilla oli  vieraita kokeilemassa ja tarvitsemassa viestikalustoa. Osasto Törnin miehet yhdessä radiojoukkueen kanssa pääsivät kokeilemaan kyynelradioita heikoin tuloksin 4.2. Seuraavana päivänä yhteydet saatiin toimimaan paremmin. Puhelinpuolen miehet taas pääsivät 2.2. rakentamaan ruotsalaisia vieraita varten oman puhelinyhteyden, Pellava 58:n.

Pioneerit vs. viestimiehet

 

VP 33:n komppaniat mittelivät hiihtokisoissa Pioneeripataljoona 29:n komppanioita vastaan. Kisan voitti 1./VP 33, joukkueella luutnantti Säteri, alikersantti Hernelahti, korpraali Alén ja sotamies Rautala.

Himohiihtäjät Alén ja Rautala lähtivät 9.2. komennukselle Karhumäkeen talvikursseille 18.2. asti.
 

Tukikohtien nimet vaihdetaan

 

Koska JR 35:n lohkojen tukikohtien peitenimet olivat olleet käytössä pitkään, päätettiin nimet vaihtaa. Mallia otettiin tykistön ja kranaatinheittimien uuden tulisuunnitelman maalialueista. Linnut (Metso, Sorsa, Kana...), kalat (Kuha, Made, Muikku...) ja pedot (Ilves, Näätä, Ahma...) vaihtuivat Seppä 1–5:ksi, Renki 1–5:ksi, Piika 1–4:ksi, Tunti 1–3:ksi, Viikko 1–-2:ksi, Näkö 1–4:ksi, Haju 1:ksi, Maku 1–3:ksi sekä Tunto 1–2:ksi. Sepät, Rengit ja Piika 1 olivat Hirvisuon alalohkon tukikohtia, Liistelammen alalohkon tukikohdat Piikoja 2–4, Tunteja, Viikkoja ja Näkö 1–2. Rannan alalohkon tukikohdat oli nimettu loppujen aistien mukaisesti. Kettu-tukikohta vaihtui ainoaksi Haju-tukikohdaksi, "Haju ykköseksi".

Keskimäärin siis linnut vaihtuivat maataloustyöläisiksi, kalat aikamääreiksi ja pedot aisteiksi. Uudet nimet tuilvat käyttöön 5.2. alkaen.
 

Partiointia ja muuta

 

JR 35 lähetti lohkoilleen yhteensä 7 partiota erilaisiin tehtäviin. Hirvisuolla yritettiin kahdesti väijytystä, mutta vihollisen partiot eivät liikkuneet. Yksi partioista tiedusteli lohkolla 31.1. vihollisasemia. Liistelammen lohkon ainoa partio yritti etsiä välimaastoon jäänyttä vihollista, Suomalaiset kohtasivatkin vihollisen vahvan partion, jonka kanssa syntyneen tulitaistelun jälkeen jouduttiin vetäytymään.

 

Rannan lohkon partiot taas yrittivät 31.1. vanginsieppausta ja vihollisen vartiopaikan tuhoamista, mutta Tylmeksaaren pohjoispuolitse etenevä partio törmäsi jäällä viholliseen, jolloin laukaustenvaihdon jälkeen partion oli vetäydyttävä.  Seuraavana päivänä toinen partio oli katkaisemassa Petkelnieneen tunkeutuneen vihollisen paluutietä. Vihollista ei kuitenkaan tavattu. Viimeinen partioista yritti myös vanginsieppausta ja vartiopaikan tuhoamista, mutta venäläisten kuulovartio havaitsi sen ja rannoilta ammuttu kiivas tulitus pakotti partion palaamaan kotiin.

Partioita ei voitu lähettää 5.–11.2. kirkkaan kuutamon takia.

