Asemasota 28.1. - 10.2.1943
Viestipataljoona 33:n hiihtokilpailut ja 1. Divisioonan mestaruuskilpailut
Tuleviin hiihtokisoihin valmistauduttiin huolella. Viestipataljoona 33:n urheilu-upseeri Jaakko Säteri totesi raportissa suksivoiteiden olevan ainoastaan vesi- tai nuoskakelien voiteita, joten voitelu ei kaikissa kisoissa onnistunut. Pataljoonassa oli vääpeli Saarisen hiihtokursseille osallistuneita, jotka vuorostaan neuvoivat nyt muita. Talven ensimmäiset hiihtokilpailut pidettiin 31.1. Lähtöpaikka ja maali olivat Karhumäessä Tunneli-rakennuksen kohdalla. Jokaisesta komppaniasta oli saatava 10–15 osallistujaa ja esikuntajoukkueesta 5. Varustus oli vapaa, ilman aseistusta. Kisan jännitystä lisättiin, kun vääpeli Koski vei radioasemat 3 ja 9 kilometrin etäisyyksille, jolloin saatiin nopeasti tietoon väliajat.
Kisoihin osallistui lopulta 34 hiihtäjää. Kulta ja hopea menivät 2. Komppaniaan sotamies Ahlrothille ja Hietaniemelle, kolmanneksi tuli alikersantti Alpo Hernelahti (1. K). VP 33:sta ilmoitettiin 1. Divisioonan 18 kilometrin mestaruuskisoihin edellisten voittajien lisäksi vänrikki Helge Sihvonen, ylikersantti Martti Knuutila ja sotamiehet Vieno Virta sekä Aulis Korhonen. 1. Divisioonan murtomaahiihtomestaruuskilpailut pidettiin 7.2. Näissä kisoissa varustuksena oli kenttäpuku m/36, sukset ja siteet olivat vapaavalintaiset. Voittajaksi tuli kersantti P. Immaisi JR 35:stä ajalla 1.18.10. Paras viestipataljoonalainen oli Alpo Hernelahti sijalla 51, ajalla 1.32.22.
​
Haaveita asevelitaloista
​
Viestipataljoonan henkilöstön keskuudessa ryhdyttiin ajamaan kahden asevelitalon rakentamista kotiseudulle. Toinen lahjoitettaisiin Liedon Aseveliyhdistykselle, joka antaisi sen taloudellisesti heikossa asemassa olevalle sotaleskelle. Toinen talo oli tarkoitettu 3./VP 33:n miehiltä Kuusiston aseveliyhdistyksen kautta 17.10.1941 kaatuneen V.R. Leinon leskelle. Hänelle oli jäänyt huollettavaksi neljä lasta ja vainajan äiti. Koska pataljoona oli metsänhakkuutöissä puolustuslinjojen rakentamista varten, sotilaat arvelivat voivansa samalla valita rakennuspuiksi sopivat tukit. Pataljoona pyysi kirjeellä oikeutta kuljettaa hirret majoitusalueelleen ja sieltä edelleen talot kotiseudulle.
​
Metsän anteja ahkerille
​
Metsänhakkuuta harjoitettiin muutenkin. Oli annettu käsky puiden hankkimiseksi tulevaa talvea varten, ja VP 33:ssa Arvo Virta oli kunnostanut sahoja ja kirveitä ja piti ne hyvässä terässä. Vastineeksi muut lupasivat tehdä hänen osuutensa moteista. Jokaisen miehen oli sahattava yksi syli puita. Ensimmäisenä metsään uskaltautuneet Nappi-keskuksen miehet saivat päivässä tehtyä 6 mottia. Työmaa sijaitsi kaksi kilometriä Karhumäestä pohjoiseen rakennettavan puolustuslinjan etumaastossa. Samalla valmisteltiin linjaa edullisemmaksi puolustajille, sillä maasto oli tarkoitus hakata paljaaksi.
Samaan aikaan puhdetyörintamalla pärekorivillitys levisi, ja Paavo Lehto oli saanut aikaiseksi "Poron Vienon" kämpässä 27 koria viidessä päivässä. Metsätyömailla oli huutava pula kirveenvarsista ja sahanpäänpuista. Päämaja sitoutui toimittamaan näitä Työtehoseuralle Itä-Karjalan joukoilla teetettävinä puhdetöinä 40.000 kappaletta. JR 35 sai osakseen 700, VP 33 80 ja 22. Talouskomppania 35 puuta tai vartta toimitettavaksi. Kirveenvarresta maksettiin 10 mk (1,6 €) ja sahapuista 25 mk (4,1 €). Myöhemmin sahanpääpuiden hinta korotettiin 40 markkaan. Kyseisen käskyn VP 33 paperiin on lyijykynällä hahmoteltu 100 kappaleen tavoite: lopulta pataljoonassa tehtiin 86 kirveenvartta ja 86 sahanpääpuuta. VP 33 kuittasi näistä 4.300 markkaa (700€). Varsista ja puista jaettiin tarkat ohjeet ja piirrokset. Jo helmikuun alussa Arvo Virta aikoi ryhtyä valmistamaan tilattuja esineitä.
