Lietolaiset sodassa

Mannerheim täyttää 75 vuotta

Marsalkka Mannerheim täytti 4.6. 75 vuotta. Onnittelijoita ja vierailijoita riitti joka taholta, niin armeijasta kuin siviilistä ja sekä kotimaasta että ulkomailta. Syntymäpäivien vastaanotto järjestettiin lähellä Immolan lentokenttää Kaukopään radalle ajetussa junassa. Syntymäpäiväsankarin yllätysvieraisiin kuului Adolf Hitler, joka lensi yllättäen onnittelemaan Suomen armeijan ylipäällikköä. Saksalaisten arveltiin lähettävän korkeintaan Valtakunnan marsalkka Herman Göringin, Saksan ilmavoimien eli Luftwaffen komentajan. Tieto Hitlerin saapumisesta saatiin vasta edellisenä päivänä. Syntymäpäivälahjana Hitler luovuttaa Suomen Marsalkaksi nimitetylle Mannerheimille Saksan Kotkaritarikunnan suurristin.

Tästä vuodesta alkaen puolustusvoimain lippujuhlapäivää alettiin viettää 4.6. Mannerheimin syntymäpäivän kunniaksi. Aiemmin liputuspäivä oli ollut 16. toukokuuta, joka oli Helsingissä sisällissodan päättymisen kunniaksi vuonna 1918 järjestetyn paraatin muistopäivä. Päivää muuttamalla haluttiin parantaa sisällissodan haavoja.

Suomen armeija juhli marsalkkaansa monin tavoin. Mieluisin ja odotetuin juhlan merkki oli viiden miehen kesken jaettu pullo jaloviinaa ja ylimääräiset muona- ja tupakka-annokset. Viestipataljoona 33:n juhlamuona-annokseen kuului riisipuuroa, sekahedelmäsoppaa sekä mainitut tupakka ja jaloviinapullo. Jotkut ostivat muiden viidesosan pullosta omaan käyttöön. Karhumäessä myös liputettiin juhlan kunniaksi. Aamulla järjestettiin kenttäjumalanpalvelus. 22. Talouskomppanialle päivä merkitsi aamupäivälle siivousta, iltapäiväksi lepoa. 

Tilaisuuksia ja juhlia järjestettiin pitkin rintamaa. Valkeasaaressa pidettiin Marski-aiheinen runokilpailu. Kotirintamallakin järjestettiin useita tilaisuuksia. Suomen Lasten Marjakeräyksen tuotto, 135.947 markkaa luovutettiin Mannerheimille, joka antoi rahat käytettäväksi Karjalassa miinojen haavoittamien ja muilla tavoilla loukkaantuneiden lasten auttamiseen.
 

Toinenkin merkkipäivä kesäkuussa

Liikekannallepanosta tuli kuluneeksi 17.6. vuosi. Tuolloin armeijan harmaisiin oli astuttu toiveikkaina ja vakuuttuneina sodan lyhyestä kestosta. Tuskin kukaan tiesi olevansa yhä vuoden kuluttua rintamalla. Vuosipäivän kunniaksi Viestipataljoona 33 järjesti Teatteritalolla juhlan, jossa kuultiin niin vakavia puhteita kuin laulua ja soittoakin. Väliaikana tarjoiltiin koko pataljoonalle korviketta ja pullaa.
 

Palkintona lomia – urheilua Karhumäellä

Urheilu alkoi maittaa etenkin keskusmiehille, sillä nämä saivat istua pitkiä vuoroja puhelunvälittäjinä keskusten äärellä. Juokseminen murtomaalla tekikin monelle hyvää, ja lajia harrastettiin niin kilpailumielessä kuin vapaa-ajan huvina. Jaakko Hannula ja Oiva Ryökäs juoksivat 6.6. lähes kaksituntisen lenkin. Lenkkeilyllä harjoiteltiin ennen kaikkea pataljoonan suunistuskilpailuihin. Pääpalkintona oli ylimääräinen 14 vuorokauden loma.

