top of page
Asemasota 6. - 19.5.1943

Viestimiehet taas lauteilla - lämmin mielialakin


VP 33:n keskuskomppanian sauna saatiin korjattua 7.5. kahden viikon väliajan jälkeen. Kiuas muurattiin uudestaan, ja viestimiehet saattoivat jälleen nauttia löylyistä. Viestipataljoonalaisilla meni muutenkin toukokuun puolivälissä hyvin. Huolto oli tyydyttävää eivätkä palvelutehtävät rasittaneet liikaa joten aikaa oli urheiluun, puhdetöille ja itseopiskelulle. Mielialaa tarkkailleet majuri Armo Karkaus ja vääpeli Immala kommentoivat pysyväksi tavaksi tullutta puhdetyöharrastusta mielialaraportissa 15.5. korostaen sitä seikkaa, että töitä tehdessä saatu kätevyys ja taito kulkeutuu myöhemmin kotirintamalle. VP 33:n mieliala parantui raportin mukaan suuresti, kun maatalouslomia koskeviin Päämajan määräyksiin tehtiin parannuksia ja käskyjä väljennettiin. Pataljoonan komentaja Karkaus oli hyvin pahoillaan siitä, ettei kaikkia kylvötöihin liittyviä toivomuksia pystytty ottamaan huomioon.

Toukotöissä ja propagandaa asiasta


Liedossa oli jo päästy pääsiäisen aikoihin kyntötöihin, mutta maanmuokkaustöihin ryhdyttiin vasta vapun jälkeen. Karhumäellä lietolaiset viestimiehet saivat viljeltäväkseen kahdeksan aarin perunamaan keskuksen ohi johtavan tien toiselta puolelta. Siemenperunaa olikin tarjolla kohtuullisesti, mutta lantun ja kehäkukan siemenistä oli kuun lopussa kirjoitetun mielialaraporttin mukaan pulaa. Perunapelto kynnettiin 6.5. Maa oli kyntötöihin osallistuneen Oiva Ryökkään mukaan hiekansekaista, mutta multavaa. Maaperää tutkittaessa paljastui romukasasta pieni aura, johon löydettiin etupyörätkin. Näin saavutettiin maatalousharrasteissa työkalujen suhteen omavaraisuus. Aura oli pehmennyt tulipalossa, mutta pehmeässä hiekkamaassa se teki tehtävänsä. Auran eteen valjastettiin Juho Liukkaalta armeijan harmaisiin saatu "Harmaa". Auramiehinä olivat Oiva Ryökäs ja Kyösti Taunola, joka lähtikin melkein suoraan perunamaalta 8.5. lomalle. Väinö Koivuniemi ja Paavo Lehto puolestaan palasivat 14.5. yksikköönsä. Lomalta 9.5. palannut Heimo Heininen yöpyi Karhumäellä viestipataljoonalaisten parissa ennen paluuta JR 35:een.

Venäläisetkin olivat ajan hermolla, sillä JR 35:n Aalto-tukikohdan lähettyvillä kuulutetussa propagandalähetyksessä 5.5. muistutettiin, että on kevätkylvöjen aika ja suomalaisia sotilaita tarvittaisiin kotona. "Seisotte kuitenkin juoksuhaudoissa, missä teitä joka hetki odottaa kuolema". Suurin osa megafonin tehosta meni saksalaisten parjaamiseen. Lähetykseen kuului myös terveiset vangeiksi jääneiltä suomalaisilta ja "Kolmannen prikaatin erään sotilaan vaimon oli eräs saksalainen kietonut niin pauloihinsa, että tämä toimitti laillisen miehensä vankilaan".
 