​
Älyllisiä harrasteita
​
Karhumäellä tarjottiin halukkaille kerran viikossa käytäviä yliopistollisia kursseja. Aineina oli tarjolla kielistä saksaa ja latinaa, kemiasta ja fysiikasta peruskurssit sekä matematiikasta approbatur-kurssi. Samassa yhteydessä tiedusteltiin halukkaita kieltenopettajia. Osallistujia kertyi VP 33 upseerien joukosta kaikkiin paitsi latinaan. Suosituin oli fysiikan kurssi, johon ilmoittautuivat luutnantit Neuvo ja Säteri sekä vänrikit Markkula ja Sihvonen.
Lisäksi 24.–29.1. käytiin komppanioiden välinen shakkiottelu. 1. Komppaniasta osallistui neljä miestä radiojoukkueesta, ja heille kertyi yhteensä 11 pistettä. Alikersantti Vilkniemi sai 7½ voittoa, mikä toi 6 pistettä.
Tappioita
JR 5:n kranaatinheitinkomppaniassa palvellut sotamies Kauko Uusitalo kaatui Maaselän kannaksella 31.1.1943. Hänet on haudattu Lietoon.
​
(Julkaistu Turun Tienoossa 7.2.2013. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta sitten 28.1.–10.2.1943")
Kirveenvarsien ja sahanpuiden valmistamista koskevan käskyn yhteydessä annettu ohje sopivista tuotoksista. Ohjeistuksesta huolimatta Työtehoseura hylkäsi maaliskuussa noin puolet tuotoksista.
Maaselän kannakselta otettujen kuvien lisäksi Nautelankosken museon kokoelmiin on päätynyt kuvia muiltakin jatkosodan paikoilta. Kuvassa Hyvinkään kauppalan valtuuskunta käymässä Syvärillä Kuuttilahdessa 1943.
Tienviittoja Syvärin alajuoksulla 1943. Kylttien nelinumeroisten peitelukujen perusteella kuva on otettu Jalkaväkirykmentti 4:n eli Punamustanrykmentin lähettyviltä.
Asemasota 11. - 24.2.1943
Pärekoriverstas
Nappi-keskuksen lietolaiset ryhtyivät helmikuussa valmistamaan puhdetöinä pärekoreja urakalla. Viestipataljoonalaiset olivat selvittäneet halkomottiurakkansa, joten uuteen harrastukseen voitiin paneutua suurella hartaudella. Halkojen hakkaaminen oli raukaissut mukavasti jäseniä, ja ilmat olivat olleet aurinkoisia. Keskuskomppania (1./VP 33) olikin tarvinnut halkoja, sillä jatkuva etelätuuli viilensi sen rakennuksia muiden rakennusten ollessa mukavan lämpimiä. Pärekoritalkoiden alkaessa kaikki Napin 14 viestimiestä olivat palanneet lomiltaan. Väinö Koivuniemi, Paavo Lehto ja Oiva Ryökäs hakivat ensimmäiset päreiksi sopivat puut helmikuun puolivälissä. Ensimmäisen korin Ryökäs teki muistiinpanojensa mukaan 20.2. ”Tietoa ja taitoa vaatii niin päreiden kuin korin tekokin, mutta jonkunlainen hökötys tuli tästä ensimmäisestänikin ja aikaa se vei 4 tuntia”.
Lääkintätoimisto muutti 24. päivä Napin alakerrasta, ja Lehto pyysi vapautuneet kaksi huonetta komendantilta verstaiksi pärekorien tekoon. Lupa tähän saatiinkin. Iltapäivällä koetettiin vielä löytää lisää pärepuuta ”Nyrkin” mäestä, mutta sopivaa ei löytynyt.
Hiihtokisat jatkuvat
Hiihtämistä jatkettiin monissa eri hiihtolajeissa, yhtenä kilpailuna järjestettiin lotille hiihtokisa. Suurin ajanjakson kisoista oli 14.2. 10 joukkueella järjestetty partiohiihtomestaruuskilpailu. Viestipataljoona 33:n sekä JR 12 yhdistettyä partiota edustivat vänrikki Sihvonen, ylikersantti Hanni, korpraali Heliste sekä sotamiehet Koski, Ahlroos ja Nampajärvi. Joukkue tuli kisoissa kahdeksanneksi ajalla 1.59.30, ja se oli saanut kisojen tuntuvimman ampumasakon, 17 minuuttia. VP 33:n raportissa tämä on alleviivattu lyijykynällä. Voittajaksi tuli vänrikki Ikävalkon johtama partio JR 56:sta ajalla 1.44.50. Ampumasakko oli vain 3 minuuttia.