 

Lauri Törnin 1. Divisioonan Partisaanitorjuntaosastoon vapaaehtoisina ilmoittautuneita pyydettiin helmikuun alussa ilmoittautumaan palvelukseen. Kun 9./JR 35:n komppanianpäällikkö pyysi vapaaehtoisia menemään ilmoittautumaan yksikköön, yksi kieltäytyi. Miehen tilalle meni vapaaehtoisena sotamies Mauno Koivisto, omien sanojensa mukaan pelastaakseen komppaniansa maineen.

 

JR 35:n tammikuun tappioita


Rykmentti selvisi tammikuussa suhteellisen vähällä: ainoat kaatuneet olivat kolme miestä III pataljoonasta: Reino Hakala, Mauri Penttilä ja Niilo Töyry. Lisäksi joulukuun lopulla 30.12.1943 haavoittunut paimiolainen Väinö Nieminen kuoli 25. Kenttäsairaalassa vuoden ensimmäisenä päivänä. Eurajokelainen Niilo Kurumaakin puuttuu laskelmasta; ilmeisesti sen vuoksi, että hän kuoli aivan kuun lopulla 22. Kenttäsairaalassa. Rykmentistä haavoittui tammikuussa 11 miestä.

SA-kuva: 127226_r500
SA-kuva: 127226_r500

Seesjärven Suurlahden lohkolle pataljoonan komentopaikalta vievä naamioitu tie. Kuvan ottoajaksi on merkitty 2.2.1944.

press to zoom
SA-kuva: 1127228_r500
SA-kuva: 1127228_r500

Tukikohta Pikin etumaastoa Maaselän kannaksella. JR 35 miehitti tukikohtia lähettyvillä.

press to zoom
Asemasota 10. - 23.2.1944

Kelirikkoa ja avautuvia vesistöjä sekä kutistuvia sillapaitoja

Huollon puolella palvelevat saivat ryhtyä pesemään ja voitelemaan liikennekieltoon joutuneita ajoneuvoja sekä kiristelemään niiden osia. Useita akkuja oli hajonnut jäätymisen tai leväperäisyyden vuoksi ja useista autoista todettiin puuttuvan ilmanpuhdistaja. Liikenneonnettomuuksia tutkittaessa havaittiin, että ne johtuivat usein kuljettajan äkillisestä jarruttamisesta. Esimiesten lausunnoilla jarrutukset yritettiin saada liukkaasta kelistä johtuviksi tapaturmiksi, vaikka usein syyksi oli todettu kuskin huolimattomuus ja varomattomuus.

 

Lähestyvän purjehduskauden vuoksi käskettiin kunnostamaan soutuveneet. Tervaa sai tätä varten noutaa Korjausjoukkueesta. Ensimmäiset ilmoitukset veneiden kunnosta tuli tehdä huhtikuun lopulla. Lisäksi huviratsastuskiellosta ja kiellosta ratsastaa ilman satulahuopaa huomautettiin uudestaan.Puuvillateollisuuden tuotteista annettiin erikseen pesuvaroitus ja jakeluohjeet. Koska kesäpuserot, alusvaatteet, jalkarätit ja muut vastaavat valmistettiin 1944 pelkästään sillasta eli viskoosista, kutistuivat nämä huomattavasti pesussa: kesäpusero noin 10% alkuperäisestä. Kesäpuseroiden pienten kokojen valmistus olikin lopetettu. Tästä lähin valmistettiin vain kokoja 50, 52, 54 ja 56. Puseroita jaettaessa ohjeistettiin, että suurikokoisille miehille annettiin uusia, suurikokoisia puseroita kun taas pienemmille miehille annettiin pestyjä, jo kutistuneita vaatekappaleita.