Seurattavaa Karhumäellä


Karhumäen teatterin tarjonta koostui toukokuussa kolmesta näytelmästä. Esityksiä oli näytelmistä Charleyn täti, Kuudes kerros sekä Olenko minä tullut haaremiin? Elokuvissa taas pyöri kotimainen filmi Varaventtiili. Toukokuiset painikilpailut siirrettiin määrättyä aikaisemmaksi 14.–15.5. Alkuperäisenä päivänä 16.5. vietettiin sankarivainajien päivää. Karhumäellä järjestettiin kello 13 kenttäjumalanpalvelus. Jumalanpalveluksessa joukot olivat komentopaikan edustalla avoneliössä. Eri yksiköissä palvelevat lietolaiset näkivät todennäköisesti toisensa hyvin, sillä Viestipataljoona 33 oli komentopaikkaa vastapäätä olevan rivin oikeanpuolimmaisimpana, ja lähellä vierellään sillä oli Elintarviketäydennyspaikka 2:n miehet sekä 1. Divisioonan esikuntakomppania. Yhdenmukaisuuden vuoksi miehet määrättiin pukeutumaan kesäpuseroihin. Jumalanpalvelusta seuranneen paraatin otti vastaan 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Paavo Paalu.
 

Kaasua

 

Viestimiehet joutuivat näiden kahden viikon viimeisenä päivänä tekemään toistakymmentä vikapartioreissua. Joka puhelinkeskuksessa oli 19.5.–20.5. aamu neljästä alkaen 24 tunnin ajan sensuuri, jonka aikana tehtiin merkintöjä erilaisista puhelujen aikana tehdyistä rikkeistä.

Aamulla kello 7 oli 1. Divisioonassa kaasuhälytys, jolla kokeiltiin joukkojen kaasusuojeluvalmiutta. Miehille jaettiin ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen naamarit ja muut suojautumisvälineet. Naamarien tiiviyttä kokeiltiin polttamalla harjoituskaasurasioita. Oiva Ryökäs kommentoi oman naamarinsa eli "häkäpärstän" pitäneen hyvin. Silmät alkoivat vuotaa heti naamarin raottamisen jälkeen.


Kulopaloihin varaudutaan

Kuumien kesäpäivien lähestyessä varauduttiin kulontorjuntaan. Erityisen paloarat alueet sekä kuloa estävät alueet (kuten koivumetsät ja suot) tuli etukäteen tiedustella ja merkitä karttaan. JR 35:n esikunta jakoi rykmentille kulontorjuntaoppaita, joiden perusteella miehet tuli perehdyttää tulipalojen torjumiseen. 1. Divisioonan kulontorjuntaupseeriksi määrättiin luutnantti H. Harala. 

Viikolla havaituista kulopaloista toivottiin tarkat ilmoitukset viikonloppuisin. Ilmoitusta varten laadittiin oma kuloilmoituskaavake, johon piti merkitä kulopaikka, "syttymäin lukumäärä", maaston ja metsän laatu sekä kirjattava mahdolliset huomautukset. Maaston ja metsän määrittelyä varten oli kaavakkeen täyttöohjeessa valmiiksi ehdotettuna lukuisia metsätyyppejä lyhenteineen.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Lietolaisia viestimiehiä perunanistutuspuuhissa kyntämässä Karhumäellä.

press to zoom
Lähde: digi.narc.fi
Lähde: digi.narc.fi

Jalkaväkirykmentti 35:n kesäryhmitys Poventsassa Kanavan lohkolla.

press to zoom
Asemasota 20.5. - 2.6.1943

Pirunsaarella onnistunut, mutta tiukalle mennyt torjuntataistelu

 