1. Divisioonan viestikomentaja, majuri Karkaus oli suunnitellut viestimiehille erikoisen hiihtokilpailun. Seitsemän 7-miehistä partiota, partio joka rykmentistä, patteristosta ja VP 33:sta, hiihtivät noin 14 km lenkin vaikealla murtomaalla. Matkan aikana oli tehtävänä kilpa-ammuntaa sekä viestimiestehtäviä kuten puhelinlinjan vikapartiointia sekä yhteydenottoa radiolla. VP 33:n ryhmä luutnantti Jaakko Säterin johdolla voitti kisan ylivoimaisesti. Säterin lisäksi ryhmään kuuluivat 1. / VP 33:sta ylikersantti Knaapi, alikersantit Hernelahti ja Suikkanen sekä sotamies Ruusunen. Lisäksi 2. komppaniasta mukana olivat ylikersantti Knuutila ja sotamies Ahlroos. Palkinnoksi kenraalimajuri Paalu antoi upseerikerholla kunniakirjat sekä tietokirjan. Karkaus kiitti voittajia sekä kisan toimitsijoita myöhemmin erikseen.
Poimintoja mielialaraporteista: huoli Saksasta ja huhuja rauhasta
Vartiopalvelus Jalkaväkirykmentti 35:ssä oli helpottunut, kun rykmentti oli saanut täydennystä. Miehet saivat nyt pidempiä lepohetkiä, ja se kohotti mielialaa. Mielialaraportin mukaan miesten mielenkiinto oli kohdistunut uutisiin Saksan etelärintamalta, jossa saksalaiset olivat joutuneet vetäytymään. Kotiseudulla kiertelevät huhut rauhasta olivat kiirineet rintamalle asti. Valistusupseeri A. J. Sepposen mukaan miehet olivat jo niin tottuneita näihin huhuihin, etteivät enää välittäneet niistä ”vaikka ne panevatkin ajattelemaan ikäviä asioita”.
VP 33:n mielialaraportissa tältä ajanjaksolta ei mainita mitään erikoista, mutta maaliskuun alussa divisioonan valistusupseerille annetussa helmikuun valistustoimintaa käsittelevässä raportissa kerrottiin samojen asioiden vaivaavan mieliä täälläkin. Saksan ”liikkuva sodankäynti” herätti huolestuneisuutta, mutta oman rintaman rauhallisuus lievitti tätä. Kotirintamalta kantautuviin ”sibyllaanisiin” (profeetallinen) huhuihin rauhasta suhtauduttiin kuten JR 35:ssä. Pataljoonan valistusupseerin vääpeli Immalan mukaan huhuja ei kohdeltu vain tosiasioihin perustuvalla kritiikillä ja epäluulolla, vaan myös ”suomalaiselle sotilaalle omalaatuisella huumorilla”, jolla ”katkaistiin niiltä terää”.
JR 35:n valistustoimintaa helmikuun kylmyydessä
Helmikuussa JR 35:n sotilaat valmistivat etupäässä puuesineitä, kuten kauhoja sekä tilattuja kirveenvarsia ja sahanpääpuita. I Pataljoonan keskuudessa vieraili 18.2. Karhumäen tivolin taiteilijoita, esiintyen "Laiskajaakossa" kolmella esityksellä. I pataljoonan suosittu orkesteri sai kuluvana kuukautena lisää nuotteja ja se esiintyi edelleen kahdestä päivässä. Kirjeopistossa opiskeli helmikuun aikana 57 miestä.
Yksikössä toivottiin rintamakiertueita myös talvisin, sillä tällöin ne ilahduttaisivat enemmän kuin kesällä, jolloin oli mahdollista harrastaa enemmän vapaa-ajalla. Samoin toivottiin mahdollisuuksia saada lisää kirjoja, joiden tilaamista valistusrahoilla suunniteltiin. Myös elokuvien näyttämistä kaitafilmikoneilla suunniteltiin, etenkin kun se oli mahdollista käytössä olevissa kanttiinitiloissa.
​
Julkaistu osittain Turun Tienoossa 21.2.2013. Osa "Lietolaisten sotatie 70 vuotta sitten 11.–24.2.1943"
Tuntematon "nappilainen" (mahd. Paavo Lehto tai Kauko Salmi) vetää pärepuita ja Oiva Ryökäs painaa koreja kasaan Nappi-keskuksen verstaassa.
Maalissa! Taustalla kisaa tarkkailevat kiikari kaulallaan kenraalimajuri Paalu sekä valkoinen turkislakki päässään kenraaliluutnantti Laatikainen.