top of page
Asemasota 4. - 17.6.1942

Mannerheim täyttää 75 vuotta

 

Marsalkka Mannerheim täytti 4.6. 75 vuotta. Onnittelijoita ja vierailijoita riitti joka taholta, niin armeijasta kuin siviilistä ja sekä kotimaasta että ulkomailta. Syntymäpäivien vastaanotto järjestettiin lähellä Immolan lentokenttää Kaukopään radalle ajetussa junassa. Syntymäpäiväsankarin yllätysvieraisiin kuului Adolf Hitler, joka lensi yllättäen onnittelemaan Suomen armeijan ylipäällikköä. Saksalaisten arveltiin lähettävän korkeintaan Valtakunnan marsalkka Herman Göringin, Saksan ilmavoimien eli Luftwaffen komentajan. Tieto Hitlerin saapumisesta saatiin vasta edellisenä päivänä. Syntymäpäivälahjana Hitler luovuttaa Suomen Marsalkaksi nimitetylle Mannerheimille Saksan Kotkaritarikunnan suurristin.

Tästä vuodesta alkaen puolustusvoimain lippujuhlapäivää alettiin viettää 4.6. Mannerheimin syntymäpäivän kunniaksi. Aiemmin liputuspäivä oli ollut 16. toukokuuta, joka oli Helsingissä sisällissodan päättymisen kunniaksi vuonna 1918 järjestetyn paraatin muistopäivä. Päivää muuttamalla haluttiin parantaa sisällissodan haavoja.

Suomen armeija juhli marsalkkaansa monin tavoin. Mieluisin ja odotetuin juhlan merkki oli viiden miehen kesken jaettu pullo jaloviinaa ja ylimääräiset muona- ja tupakka-annokset. Viestipataljoona 33:n juhlamuona-annokseen kuului riisipuuroa, sekahedelmäsoppaa sekä mainitut tupakka ja jaloviinapullo. Jotkut ostivat muiden viidesosan pullosta omaan käyttöön. Karhumäessä myös liputettiin juhlan kunniaksi. Aamulla järjestettiin kenttäjumalanpalvelus. 22. Talouskomppanialle päivä merkitsi aamupäivälle siivousta, iltapäiväksi lepoa. 

Tilaisuuksia ja juhlia järjestettiin pitkin rintamaa. Valkeasaaressa pidettiin Marski-aiheinen runokilpailu. Kotirintamallakin järjestettiin useita tilaisuuksia. Suomen Lasten Marjakeräyksen tuotto, 135.947 markkaa luovutettiin Mannerheimille, joka antoi rahat käytettäväksi Karjalassa miinojen haavoittamien ja muilla tavoilla loukkaantuneiden lasten auttamiseen.
 

Toinenkin merkkipäivä kesäkuussa


Liikekannallepanosta tuli kuluneeksi 17.6. vuosi. Tuolloin armeijan harmaisiin oli astuttu toiveikkaina ja vakuuttuneina sodan lyhyestä kestosta. Tuskin kukaan tiesi olevansa yhä vuoden kuluttua rintamalla. Vuosipäivän kunniaksi Viestipataljoona 33 järjesti Teatteritalolla juhlan, jossa kuultiin niin vakavia puhteita kuin laulua ja soittoakin. Väliaikana tarjoiltiin koko pataljoonalle korviketta ja pullaa.
 

Palkintona lomia – urheilua Karhumäellä


Urheilu alkoi maittaa etenkin keskusmiehille, sillä nämä saivat istua pitkiä vuoroja puhelunvälittäjinä keskusten äärellä. Juokseminen murtomaalla tekikin monelle hyvää, ja lajia harrastettiin niin kilpailumielessä kuin vapaa-ajan huvina. Jaakko Hannula ja Oiva Ryökäs juoksivat 6.6. lähes kaksituntisen lenkin. Lenkkeilyllä harjoiteltiin ennen kaikkea pataljoonan suunistuskilpailuihin. Pääpalkintona oli ylimääräinen 14 vuorokauden loma.

Kyseiset suunnistuskilpailut 8.6. merkittiin 1. Komppanian sotapäiväkirjaan epäonnistuneiksi. Syynä tähän oli karttaan kilometrin liian syrjään merkitty rasti. Kilpailu alkoi kello 12 ja reitti kulki Karhumäeltä Käppäselkään päin. Tarkastukset pidettiin kuuden kilometrin jälkeen, ja reitissä oli pituutta kymmenen kilometriä. Suunnistuksessa käytettiin karttoina läpipiirroksia  1:20.000 kartasta. Rastit 1–3 löytyivät helposti, mutta neljättä rastia etsimässä oli lopulta 15 miestä keskellä korpea. "Hikisenä sen hakeminen tässä toivottomassa tilanteessa leikkasi kyllä raskaasti." Kymmenen suunnistajaa onnistui löytämään rastin, mutta se oli väärän järven rannalla.