JR 35:n torjuntataistelu Hirvisuon lohkolla

 

Hirvisuon lohkon eteläisin Seppä-tukikohta joutui 17.2. hyökkäyksen kohteeksi. Tukikohtaa puolusti 7. Komppania (liikekannallepanossa 1941 Vampulassa perustettu), kolme konekivääriryhmää ja tykistön tulenjohtue. Vihollisen tarkka tykistö- ja kranaatinheitinvalmistyelu alkoi aamulla kello 10.57 ja osui korsualueelle, sen taaksen huoltotielle sekä paikoin taisteluasemiin. Kolme kranaattia osui tukikohdan päällikön korsun kattoon, mutta korsu kesti vaurioituneenakin. Vartiomies ennätti havaita vihollisen piikkilankaesteiden edessä ja hälyttää tukikohdan ennen hälytyslangan katkeamista. Tulesta huolimatta asemat saatiin miehitettyä, mutta kaikkiin pesäkkeisiin ei vihollisen tykistötulen vuoksi päästy heti. Vartiomiehen ja kolmen muun tuli esti vihollista etenemästä.

Yli tunnin taistelun jälkeen vihollinen aloitti vetäytymisen, mutta uusi osasto yritti tunkeutumista asemiin vasemmalta sivustalta. Konekiväärituli pysäytti sen etenemisen, ja oma panssarikupuun asennettu konekivääri keskeltä tukikohtaa tuotti vetäytyjille raskaat tappiot. Hyökkäysyrityksen jatkuivat tuloksettomina 14.20 asti. Puna-armeijalaiset olivat päässeet pelottavan lähelle esteitä syvälle lumeen kaivettuja uria pitkin. Tuuli kuitenkin hajotti joukkojen suojakseen laskeman savuverhon, ja muutkin harhautustoimenpiteet epäonnistuivat. Mikäli taistelu olisi vielä jatkunut pidempään, olisi tukikohdasta todennäköisesti jouduttu vetäytymään ampumatarvikkeiden loppuessa: kiväärinpatruunoita kului 7.000, konepistoolit käyttivät 8.000 patruunaa ja käsikranaatteja meni 80. Tykistö ampui 72 kranaattia, mutta kranaatinheitinten tuleen käytettiin peräti 630 kranaattia. Täydennyksiä olisi ollut vaikea saada vihollisen tarkan tykistötulen läpi, ja vastaavasti vetäytyminen taaemmas olisi johtanut pahoihin tappioihin.

 

Taistelussa kaatui 8. Komppanian, siis III pataljoonan konekiväärikomppanian riveistä pöytyäläinen korpraali Pekka Perälä. Hän oli täyttänyt kuukautta ennen kaatumistaan 21 vuotta. Samasta komppaniasta haavoittui sotamies Erik Sahlgren Kakskerrasta. Hän kuoli 22. Kenttäsairaalassa haavoihinsa samana päivänä.

Missä viestimiehet?

 

Sotapäiväkirjan merkintä 23.2. paljastaa, miten laajalle alueelle viestikomppaniallinen miehiä, eli 1./VP 33 oli hajaantunut: Divisioonan halonajossa oli 1 upseeri, 3 aliupseeria ja 7 miestä sekä näillä 5 hevosta. Sähkölaitoksella oli 2 miestä hevosen kanssa, maantiellä hiekanajossa 2 aliupseeria ja 2 miestä. Tappara-parakkia pystyttämässä oli 1 hevonen ja viisi miestä sekä lataamossa rakennustöissä oli 2 miestä. Latupartiossa hiihtokisoja varten oli 1 aliupseeri ja 1 mies. Yksi mies oli komennettuna röntgenkuvauksiin kirjuriksi, kuusi opiskeli rintamalyseossa ja yksi oli komennettuna Tapsi-kanttiiniin. Vääränlammen sahalla oli 3 miestä, Kontupohjalle taas oli komennettu 2 miestä irroittamaan tiiliä.