Valpas kuunteluasema "Apteekki" onnistui poimimaan yöllä 26.5 kello 02.35 viestin "20 minuutin kuluttua pitää kaiken olla valmista". Pirunsaaressa Stalinin kanavalla tukikohtaa miehittävällä JR 35:n 10. ja 11. komppanian miehillä oli edessä verinen aamuyö. Tukikohdan päällikkö sai kaapatun sanoman tietoonsa kolmen minuutin kuluttua. Hän määräsi vartioita vahvistettavaksi kahdeksalla konepistooli- ja kahdella konekiväärimiehellä. Kymmenen minuutin kuluttua puhelinkeskustelusta Leena-pesäkkeestä ilmoitettiin, että etumaastosta kuului supinaa. Tukikohdan päällikkö pyysi pesäkkeen maastoon ammuttavaksi kranaatinheitinsulun. Apteekki sieppasi lisää viestejä: "15 miestä on jo mennyt yli ja lisää menee". Kranaatinheitinsulun ampumisen jälkeen ääni kommentoi "Kylläpä ne heti tietävät meidän toimemme". Kranaatit eivät onnistuneet karkoittamaan vihollista, vaan lohkolla alkoi kiivas venäläisten konetuliaseiden tulitus. Suomalaiset saivat käskyn hälytysvalmiudesta. Kun kiivas tuli kaikista putkista alkoi moukaroida tukikohtaa, päällikkö käski miehet asemiin.

10. Komppanian päällikkö luutnantti Forsman välitti tiedot saarelta ja pyysi pataljoonan komentaja  majuri Niilo Honkalaa hälyttämään reservit valmiuteen. Tämän luona olevat kaksi ryhmää lähetettiinkin saareen. Tilanne kiristyi, ja Leena-pesäkkeen edessä olevilla suluilla oli vilkasta liikettä. Tykistön ja kranaarinheittimistön tulenjohtajia pyydettiin ammuttamaan kaikki sulut. Tykistön tulenjohtaja kuitenkin ilmoitti, että yhteydet olivat katkenneet: tulipyyntöä ei saataisi lävitse. Kranaatinheittimistön yhteys kuitenkin toimi vielä, ja sitä kautta saatiin tulipyyntö perille. Pian tämäkin yhteys katkesi. Yhteys komppanian komentopaikan ja saaren välillä oli enää radiopuhelimien varassa. Avuksi hälytettiin reservikomppania, joka valmistautui vastaiskuun. Vihollisen tykkituli alkoi siirtyä taaemmas kello 03.20 iskien saareen johtaville teille. Viittä minuuttia myöhemmin puna-armeijalaiset olivat päässeet saaren keskiselle korsualueelle ja asemien väliseen metsikköön. Saarella käytiin kiivasta tulitaistelua.

Kello 3.30 alkoivat puolustajien ampumatarvikkeet loppua. Viholliset olivat edenneet jo korsujen korkeudelle. Majuri Honkala lähetti reservikomppanian vastaiskuun. Ilmoitettuaan asiasta rykmentin komentajalle everstiluutnantti Laaksoselle Honkala adjutantteineen lähti taistelupaikalle. Saaressa vihollinen pyrki erottamaan sen etelä- ja pohjoispään toisistaan. Pohjoispäässä taistelua käytiin asemissa vielä kello 03.40. Vartin kuluttua se ulottui jo tukikohdan päällikön korsulle asti. Tässä vaiheessa II joukkueen käsikranaatit loppuivat. Pohjoispään miehitys joutui vetäytymään asemistaan tasan kello neljän maissa. Elämänlanka saaresta mantereelle, silta, oli uhattuna. Keskiosassa taistelu oli edennyt kranaatinheitinmiesten korsulle. Saaren heitin ampui viimeiset jäljellä olevat kranaattinsa. Täältä jouduttiin vetäytymään jalkaväkitulen ja krh-keskityksen alla sadan metrin päähän pensaikkoon.