Divisioonan suunnistamiskilpailut järjestettiin 14.6., ja keskuskomppaniasta niihin osallitui sotamies Rantala. Lisää lomia oli luvassa 15.6. ampumajuoksukisoissa, joissa jokaisen komppanian paras sai ylimääräisen loman. Keskuskomppaniasta kovakuntoisimmaksi ja tarkimmaksi ampujaksi osoittautui viestimies Isomoisio. Pataljoonan paras oli viestimies Potila esikuntakomppaniasta.

 

Muita tapahtumia Karhumäellä


Ilman alkoivat viilentyä 11.6. ja nähtiinpä harvinainen kesäkuinen lumisade. Ilma jatkui koleana ja raekuurot piiskasivat Nappi-keskusta. Yöllä keskuksen miehet palelivat viltinkin alla, ja rakennuksen lämmittämistä piti jatkaa edelleen. Vasta 14.6. kolea ja myrskyinen keli alkoi väistyä.

Suomen Tivoli muutettiin kesäkuun puolivälissä kesätivoliksi. Tivolissa oli kokeiltavana monenlaisia pelejä ja viihdetaiteilijoiden esiintymiset keräsivät suuret yleisöt. Tivolin halki virtasi Kumsajoki, jonka yli johtavalla sillalla saattoi katsella veden virtaamista kaikessa rauhassa. Esiintyjinä tivolissa oli Suomen viihdetaiteilijoiden huippuja. Lietolaisiakin ihmetytti suuresti "Valkoinen sheikki" eli sirkustaiteilija Louis Billing. Hän teki teltassaan monia merkillisiä taikatemppuja ja onnistui keräämään suuren yleisön. Muuna viihteenä elokuvateatterissa pyöri elokuva Aktivistit. Teatteritalossa alettiin järjestää 7.6. alkaen sunnuntaisin kello 09.00 jumalanpalveluksia. Kirkko entisestä kommunistikaupungista puuttui.

Viestipataljoonan komentaja piti 10.6. puhuttelun jossa hän ilmoitti, että divisioona ja samalla koko Viestipataljoona tulisivat lähiaikoina siirtymään toiseen paikkaan. Siirto ei kuitenkaan toteutunut. Keskuskomppania kävi keräämässä arvokasta kuparijohtoa Poventsasta 15.6. Illalla jatkuivat rakennustyöt Viestitoimiston parakin ja Autokeskuksen parissa leirialueella.
 

Viestimiesten vitsi


Kesäkuussa kerrottiin vitsiä eläinten jalostustyön erinomaisesta saavutuksesta. Kirjekyyhky ja palokärki oli kuulemma onnistuttu risteyttämään ja jälkeläinen paitsi toimitti kirjeen perille, myös koputti ovelle ennen sisääntuloaan.
 

Kalaa lautaselle ja muuta Poventsan lohkolla


Kesäkuussa Äänisjärvi alkoi vapautua jäistä, joten sen kalakantaan käytiin käsiksi verkoin ja rysin. Kala olikin tervetullutta lisää yksipuoliseen ruokapöytään. Kalastus vesillä oli vaarallista, kuten 7.6. saatiin huomata. Vihollinen ampui Kanavan lohkolla kranaatinheittimillä ja panssarintorjuntatykillä Hussisaaren takana kalastelevia sotilaita. Yksi JR 35:n sotilas haavoittui tulessa.

Ajanjaksolla vihollinen käytti aktiivisesti pienoisheittimiä "nakuja". Myös panssarintorjuntatykit ampuivat suomalaisia ahkerasti. Kanavan lohkolla vihollinen yritti 12.6. Pirunsaaren tukikohtaan kahden joukkueen voimin eteläpäästä ja kahden  joukkueen voimin keskikohdasta. Jalkaväen ja tykistön tuli karkoittivat etenijät, jotka vetäytyivät takaisin omalle puolelleen. Vihollinen rakensi paljon uusia pesäkkeitä ja esteitä omalle puolelleen. Venäläiset tarkka-ampujat yrittivät surmata suomalaisia poikkeuksellisen ahkerasti 15.6. Tuolloin tosin vain yksi haavoittui.
 

