Talvisota
Ennen Suomen joutumista toiseen maailmansotaan Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Ribbentrobin sopimuksella Puolan, Suomen ja Baltianmaat keskenään. Tässä jaossa Suomi ja Baltian maat kuuluivat Neuvostoliitolle. Maiden edustajia kutsuttiin Moskovaan neuvottelemaan sotilastukikohtien ja maa-alueiden luovuttamisesta. Suomi kieltäytyi luovuttamasta osia Karjalan kannaksesta ja Neuvostoliitolle vaadittuja ulkosaariaan, mutta oli suostuvainen muihin maa-alueiden vaihtoihin. Neuvotteluissa ei kuitenkaan saatu Neuvostoliittoa tyydyttävää tulosta. Saadakseen syyn sodanjulistukselle Neuvostoliitto lavasti niin tykistöiskun, niin kutsutut "Mainilan laukaukset" Mainilan kylään, joista se syytti suomalaisia.
105 päivää kestäneessä talvisodassa (30.11.1939–13.3.1940) suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton hyökkäyksen, mutta Suomi menetti Moskovan rauhassa suuria maa-alueita. Talvisodassa kaatui tai katosi noin 25 900 suomalaista. Lietolaisia kaatui talvisodassa, pääosin jalkaväkirykmenttien 13, 14 ja 62:n riveistä 33 miestä. Suurin osa kaatui Karjalan kannaksella.
Joulukuussa 1939 suomalaiset onnistuivat pysäyttämään Neuvostoliiton etenemisen Karjalan kannaksella. Lapissa vihollisen eteneminen pysähtyi Pelkosenniemen ja Joutsijärven taisteluihin. Laatokan Karjalassa ja Pohjois-Suomessa etenevät venäläisdivisioonat puolestaan "motitettiin" eli niiden eteneminen pysäytettiin ja vihollisosastot saarrettiin ja monin paikoin tuhottiin. Muun muassa kuuluisissa taisteluissa Tolvajärvellä, Raatteentiellä, Suomussalmella, Ägläjärvellä ja Kollaanjoella vihollinen lyötiin täysin. Moteista saatiin valtava sotasaalis, ja voitot rohkaisivat suomalaisia taistelussaan.
Linjojen murtuminen helmikuussa Karjalan kannaksella, Lähteen lohkolla, pakotti suomalaiset vetäytymään tällä rintamalla. Venäläiset onnistuivat etenemään Viipurin kaupungin liepeille asti ja yrittivät maihinnousuja Viipurinlahden yli suomalaisten selustaan. Uhkaavaksi kehittyneen tilanteen ratkaisi rauha 13.3.1940.
Lietolaiset palvelivat rintamalla Karjalan kannaksella Jalkaväkirykmenteissä 13, 14 sekä 62. Myös 1. Prikaatissa palveli useita kesken varusmiespalveluksensa Kannakselle lähetettyjä lietolaisia. Samoin 16 Viestikomppania koostui pääosin lietolaisista ja piikkiöläisistä.
Nautelankosken museon sotaveteraanihankkeen aikana haastateltiin pääasiassa vuoden 1941 jälkeen varusmiespalveluksen aloittaneita sotaveteraaneja. Suurin osa talvisodan veteraaneista on jo kuollut. Tästä syystä vain muutamia talvisotaan rintamalla osallistuneita saatiin haastateltua.
Hankeen merkittävin tulos oli Nautelankosken museon kokoelmissa olevien talvisotakuvien kuvauspaikan ja -ajankohdan selvittäminen. Suurin osa kuvista on otettu juuri ennen talvisotaa Muolaalla. Kuvat ovat siinä mielessä erittäin merkittäviä, että aluella linnoitustöiden vuoksi oli ankara kuvauskielto. Esimerkiksi SA-kuviin ei kuulu ainuttakaan kuvaa Muolaalta talvisodan ajalta. Kuvat otti Oiva Ryökäs, joka sai salakuljetettua kameran rintamalle. Ryökkään lisäksi hänen yksikössään ainoastaan Alpo Hernelahti ja Lauri Nautela tiesivät kamerasta.