Puoli viiden aikaan Honkala ja reservikomppania olivat polkusillan toisessa päässä. Vastaiskun suunnittelu saatettiin aloittaa. Sillan yli lähetettiin upseeripartio tiedustelemaan tilannetta. Sillan mantereen puoleiseen päähän saapunut luutnantti Turunen ilmoitti Honkalalle, että hänen oli jätettävä saari ampumatarvikkeiden loputtua puolentoista tunnin taistelun jälkeen. Seuraan liittyi kello 5:25 vänrikki Piispanen, joka oli tuntia aiemmin uinut saarrostusta pakoon saaresta. Upseeripartio kohtasi vihollisen korsumäellä, mistä se tappioiden välttämiseksi  vedettiin takaisin. Vastaiskun onnistuminen edellytti tykistövalmistelua. Majuri Sorsa suunnitteli sen kartan perusteella, sillä tulenjohtajiin ei saatu yhteyttä. Kello 07:00 saatiin ilmoitus, että tulivalmistelu suoritettaisiin kolmella patteristolla ja kolmella raskaalla kranaatinheittimellä. Tuli alkaisi saaren länsiosasta siirtyen kohti itää.

Luutnantti Koskinen sai käskyn vastaiskun suorittamisesta: H-hetkellä yksi joukkue etenisi sillan yli korsumäelle, varmistaisi oikealle ja jatkaisi suoraan yli. Seuraavana sillan ylittävä joukkue etenisi oikealle saaren eteläpäähän ja kolmas joukkue vyöryttäisi asemat saaren pohjoispäähän. H-hetki oli kello 07.45. Pohjoispäätä lukuun ottamatta tulivalmistelu osui hyvin kohdalleen. Vastaisku onnistui vastuksetta: saaren pohjoispäässä nähtiin noin 60 venäläisen vetäytyvän omalle puolelleen. Pian menetetyt asemat oli jälleen miehitetty ja kello 08.40 puhelinyhteys saareen oli korjattu ilmoitusta varten: "Saari on jälleen miehitetty".

Pirunsaaren taistelu oli harvinaisen ankara, sillä puolustajat kärsivät 36% tappiot. Näihin kuului kaatuneina tukikohdan päällikkö, luutnantti Forsman ja kahdeksan miestä. Haavoittuneita oli peräti 44, yksi näistä lietolainen kersantti Erkki Tuominen. Kaksi katosi. Korsujen tulipaloissa tuhoutui paljon kalustoa, muun muassa kolme konekivääriä, paljon muita aseita sekä kalustoa kuten kahdeksan summeripuhelinta.
 

VP 33 lämpimissä kevätpäivissä

 

Lietolaiset viestimiehet avasivat 26.5. Karhumäellä oven ulkopaviljongille ja siirtyivät ulos ottamaan aurinkoa. Kesä oli tulossa, sillä koivuihin alkoi ilmestyä lehtiä ja maa vihertää. Aurinkoa ottaville miehille tulikin vallan hiki.  Helteinen sää kostautui 2.6. aamulla sateella ja ukkosella. Miehet olivat istuttaneet perunoita 25.5. Syksyllä arvioitiin saatavan uusia perunoita samaan aikaan kuin kotona Liedossakin. Mielialaraportin mukaan kehäkukan ja lantun siemenistä oli pulaa, vaikka niitä olisikin haluttu kylvää.

Kuun viimeisenä päivänä pestiin majoitustilojen ikkunat. Samana päivänä pyöri Kino Otsossa elokuva Keinumorsian. 2. puhelinkomppanian (2./VP 33) miehet olivat majoittuneina Lumpuisissa, mistä nämä piti kuljettaa teatteriin kuorma-autolla. Elokuvissa käyntien suosio oli ylipäätään kasvanut. Oiva Ryökäs kirjoitti 22.5. kotiinsa äidilleen kiittääkseen paketista. Lähetys oli tullut perille viidessä päivässä. Mukana oli neljä valokuvaa, joista yhdessä Oiva poseerasi kirjettä kirjoittaen. Muista kuvista tilattiin rintamalle lisää kopioita: kyntökuvia viisi ja "kaljupäisten kerhoa" neljä. Muukin posti kulki ajallaan, ja sanomalehtien määrä oli saatu riittäväksi. Saapuminen ja jako toimivat häiriöttä ja säännöllisesti. Karjalan Viesti -lehteen oltiin tyytyväisiä.
 