Miinaonnettomuus


Jalkaväkirykmentti 35:n Tykkikomppaniassa (14./JR 35) sattui 14.6. haaveri, kun erikoista miinan sytytintä vartiopaikallaan tutkinut sotamies haavoittui silmään ja käteen. Aiheesta laadittiin kuulustelupöytäkirja, mutta koska suurin osa päällystöstä oli Pinduisissa suunnistuskilpailuissa, eikä haavoittunutta miestä päästy kuulemaan, ei tapahtumien tarkkaa kulkua saatu kunnolla selville.

 

Sotamies Eino Laine oli löytänyt iltapäivällä vartiovuorolleen kello 13–14 tykille mennessään tien laidasta tykkiaseman läheltä omituisen laitteen, jota Laine arveli miinan sytyttimeksi. Sotamies otti esineen mukaansa ja laittoi sen tykin suoja-asemaa vastapäätä olevalle vallille, jossa oli myös aikaisemmin säilytetty miinakentältä purettuja ja löydettyjä miinoja. Laineen tarkoitus oli viedä sytytin mukanaan taaemmas vartiovuoron päätyttyä. Miinan sytytin oli kiinnitetty kapeaan lautaan ja sen nalliin oli eristysnauhalla kiinnitetty keltainen tulilanka, jonka toisessa päässä oli vielä yksi nalli. Laine käsitteli sytytintä varovasti ja huomasi, että iskuria paikallaan pitävä sokka oli edelleen kiinni. Hän kävi vartiovuorollaan tähystämässä naapuripesäkkeessä, ja palatessaan havaitsi vahdinvaihtajan saapuvan. Sytytin jäi tykkiaseman vallille, sillä Laine ei enää kulkenut sen kautta palatessaan korsulle. Kello 19.45 tuli korsulle verinen vartiomies. Hänet sidottiin ja lähetettiin joukkosidontapaikalle. Miehen ryhmänjohtaja lähti tutkimaan tykkiasemaa. Vallilla oli laudankappale, jonka toisessa päässä oli räjähdyksestä syntynyt murtuma. Laudan vieressä oli tulilangan pätkä ja pala eristenauhaa. Myös miinan sytytinlaite oli laudan vieressä räjähdyksen voiman lennättämänä. Iskurin sokka oli poissa, ja nalli oli räjähtänyt.

Miinan sytytinlaite oli tutkimusten perusteella räjähtänyt vartiomiehen ryhdyttyä käsittelemään sitä. Hän oli saanut poistettua tulilangan ja eristysnauhan, kun sokka oli irronnut ja räjäyttänyt nallin. Nallinkin räjähtämisen voima riitti aiheuttamaan pahat vammat miehelle.
 

Muuta ajanjaksolla tapahtunutta


VP 33:n keskuskomppanian päällikkö luutnantti Ilmari Sipilä lähti 11.6. kolmen viikon lomalle. Tuore aviomies Paavo Heininen palasi 10.6. lomaltaan Karhumäen Henkilöstötäydennyskeskukseen (HTK). Hän kävi usein keskuskomppanian luona soittamassa tuoreelle vaimolleen Lietoon.

22. Talouskomppania sai 13.6. tarkastuksella käyneeltä Armeijakunnan intendentiltä kiitokset hyvin järjestetystä työstä.

Sotauutisia Japanin kamppailusta Tyynellä merellä ja saksalaisten itärintamalla seurattiin tarkkaan. Saksalaiset etenivät niin Sevastopolissa kuin Pohjois-Afrikassa.

SA-kuva: 15810_r500
SA-kuva: 15810_r500

Adolf Hitler onnittelemassa Mannerheimia. Kenraali Akseli Airo kertoi myöhemmin, että 190-senttinen Mannerheim harppoi pitkiä askelia kun huomattavasti lyhyempi Hitler joutui kipittämään tämän perässä.

press to zoom
SA-kuva: 116829_r500
SA-kuva: 116829_r500

Äänislinnassa pelattiin 4.6. jalkapallo-ottelu Karhumäki–Äänislinna. Karhumäki voitti maalein 2–1.

press to zoom
SA-kuva: 11642_r500
SA-kuva: 11642_r500

Tivolin sisäänkäynti.

press to zoom
SA-kuva: 11616_r500
SA-kuva: 11616_r500

Valkoinen sheikki on houkutellut tivoliin runsaasti yleisöä 8.6.1942.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Sulanut Äänisjärvi 1942.

press to zoom
Kansallisarkisto, Sörnäinen
Kansallisarkisto, Sörnäinen

Piirros Eino Laineen löytämästä miinan sytyttimestä.

press to zoom
Asemasota 18.6. - 1.7.1942

Mannerheim vierailee Poventsassa

 

Yksi varsinaissuomalaisten sotilaiden kerrotuimmista ja kuuluisimmista tarinoista jatkosodan ajalta tapahtui 20.6. Mannerheimin vieraillessa Poventsan lohkolla. Venäläinen panssarintorjuntatykki sai tuona päivänä tilaisuuden muuttaa historian kulkua – siinä epäonnistuen. Samalla annettiin yksi Suomen armeijan erikoisimmista ylennyksistä.