Eniten miehiä oli maakuuntelutehtävissä: 1 upseeri, 2 aliupseeria ja 10 miestä. Kuuntelutehtävissä oli paljon Muolaan Kyyrölän miehiä, jotka puhuivat venäjää äidinkielenään. Tukkikomppaniaan eli tilapäiseen kuormastokomppaniaan oli komennettu 1 upseeri (kapteeni Ilmari Sipilä A-komppaniaan päälliköksi), 1 aliupseeri ja 2 miestä. Komppanian tehtävänä oli kaataa metsää ja kuljettaa tukit rakennustöihin. Muissa yksiköissä, JR 35:ssä ja JR 56:ssa oli radisteina 2 aliupseeria ja 8 miestä sekä Pioneeripataljoonassa oli 3 miestä keskusmiehinä. Yksi mies oli vielä Karhumäessä arestissa.

Sijoittelu kertoo, että asemasodan keskelläkin viestipataljoonalaisille riitti töitä. Halonhakkuuta, puidenajoa ja rakennustöitä oli runsaasti. Tukinajo saatiin päätökseen 16.2.1944.

Puhdetöinä enää puuastioita, heikkoa hiihtomenestystä ja rintamalyseolaisia

 

Runsaiden palvelustehtävien vuoksi viestimiehet eivät juuri osallistuneet yhteisiin tilaisuuksiin. Ainoassa helmikuun tilaisuudessa mieleen palauteltiin sodan alkuvaiheita. Helmikuun mielialaraportin mukaan puhdetöiden tekeminen VP 33:n 1. Komppaniassa hiipui työtilojen puuttuessa, mutta muutamat valmistivat edelleen puuastioita. Liedon pikkulotat lahjoittivat yksikölle 300 nidettä käsittävän kirjaston, jota käytettiin innokkaasti. Komppania sai myös kaksi tikkataulua ja yhden shakkilaudan. Radioita oli käytettävissä kymmenen.

 

Neljä miestä lähti alikersantti Hernelahden johdolla raivaamaan 11.2. latua tulevia Viestipataljoonan hiihtokilpailuja varten. Kaksi päivää myöhemmin 1. Komppania voitti 15 kilometrin joukkuekilpailun ja mieskohtaiset kisat. Sotamies Rautala kunnostautui viimeisimmässä kultamitalillaan.

1. Komppanian kolme osallistujaa Hernelahti, korpraali Alén ja sotamies Rautala eivät sen sijaan saaneet 1. Divisioonan hiihtokilpailuissa 18 kilometrin matkalla 20.2. menestystä osakseen.

Luutnantti Helle, upseerikokelas Koski ja kuusi rintamalyseoon aikovaa olivat puhuttelussa majoituksen järjestämiseksi opiskelijoille. Tilat järjestettiin Anoppi-keskuksesta, mistä matka luennoille oli lyhyempi. Alikersantti Tapiainen ja sotamies Tuominen muuttivat tieltä pois takaisin yksikköönsä.


Uusi partiopuhelin

 

Maaselän ryhmän viestikomentaja ja yhtymien  viestikomentajat kävivät seuraamassa VP 25:n vesikaapelin laskua. Samassa yhteydessä esiteltiin uusi vikapartiopuhelimen mallikappale. Puhelinyhteyksien vikaa tutkivat partiot kuljettivat mukanaan puhelinta, jolla voitiin tehdä koesoittoja keskuksiin.

Puhelimessa todettiin useita heikkouksia ja muutostarpeita rakenteessa ja hälytyskyvyssä: ensinnäkin esitelty malli oli rakenteeltaan heikko. Linjojen yhdistämiseksi oli puhelimeen laitettava kunnon linjaruuvit ja summerihälytyksen tuli toimia 15 kilometrin kaapelilinjalla. Mallissa oli tarpeeton keskusmikrofoni, ja kuljetuskotelo puuttui. Hälytyksen tekeminen oli epämukavaa ja hälytyskyky oli huono. Puhekosketin oli tehtävä kätevämmäksi käyttää. Puhelin todettiin tarpeelliseksi myös etulinjaan hälytysyhteyksiin, mutta sitä suositeltiin käytettäväksi ainoastaan divisioonaportaasta alaspäin, eli verrattain lyhyille yhteyksille. Puhelimia arvioitiin tarvittavan 60 rykmenttiä kohden.