Kesän tullen lisääntyvät urheilumahdollisuudet kiehtoivat monia. Iäkkäämpiä miehiä kiinnostivat etenkin ryhmäottelut. Viestipataljoona 33:n miesten mieliala oli toukokuun lopun raportin mukaan hyvä. Kukin "perhepiiri" oli laittanut huoneensa viihtyisään ja siistiin kuntoon. Korjauksina miehet toivoivat suurempaa kokoa olevia kesäpuseroita. Majuri Järvisen ja vääpeli Immalan raportin mukaan kesän suhteen ei odotettu ratkaisevia tapahtumia, mutta Saksaan luotettiin vielä. Tosin "käsitys, että aika monin tavoin työskentelee Liittoutuneiden hyväksi, ei ole aivan vieras." Maailmanpoliittisen katsauksen lopuksi todettiin, ettei käsitys Italian kestävyydestä ole erikoisen kohottava.
 

Lisää kurssitettavaa - luennoitsijana lietolainen


Karhumäellä laajennettiin "yliopiston" toimintaa tarjoamalla uudeksi oppiaineeksi metsänhoitoa. Kolmen kuukauden kurssilla oli mahdollista suorittaa metsätalouden tutkinto. Kurssilla metsätalous oli "apuaine" agronomitutkinnon kasvinviljelys- ja talouslinjalle. Luennoitsijana kursilla oli luutnantti, metsänhoitaja T. Sipilä eli VP 33:n 1. Komppanian päällikkö (Toivo) Ilmari Sipilä. Mikäli kiinnostuneita riittäisi, luennot alkaisivat 19.6. Ilmoittautumisia otettiin vastaan 14.6. asti.
 

Mottimerkki  lunastettavissa


Suurtalkoot r.y. myönsi 27.5. alkaen oikeuden lunastaa mottimerkin talkooluontoisesti suoritetuista halonhakkuista. Edellytyksenä oli selkeästi omalla vapaa-ajalla suoritettu talkootyö puolustusvoimien hyväksi. Vuoden 1942 mottimerkkejäkin oli vielä saatavissa. Vuoden 1942 rautaisen merkin sai yhdestä kuutiosta ja hopeisen neljästä. Nettohintaa per merkki oli viisi markkaa. Vuoden 1943 merkkien hinnat olivat vastaavanlaisia. Rautaisen ja hoipeisen lisäksi tarjolla oli kultainen, kymmenen markkaa maksava merkki, joka edellytti 16 halkokuution hakkaamista. Vähintään 48 kuutiota hakanneille tarjottiin mahdollisuutta lunastaa suurkirves. Suurkirves maksoi 25 markkaa. Mottimäärä ja hakkaajan nimi sekä ikä piti ilmoittaa postitse Suurtalkoot ry:n Keskustoimistoon Helsinkiin Kaisaniemenkatu A VI kerrokseen.
 

Muuta tapahtunutta


Viestipataljoona 33:ssa palvelevat piikkiöläiset luetteloitiin 20.5. Kotiseudulta oli tulossa lähetys rouva Mairem Saloselta, ja haluttiin selvittää miten sen saisi parhaiten kuljetettua eri yksikössä palveleville piikkiöläisille.

SA-kuva: 16190_r500
SA-kuva: 16190_r500

Pirunsaari Stalinin kanavalla vuotta ennen taistelua, toukokuussa 1942.

press to zoom
SA-kuva: 24941_r500
SA-kuva: 24941_r500

Kesäkuussa 1943 Karhumäellä siveltimellä ikuistettu näky "Aurinkoa ja Hiekkaa".

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

"Kovin olin synkän näköinen siinä lähikuvassa kun kirjettä olin kirjoittavinani"

press to zoom
bottom of page