Kyseiset suunnistuskilpailut 8.6. merkittiin 1. Komppanian sotapäiväkirjaan epäonnistuneiksi. Syynä tähän oli karttaan kilometrin liian syrjään merkitty rasti. Kilpailu alkoi kello 12 ja reitti kulki Karhumäeltä Käppäselkään päin. Tarkastukset pidettiin kuuden kilometrin jälkeen, ja reitissä oli pituutta kymmenen kilometriä. Suunnistuksessa käytettiin karttoina läpipiirroksia  1:20.000 kartasta. Rastit 1–3 löytyivät helposti, mutta neljättä rastia etsimässä oli lopulta 15 miestä keskellä korpea. "Hikisenä sen hakeminen tässä toivottomassa tilanteessa leikkasi kyllä raskaasti." Kymmenen suunnistajaa onnistui löytämään rastin, mutta se oli väärän järven rannalla.

Divisioonan suunnistamiskilpailut järjestettiin 14.6., ja keskuskomppaniasta niihin osallitui sotamies Rantala. Lisää lomia oli luvassa 15.6. ampumajuoksukisoissa, joissa jokaisen komppanian paras sai ylimääräisen loman. Keskuskomppaniasta kovakuntoisimmaksi ja tarkimmaksi ampujaksi osoittautui viestimies Isomoisio. Pataljoonan paras oli viestimies Potila esikuntakomppaniasta.

Muita tapahtumia Karhumäellä

Ilman alkoivat viilentyä 11.6. ja nähtiinpä harvinainen kesäkuinen lumisade. Ilma jatkui koleana ja raekuurot piiskasivat Nappi-keskusta. Yöllä keskuksen miehet palelivat viltinkin alla, ja rakennuksen lämmittämistä piti jatkaa edelleen. Vasta 14.6. kolea ja myrskyinen keli alkoi väistyä.

Suomen Tivoli muutettiin kesäkuun puolivälissä kesätivoliksi. Tivolissa oli kokeiltavana monenlaisia pelejä ja viihdetaiteilijoiden esiintymiset keräsivät suuret yleisöt. Tivolin halki virtasi Kumsajoki, jonka yli johtavalla sillalla saattoi katsella veden virtaamista kaikessa rauhassa. Esiintyjinä tivolissa oli Suomen viihdetaiteilijoiden huippuja. Lietolaisiakin ihmetytti suuresti "Valkoinen sheikki" eli sirkustaiteilija Louis Billing. Hän teki teltassaan monia merkillisiä taikatemppuja ja onnistui keräämään suuren yleisön. Muuna viihteenä elokuvateatterissa pyöri elokuva Aktivistit. Teatteritalossa alettiin järjestää 7.6. alkaen sunnuntaisin kello 09.00 jumalanpalveluksia. Kirkko entisestä kommunistikaupungista puuttui.

Viestipataljoonan komentaja piti 10.6. puhuttelun jossa hän ilmoitti, että divisioona ja samalla koko Viestipataljoona tulisivat lähiaikoina siirtymään toiseen paikkaan. Siirto ei kuitenkaan toteutunut. Keskuskomppania kävi keräämässä arvokasta kuparijohtoa Poventsasta 15.6. Illalla jatkuivat rakennustyöt Viestitoimiston parakin ja Autokeskuksen parissa leirialueella.
 

Viestimiesten vitsi

Kesäkuussa kerrottiin vitsiä eläinten jalostustyön erinomaisesta saavutuksesta. Kirjekyyhky ja palokärki oli kuulemma onnistuttu risteyttämään ja jälkeläinen paitsi toimitti kirjeen perille, myös koputti ovelle ennen sisääntuloaan.
 

Kalaa lautaselle ja muuta Poventsan lohkolla

Kesäkuussa Äänisjärvi alkoi vapautua jäistä, joten sen kalakantaan käytiin käsiksi verkoin ja rysin. Kala olikin tervetullutta lisää yksipuoliseen ruokapöytään. Kalastus vesillä oli vaarallista, kuten 7.6. saatiin huomata. Vihollinen ampui Kanavan lohkolla kranaatinheittimillä ja panssarintorjuntatykillä Hussisaaren takana kalastelevia sotilaita. Yksi JR 35:n sotilas haavoittui tulessa.