 

Ylipäällikön juna saapui kello 08.00 Karhumäen asemalle. Mannerheim kävi tutustumassa 1. Divisioonan esikuntaan, ja täältä hänet seurueineen (muun muassa kenraalit Walden ja Airo) kuljetettiin autolla Poventsan kaupunkiin, Jalkaväkirykmentti 35:n lohkolle. Oppaana heillä oli aluksi kenraalimajuri Paavo Paalu, 1. Divisioonan komentaja. Poventsassa vieraat vietiin Tapponiemeen (myös Suurniemi), jota yleensäkin esiteltiin lohkon vähemmän vaarallisena alueena vieraille. I/JR 35:n komentaja kapteeni Ahti Petramaa esitteli aluetta vierailijoille. Seurue eteni juoksuhaudoissa haarakaukoputken luo, jolla saattoi tähystää vastapuolta. Vihollisen asemia koskevan selostuksen keskeytti vihollisen panssarintorjuntatykki, joka ampui kuusi laukausta Mannerheimin ja muiden lähettyville. Ylipäällikön oli kyyristyttävä suojaan juoksuhautaan, ja kapteeni Petramaa haavoittui käteen yhdestä laukauksesta. Vihollisen piiskatykki vaiennettiin majuri Uolevi Vesenterän määräämällä tykistöiskulla.

Petramaa sai oikeaan käteensä ja käsivarteensa sirpaleita ja menetti kaksi sormeaan. Myös Petramaan hienot saappaat kärsivät pahoin, ja sotamarsalkka lupasi kertoman mukaan uudet teetettäviksi hänen laskuunsa. Mannerheim saatteli haavoittuneen Petramaan pahoitellen joukkosidontapaikalle ylennettyään tämän paikan päällä majuriksi. Suurniemi, joka tammikuussa oli saanut liikanimen Tapponiemi, nimettiin Mannerheimin vierailun jälkeen virallisesti Marskinniemeksi.
 

Jälkinäytöksenä Mannerheim kirjoitti Karhumäen asemalla nimensä Sotilaskotinaisten talouspäällikkö neiti Claudia Sedowin ojentamaan kirjaan muotoon "Suomen Mannerheim". Everstiluutnantti Glantz nappasi kirjan ja repi sivun pois, ja sotamarsalkka kirjoitti nimensä uudelle sivulle "Mannerheim". Ilmeisesti Poventsan läheltä-piti tilanne oli järkyttänyt Mannerheimia enemmän kuin hän antoi ulkoisesti ymmärtää.

Jalkaväkirykmentti 35:n sotapäiväkirjassa on vierailusta vaiettu, ilmeisesti salaussyistä. Kapteeni Petramaan haavoittuminen mainitaan päivän tapahtumissa.

 

Viestimiehet saavat juhannuspaketin

Osmo Herranen ja Paavo Heininen olivat edelleen lomalta palattuaan HTK:ssa. Heininen vieraili lähes päivittäin Nappi-keskuksessa tervehtimässä tuttuja. Hän lähti keskuksesta 27.6. JR 35:n III pataljoonaan viestimieheksi. Liedon kunnanvaltuuston aloitteesta ja lietolaisten avustamana saivat kaikki lietolaiset sotilaat juhannukseksi paketin. Pakettien tuojat, Höijärvi, Kivilä ja Prusila ehtivät Karhumäelle yöllä 21.–22.6. Vieraat kävivät ensin JR 35:ssä ja tulivat yöksi 1./VP 33:n tiloihin. Illan ohjelmaan kuului sauna. Höijärvi kertoi kahden kuukauden työlomalla oleville jaetun kortit, joiden mukaan heidän piti palata 2.7. taas palvelukseen. Varusteet tuli hakea suojeluskuntatalolta ja sitten lähteä luutnantti Paavo Isotalon johdolla matkaan.