Liedon aseveljet ry:n johtokunta valitaan

 

Liedon aseveljet ry:n johtokunta valittiin uudelleen 13.2. kokouksessa Kirkonkulman Koululla. Puheenjohtajaksi valittiin uudestaan kersantti Antti Posio, ja "arvan kautta erovuorossa olevat" rintama-aseveljet kapteeni Ahvo Yli-Lonttinen ja sotamies Reino Peltola  valittiin uudestaan johtokuntaan. Samoin valituiksi tulivat opettaja Höijärvi ja maanviljelijä Valfrid Helin kotirintaman puolelta. 

 

Naisosaston puheenjohtajaksi valittiin opettaja Saima Mäki. Ethel Anttila ja Saara Tupala valittiin johtokuntaan uudestaan, kun taas Helli Laakso ja Rauha Tupala korvautuivat Eevi Tuomella ja Eila Jussilalla. Ylikersantti Esko Setälä 6865/1:stä (vahvennettu II/JR 60) valittiin Liedon Aseveljet Ry:n rintamalla olevaksi yhdysmieheksi. Saman illan virallisessa kokouksessa päätettiin rakentaa kaikki asevelitalot kaksihuoneisiksi.

 

JR 35:n partiotoimintaa

Hirvisuolla Seppä-tukikohtaan hyökänneiden ja taistelussa kaatuneiden vihollisten noutamiseksi lähetetyn partion lisäksi lähetettiin 18.–24.2. seitsemän muuta partiota. Toisen Hirvisuon lohkon partion tehtävänä oli väijyttää vihollisia näiden kaatuneiden luona, mutta vastustajia ei liikkunut alueella. Rannan lohkolla tarkkailtiin venäläisten moottorirekien liikkeitä ja suoritettiin muuta tiedustelua. Moottorirekiä tarkkaileva partio törmäsi palatessaan 50-miehiseen vihollisosastoon, jolle tuotettiin tappiota. Molemmat osastot pääsivät omille puolilleen.

Liistelammen lohkolla lähetettiin yksi partio tarkkailemaan Liisteojan jäätilannetta ja toinen etsimään joelta  vanginsieppauspartioille parasta ylityspaikkaa. Kolmas partio olikin varsinainen vanginsieppauspartio. Partio pääsi etenemään hyvin kohti vihollisen tukikohtaa esteriviltä toiselle: ensin piikkilankaesteelle, vaajamiinakentälle, valohälytinkentälle, 1-riviselle putkimiinakentälle ja puihin viritetyistä munakäsikranaateista rakennetulle ansakentälle. Sieppauspartio pääsi kaikista näistä läpi. Liistejoelle jätettiin ensimmäinen tukiryhmä ja vaajamiinakentälle toinen. Kuitenkin vihollisen vartiopaikkoja lähestyttäessä partio havaittiin ja sitä vastaan avattiin kiivas tuli. Hirsivarusteisten vartioiden ympärillä oli vielä 10 metriä syvä kompastuseste, joka esti rynnäkön vartiopaikoille. Osaston oli vetäydyttävä takaisin omalle puolelle. Viholliselle tuotettiin kuitenkin 5 miehen tappiot.

Muuta


Jalkaväkirykmentti 35:n sähkölaitos ja viestivarasto tuhoutuivat tulipalossa 12.2.

Tukikohtien nimiä JR 35: lohkoilla muutettiin niin, että peitenimiä seuraavat numerot muutettiin kirjaimiksi 17.2. alkaen. Tällöin esimerkiksi Renki 3:sta tuli Renki K. Puhelimessa tuli tukikohtaa kutsua aakkosnimellä, esimerkiksi Renki K:sta puhuttaessa käytettiin "Renki Kallea".

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Syviä talvella 1944.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

JR 6:n Tykkikomppanian miehiä Karjalan kannaksella.

press to zoom
bottom of page