​

Ajanjaksolla vihollinen käytti aktiivisesti pienoisheittimiä "nakuja". Myös panssarintorjuntatykit ampuivat suomalaisia ahkerasti. Kanavan lohkolla vihollinen yritti 12.6. Pirunsaaren tukikohtaan kahden joukkueen voimin eteläpäästä ja kahden  joukkueen voimin keskikohdasta. Jalkaväen ja tykistön tuli karkoittivat etenijät, jotka vetäytyivät takaisin omalle puolelleen. Vihollinen rakensi paljon uusia pesäkkeitä ja esteitä omalle puolelleen. Venäläiset tarkka-ampujat yrittivät surmata suomalaisia poikkeuksellisen ahkerasti 15.6. Tuolloin tosin vain yksi haavoittui.
 

Miinaonnettomuus

Jalkaväkirykmentti 35:n Tykkikomppaniassa (14./JR 35) sattui 14.6. haaveri, kun erikoista miinan sytytintä vartiopaikallaan tutkinut sotamies haavoittui silmään ja käteen. Aiheesta laadittiin kuulustelupöytäkirja, mutta koska suurin osa päällystöstä oli Pinduisissa suunnistuskilpailuissa, eikä haavoittunutta miestä päästy kuulemaan, ei tapahtumien tarkkaa kulkua saatu kunnolla selville.

Sotamies Eino Laine oli löytänyt iltapäivällä vartiovuorolleen kello 13–14 tykille mennessään tien laidasta tykkiaseman läheltä omituisen laitteen, jota Laine arveli miinan sytyttimeksi. Sotamies otti esineen mukaansa ja laittoi sen tykin suoja-asemaa vastapäätä olevalle vallille, jossa oli myös aikaisemmin säilytetty miinakentältä purettuja ja löydettyjä miinoja. Laineen tarkoitus oli viedä sytytin mukanaan taaemmas vartiovuoron päätyttyä. Miinan sytytin oli kiinnitetty kapeaan lautaan ja sen nalliin oli eristysnauhalla kiinnitetty keltainen tulilanka, jonka toisessa päässä oli vielä yksi nalli. Laine käsitteli sytytintä varovasti ja huomasi, että iskuria paikallaan pitävä sokka oli edelleen kiinni. Hän kävi vartiovuorollaan tähystämässä naapuripesäkkeessä, ja palatessaan havaitsi vahdinvaihtajan saapuvan. Sytytin jäi tykkiaseman vallille, sillä Laine ei enää kulkenut sen kautta palatessaan korsulle. Kello 19.45 tuli korsulle verinen vartiomies. Hänet sidottiin ja lähetettiin joukkosidontapaikalle. Miehen ryhmänjohtaja lähti tutkimaan tykkiasemaa. Vallilla oli laudankappale, jonka toisessa päässä oli räjähdyksestä syntynyt murtuma. Laudan vieressä oli tulilangan pätkä ja pala eristenauhaa. Myös miinan sytytinlaite oli laudan vieressä räjähdyksen voiman lennättämänä. Iskurin sokka oli poissa, ja nalli oli räjähtänyt.

Miinan sytytinlaite oli tutkimusten perusteella räjähtänyt vartiomiehen ryhdyttyä käsittelemään sitä. Hän oli saanut poistettua tulilangan ja eristysnauhan, kun sokka oli irronnut ja räjäyttänyt nallin. Nallinkin räjähtämisen voima riitti aiheuttamaan pahat vammat miehelle.
 

Muuta ajanjaksolla tapahtunutta

VP 33:n keskuskomppanian päällikkö luutnantti Ilmari Sipilä lähti 11.6. kolmen viikon lomalle. Tuore aviomies Paavo Heininen palasi 10.6. lomaltaan Karhumäen Henkilöstötäydennyskeskukseen (HTK). Hän kävi usein keskuskomppanian luona soittamassa tuoreelle vaimolleen Lietoon.

22. Talouskomppania sai 13.6. tarkastuksella käyneeltä Armeijakunnan intendentiltä kiitokset hyvin järjestetystä työstä.

Sotauutisia Japanin kamppailusta Tyynellä merellä ja saksalaisten itärintamalla seurattiin tarkkaan. Saksalaiset etenivät niin Sevastopolissa kuin Pohjois-Afrikassa.