 

Huoltoporras toi molemmin puolin Nappi-keskuksen ulko-ovea koivut 23.6. juhannusaaton aamupäivänä. Päivän mittaan koivut koristivat jokaisen Karhumäen asutun rakennuksen ovenpieliä. Illalla kello 18 liputettiin koko kaupungissa. Kaunis ilta houkutteli paljon kävelijöitä kadulle ja tivolissa riitti kävijöitä. Alikersantti Oiva Ryökäs sai aattoillaksi yöpäivystysvuoron puhelunvälittäjänä. Päivystystä kesti ilta 22:sta aamu kello 8:aan. Humalaisten riekkuna Karhumäen kaduilla auttoi valveilla pysymisessä keskuksen äärellä. Juhannuspäivään kuului kenttäjumalanpalvelus kenraalimajuri Paavo Paalun esikunnan talon edessä. Lietolaiset vieraat kävivät juhannuspäivänä II/JR 35:n luona viemässä paketit. Näiden tuomasta ruoasta saatiin laitettua juhannusaattoiltana Nappi-keskuksessa riisipuuroa ja itse juhannuspäivänä perunasoppaa.

 

Kanavan lohkon tapahtumia ja hirveä päivä 9. Komppanialle

 

Vihollinen häiriköi 18.6. ahkerasti Kaupungin lohkolla. Vihollisen tykistö osui kaupungin pohjoispuolella olevaan koulurakennukseen. Kukaan ei  kuollut tai loukkaantunut keskityksessä. Vihollinen onnistui sytyttämään  panssarintorjuntakiväärin laukauksella mäkitornin palamaan. Torni sortui puoli tuntia myöhemmin kello 14. Yksinäinen vihollistaistelija onnistui yöllä 22.6. ryömimään lähelle suomalaisten asemia ja heitti käsikranaatin pikakivääripesäkkeeseen. Tappioita ei tullut. Ajanjaksolla oli jostain syystä tavallista enemmän vihollisen jalkaväen aseiden tulta monena päivänä. Kesä toi uusia ongelmia lohkolle: ammukset ja muut vastaavat sytyttivät kesäkuumassa kulopaloja, joita sammuttamassa piti olla useampana päivänä.

JR 35:n II pataljoonan lohkolla havaittiin juhannusiltana kaksi pommikonetta ja kolme hävittäjää lentämässä pataljoonan huollon kohdalla ylitse. Koneet pudottivat lentolehtisiä. Samana päivänä vietettiin juhannusjuhlaa huoltoportaan parissa. Vihollisen kranaatti osui keskityksessä 1.7. rakennuksen kellarissa olevaan korsuun jolloin kaikki kuusi sisälläolijaa 9. Komppaniasta, Antero Nikkanen, Tauno Pyynnös-Särkinen, Tauno Jalonen, Vilho Laine, Aimo Rinne sekä Martti Kujala kuolivat. Kaatuneista kolme oli kotoisin Loimaalta.
 

Koulutusta, tappioita ja muuta ajanjaksolla tapahtunutta

Toukokuun lopulla annettua koulutusohjetta alettiin toteuttaa divisioonan esiupseereille ja aktiivipalveluksessa oleville kapteeneille. Kesäkuun loppuun mennessä näille määrättiin pidettäväksi harjoitukset sulutusten järjestämisestä sekä miinoitusten ja ansoitusten merkitsemisestä. Toisena oppituntina oli tutustuminen kenttävarustuslaitteisiin sekä tietyöhön. Koulutussuunnitelma laadittiin syyskuun loppuun asti.

Lietolainen Markus Pausio (Palmroos) kuoli haavoihinsa 27.6.1942. Hän oli haavoittunut Vieljärvellä lähes vuosi aiemmin heinäkuussa 1941.

22. Talouskomppania sai 28.6. pilaantunutta heinää monta junavaunullista. Heinä purettiin junasta ja poltettiin läheisellä pellolla.

Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Mannerheimin erikoisjuna Krivillä.

press to zoom
SA-kuva: 9870_r500
SA-kuva: 9870_r500

Mannerheim on juuri vieraillut kenraalimajuri Paalun esikunnassa ja on nousemassa autoon tutustuakseen Poventsan lohkoon.

press to zoom
Kuva: Liedon museo
Kuva: Liedon museo

Mannerheim tutustumassa Poventsan lohkoon. Vasemmalla kenraalimajuri Paavo Paalu.

press to zoom
SA-kuva: 3677_r500
SA-kuva: 3677_r500

Kohta, johon kolmas piiskatykin kranaatti osui. Kapteeni Petramaa haavoittui suunnilleen kuvan osoittamassa kohdassa. Puussa näkyy kranaatin jättämä jälki.

press to zoom
SA-kuva: 8754_r500
SA-kuva: 8754_r500

Yleisöä Karhumäen tivolin esityksessä juhannuspäivänä 24.6.

press to zoom
SA-kuva: 8750_r500
SA-kuva: 8750_r500

Karhumäen juhannuksen viettoon kuului myös jalkapallo-ottelu.

press to zoom
bottom of page